 Enna su 06.07.2014 |
Nyt tulee jotain hyvin hyvin alkutekijoillä olevaa tietoa ja se on vasta ajattelutasolla, mutta mä haluaisin lähteä aupairiksi jenkkeihin!
Mä oon itseasiassa miettinyt tätä jo aika kauan, mutta jotenkin aina oon ajatellut että en mä voi. Mulla on vakituinen työpaikka – mitä sen kanssa kävis? Hyvä kämppä ja paljon tavaroita – mihin mä ne heivaisin?? Mulla on kaks ihanaa riiviöö – mihin mä ne saisin vuodeks hoitoon? Tai ylipäätään että pärjäisinkö mä siellä? Nyt musta tuntuu että olisin niin valmis lähteämään ja että kaikki nämä on vaan järjestelykysymyksiä jotka saa kyllä jotenkin järjestettyä. Musta tuntuu että mun elämä on vaan tylsää peruskauraa päivästä toiseen ja haluan tehdä jotain tämmöistä vielä kun se on mahdollista – toteuttaa mun haaveita ja unelmia. Mä oon enemmänkin semmonen fiilispohjalla elävä tyyppi, etten koskaan oikeesti tee mitään sponttaania tai radikaalia, koska pelkään. Okei, pelottaa mua nytkin ihan sikana koko ajatus, mutta samalla mietin että jos mä en nyt lähtis niin mä varmasti katuisin sitä koko lopun elämäni. Olin 2011 keväällä kaverin kanssa saksassa työssoppimassa ja se oli jo niin huikea kokemus että en oo kyllä ajatellut kertaakaan että olipas tyhmä reissu. Mä haluan oppia puhumaan englantia hyvin. Mä ymmärrän normikirjotusta ja puhetta ihan hyvin, mutta oon tosi ujo puhumaan. Haluan saada tähän rohkeutta lisää ja muutenkin tosiaan haluan saada lisää kokemuksia. Mä myös tykkään lapsista tosi paljon ja oikeastaan alunperin lähihoitajakouluun lähtiessäni olin ajatellut että aion tehdä lasten kanssa töitä, mutta sitten jotenkin päädyin vammaistyöhön. Edelleen lapset siis kiinnostaa ja näin saisin tehdä töitä lasten kanssa. Palava halu olisi siis lähteä. Ennen sitä on vaan niin paljon tutkittavaa ja asioita hoidettavana, että koska oon aikaanasaamaton ihminen niin en tiedä miten tää asia tulee etenemään vai tuleeko ollenkaan.. Nyt haluisinkin kuulla kaikkien teidän aupairien kokemukset yms!
|
29 kommenttiaVastaa |
”vanhana patuna” kannustan EHDOTTOMASTI lähtemään. Aina pääsee pois jos homma ei toimi ja ei tarvitse koskaan jossitella :) elämästä ei ikinä tiedä mitä sattuu, niin omia unelmiaan kannattaa ajaa takaa Usain Boltin nopeudella <3
Joo oonkin kuullut että harva olis koskaan katunut lähtöään :) Mun tekis mieli kuulla lisää sun kokemuksia!
Mustaki tuntu et mun elämä on kauheen tylsää ni päätimpä viime syksynä lähtee au pairiksi englantiin ja täällä ollaan edelleen ja viihdyn paremmin ku hyvin! (: mullakin oli sillon vuokra kämppä niin sovittiin mun vuokranantajan kanssa et mun kaveri tulee siihen vuodeks asumaan ja kaikki mun kalusteet ym jätin sitte sinne (: Kannustan kyllä lähtemään jos vähänkään tuntuu siltä!! Tää on tähän asti ollut ihan huikee kokemus!
http://miakaroliina.blogspot.co.uk/
Ei vitsi ! Huikeeta! Mäkin oon miettinyt tota että joku kaveri tulis tähän kämppään yms :) Mutta saa nyt nähä miten ne asiat sitten menis
Lähe aupairiksi jenkkeihin ja osallistu siihen aupairit sarjaan
no ehkä en kumminkaan :’D
Mä sanon myös; lähde jos on mahdollista. Voit kuitenkin aina palata. Mun kummitätikin sanoo usein katuvansa sitä, kun ei nuorena lähtenyt ulkomaille.
Niimpä :) Täytyy nyt oikeesti oikeesti pistää tää harkintaan ja meinasinkin kysyä pomolta kun sitä enskerralla nään että miten työpaikan kanssa sit kävis
Todellakin kannattaa lähtee! Ite tulin takasin niin paljon itsevarmempana mitä koskaan olin aikasemmin ja siinä oppii kauheesti itestään. Rankkaahan se on kun kaukana poissa ja toinen kieli, vieras kulttuuri ja tavallaan joutuu muuttaa takasin siihen et asuu perheen kanssa eikä voi olla ja mennä ihan oman mielen mukaan. Rankka, kasvattava, hauska ja jättää parhaat muistot ja mulla myös yhet parhaimmista kavereista kenen molempien luona oon käyny ja ne just oli täällä viikon mun luona. En vaihtais ite aupairina olo aikaa mihinkään!
Joo ei se varmaan helppoo tuu mullekaan olee, varsinkin kun en oo mikään ammattilainen englannissa niin on se varmasti aluks turhauttavaa ja rankkaa kun ei kaikkea ymmärrä :| Mä tykkään onneks olla paljon itekseni, että luulen ettei se varmaan olis niin pahaa olla siellä ilman sitä tukiverkostoo.. en tiedä.. mut niin sulta mä ajattelinkin että kyselen jotain jos tulee mieleen <3
Lähde ihmeessä! Niinku muutki on sanonu, aina voi tulla takasin ja onhan se nyt ihan mahtava kokemus varmasti :) Mä en ikinä uskonu että teen tän oikeesti, mutta mä lähden kahden viikon päästä Meksikoon vuodeksi vaihtoon! :D Me ollaan vielä nuoria, vuosi on lyhyt aika :)
Ei vitsi kuin huikeeta!! Pidä ihan superkivaa, ja kerro mulle välillä kuulumisia ;) Ehkä mäkin vielä jokupäivä jee
Olin pari vuotta sitten kesän espanjassa aupairina ja se oli ehdottomasti elämäni paras kesä! Perhe oli mukava, opin tosi hyvin espanjan kielen ja sain älyttömästi kavereita eri puolelta maailmaa. Lähtisin koska vaan takas, jos ois mahdollista! Loppuaikana perheen äiti sai potkut ja espanjassa oli muutenkin huono työllisyystilanne, eikä ne pystyny maksamaan mulle enää palkkaa, joten tein 3 viikkoa töitä ns turhaan. Suosittelen siis kirjottamaan ihan kirjallisen työsopparin ja sopimaan palkanmaksupäivät :) ite en hölmönä sillon sitä tehny..
Okei hyvä tietää tämmönen ihan perus käytännön asia.. mulla ei varmaan tulis mieleenkään tommosta :D Onneks sul oli kumminkin kivaa ja onnistunut reissu :*
Ehdottomasti kannattaa lähteä!!! en voi muutakuin suositella :)
JEE! =)
Voin suositella ja toisaalta en voi. Olin itse aupairina jenkeissä toukokuu-marraskuu viime vuonna. Piti olla vuosi, mutta päätin tulla jo aiemmin kotiin. Siihen vaikutti monet syyt; työnkuva (aupairius oikeesti on 45h/vk lapsien kanssa, mun tapauksessa vauvan kanssa neljän seinän sisällä pitkälti), parisuhde (en vaan nähnyt erossa olemisessa järkeä kun olot amerikassa oli mitä oli) ja halu päästä jatkamaan opintoja. En kadu lähtöä, mutta en kadu aikaista paluutakaan! Mun puoleen vuoteen mahtui monenlaista: ekaks aika kamala hostperhe, perheen vaihto, muutto itärannikolta länsirannikolle, sit muutto uuden ihanan perheen kanssa takaisin itärannikolle, asuminen väliaikaisesti pienessä vuokrakämpässä… Ehdottomasti rankimmat 5kk IKINÄ. Mahtui sinne toki hyviäkin asioita paaaaljon. Rakastan Amerikkaa, sain ystäviä (tosin hajanaisesti koska muutin koko ajan ympäri maata), sain viettää ihanan loman Californiassa poikaystäväni kanssa. Mun uus hostperhe oli mitä ihanin, ja ollaan vieläkin yhteydessä. Opin ihan älyttömästi lapsista ja itsestäni, avarsin maailmaani. Aupairius ei kuitenkaan ollut mua varten. Sanoisin, että MIETI TARKKAAN. Totta kai sieltä pääsee pois, mutta ainakin ennen päätöstä lähtöä kannattaa miettiä jaksatko oikeesti vahtia lapsia 9h joka arkipäivä, elää muiden ihmisten sääntöjen mukaan, olla aina se osapuoli joka joustaa, tehdä hommia jotka ei välttämättä aupairille kuulu… Ja jos päätät lähteä, valitse perhe TARKKAAN. Sun täytyy olla varma siitä, että ne on just se oikea perhe. Itse tyhmänä ensin valitsin väärin kun puitteet oli niin huikeat. Mieti minkä ikäisiä lapsia haluut hoitaa ja montaako, suosittelen kahta :D saatko autoa käyttöön, onko lähistöllä muita auppareita, onko alueella tekemistä, mitkä sun työajat on… Jne, näitä löytyy, ja ihan superpaljon asioita jätetään aupparille kertomatta ja tulee yllätyksenä. Kaikki ei tosiaan mee niinkuin järjestöt lupaa :D Ja onko sun elämäntilanne tälle hyvä; suurin osa aupaireista tietyllä tavalla etsii itseään ja miettii mitä haluaa elämältä. Toki aupairiudesta saa ihan älyttömästi itselleen jos vaan osaa käyttää vuoden hyödyksi! En tiedä annanko nyt tosi negatiivisen kuvan, mutta kannattaa oikeesti miettiä tarkkaan. Suurin osa aupaireista mun kokemuksen mukaan kohtaa ongelmia, joihin ei tosiaan voi etukäteen varautua. Mutta jos uskot sen sopivan sulle ja oot rohkea ja oikeesti haluut sitä, niin onhan se halpa tapa päästä asumaan jenkkeihin vuodeksi. Ja siitä saa ihan älyttömästi uusia kokemuksia ja life lessoneita että huh, ei voi verrata mihinkään muuhun! Rankkaa mutta palkitsevaa, siellä on vuorotellen ihan pohjalla ja sit taas ihan huipulla. Tuntee olevansa välillä tosi kahlittu ja rajoitettu ja sit taas tosi vapaa. Jos haluat, niin multa saa kaikkea lisäinfoa ja voin kertoa lisää mun kokemuksista sähköpostilla ja apua hakujuttuihin jos päätät hakea! :)
Kiitos kun kerroit sun kokemuksista! Kyllä mä uskon että se ei todellakaan tuu olemaan ruusuilla tanssimista, enkä mä ootakaan että se olis :) Kiva kuitenkin että sulla oli ees vähän kivaa siellä. Ja ehdottomasti laitan sulle viestiä jos nyt päätän lähteä!
Lähde! Paladin muutama viikko sitten Australiasta, jossa olin au pairina kahdelle eri perheelle. Elämäni parhaat mut toisaalta rankimmat 9kk. Ihan älyttömän kasvattava kokemus ja vaikka välillä mietti et miks hitossa mä teen tätä nii en todellakaan kadu, että lähin. Niitä hyvii hetkiä on sit kuitenkin niin paljon enemmän kun niitä huonoja:)
Ihana kuulla <3 tämmösistä kommenteista tulee sillee enemmän semmonen olo ETTÄ MÄ HALUAN
Ite olin 2012-2013 vuonna aupairina Saksassa. Tykkäsin ihan hulluna ajasta siellä ja välillä jopa kaipaan sitä. Vaikka arki sielläkin tulee vastaan niin viikonloppuisin kumminkin pääsi pois perheen luota ja matkustaa toisella paikkakunnalle! Näki ihan hulluna ja koki! Suosittelen!!
Olen kirjoittanut blogiin postauksen au pair aiheesta. Jos kiinnostaa niin käy ihmeessä lukemassa. http://layrn.blogspot.fi/2014/03/au-pair.html
Täytyypäs käydä tsekkaa toi postaus kun ehdin =) Kiva et sul oli hauskaa.. ite kans tykkäsin olla saksassa silloin sen 6viikkoo
En voi kyllä kommentoida tähän kuin, että lähde ihmeessä! Itsekin mietin tuota ”kadunko myöhemmin jos en lähde”- juttua. Noh, ei tarvitse katua enää :D Miun reissu on kuukauden päästä takanapäin huikeina muistoina, mutta eletään loppukin niin innolla kuin pystyy!
Tsemppiä päätöksentekoon ja rohkeutta lähtöön, mikäli sen päätät valita!!!!
strawberrydiariesmia.blogspot.fi (matkapäiväkirjaa)
Huikeeta!! <3
Kotiin muutama päivä sit palanneena en voi kun suositella! Mä oon 26v, yrittäjä ja asun avoliitossa mieheni kanssa. Silti toteutin haaveen, josta olin unelmoinut pitkään. Eikä kaduta yhtään. Toki olin lähes kaikkia muita auppareita noin 7 vuotta vanhempi, mut eipä sekään haitannut kun otti hyvin asenteen.
Mä olin Brysselissä 6kk ja englannin lisäksi opin myös ranskaa. Eurooppaan on paljon helpompi lähteä, eli jos jenkkilä ei oo mikään must, niin luultavasti saat iisimmin homman täältä lähempää, mutta kuitenkin ihan eri kulttuurista. Suomi24 ja Hoitopaikka.net-sivustot kannattaa tsekata, mä löysin perheeni ensimmäisenä mainitusta. Ja moni au pair tekee ensin puolen vuoden sopparin ja sit jos viihtyy, voi perhe hyvinkin kysyä sua jäämään pidemmäksi aikaa. Sillä tavalla ei heti tarvis sitoutua vuodeksi.
Ei muuta ku menoks! Kyllä noi käytännönasiat saa hoidettua, varmasti :)
Kirjoitin ystäville blogia puolen vuoden ajalta pinnekenmas.blogspot.com. Ei oo ehkä kovinkaan informatiivinen, koska tosiaan kirjoitin sitä tutuille kuulumisten muodossa, mut käy ihmeessä tsekkaamassa jos kiinnostaa.
Okei täytyypäs myös katella vaihtoehtoja euroopasta. En vaan tiedä että mikä maa yms kiinnostais sitten niin paljoa että sinne haluisin mennä :( Käyn kattomassa sun blogin kuhan ehdin =)
Lähde. Piste. Olin itse lukion jälkeen puoli vuotta au pairina ja se on mun elämäni ihanin vuosi,Au pairin työ on tosi rankkaa ja olo kaukana kotoa, vieras kieli ym. mutta sinä aikana kasvaa ihmisenä tosi paljon ja oppii itsestään lisää. Mulle huikeinta oli nähdä miten hyvin pärjään yksin vieraassa maassa. Muistan että koneessa menomatkalla olin ihan kauhuissani mutta paluulennolla olin onnellinen. Mulla oli ihana perhe (löysin aupairworld.com) joiden kanssa olen edelleen yhteyksissä ja vierailen siellä. Ja hei jos päätät lähteä ja toteat ettei se ollutkaan sun juttu niin aina voi palata kotiin. Ei kukaan perhe halua au pairia väkisin kotonaan pitää. Kauhutarinoita löytyy vaikka minkälaisia mutta uskon että olet järkevä ja osaat etsiä itselleni luotettaavan perheen. Itse valitsin maan sillä perusteella mistä löytyi täydellinen perhe.
Eiköhän ne anna sulle virkavapaata ;) lähde vaan, mulla olisi sulle perhe tai saan hommattua sulle suhteiden kautta hyvän perheen.
Oikeesti?? Meidän täytyy jutella !!