 Enna Vanhanen ma 26.05.2014 |
Ihmismieli on niin jännä. Mä en yleensä mieti muiden mielipiteitä, mutta jotenkin nyt viimekesän jälkeen kun lihosin niin oon pelännyt että muut huomaa saman. Siks en oo kehdannut pitää semmosia vaatteita kun oon halunnut, vaan oon piilotelut itteäni isojen vaatteiden alla. Töissä kuitenkin kun puhuttiin tästä aiheesta niin työkaveri sanoi ettei hän oo ainakaan mitään huomannut että olisin lihonnut. Samoin kaverit. Jerellekin kun valittelin samaa asiaa ja näytin kuvan viimekesältä nii se vaan totes että mulla on nykyään isommat tissit :D Njaa. Noh ei haittaa! Nyt oonkin yrittänyt opetella olemaan millasilla vaatteilla vaan, miettimättä muiden mielipiteitä. Ei ainakaan kukaan oo tullut sanomaan mulle että sä oot läski. Nyt kun oon yrittänyt ajatella että hyvä mä oon, niin oon nähnyt itteni ihan eritavalla. Vaikka makkaroita tulee istuessa, niin aivan sama.
Haha siinä on todiste! Ja siinä myös näkyy miten noin napakorut oikein menee XD Mun mielipide voi muuttua – oonhan sentään nainen – mutta nyt oon sitä mieltä että kai M kokoinenkin voi olla hyvännäköinen?? Mulla on paljon helpompi olo kun en kokoajan eti itestäni niitä huonoja puolia. Edelleen haluan treenata ja katsoa että mitä muutoksia se tuo aikaan, mutta en stressaa siitä, niinkun sanoin. Nyt kun syön hyvin, MYÖS HERKKUJA VÄLILLÄ, ja treenaan säännöllisesti niin olo on paljon parempi. Voisin vaikka sanoa että nyt vihdoin oon löytänyt sen kultasen keskitien? En uskalla vielä 100% niin sanoa, mutta ainakin suunta on oikea ;) |
18 kommenttiaKommentoi |
mulle tuli nyt kesän tultua kauhee kriisi itteni kanssa. Treenasin koko talven syksyllä ihan hulluna + söin kunnolla + alotin e-pillerit (tissit kasvo aasta ceehen) ja lopputulos on se, että lihasta tuli kyllä ihan kiitettävästi tai no massaa yleensäkkin. Oon mahasta mielestäni paljon timmimpi kuin ennen, mutta samalla ”paksuuntuneet” kädet ja jalat (varsinkin se että reidet osuu nykyään yhteen) aiheuttaa mulle kauheen itsetuntokompleksin, koska ajattelen jatkuvasti niin, että oon lihonu/kauhee kaappi tms enkä yhtään lihaksikas. Olin siis ennen 160cm/47kg ja nyt vuodessa noussut paino +10kg tiedä sitten mistä johtuu. Tää postaus anto mulle hirveesti ajateltavaa:)!kyllä mä oikeestaan sittenkin oon mielummin tällänen ja kyykkään isoilla painoilla ja omistan tissit ja perseen kun oon se vanha tikkujalka joka ei jaksanu tehä edes naisten punnerruksia. Mutta joo ihmismieli on kyllä outo,aina kun tekee muutoksen niin alkaakin määränpäässä toivomaan taas jotain muuta.
Tottakai tommoseen muutokseen kestää tottua! Mulla kesti kans sillon joskus.. mutta tiesin että mulla ja varmasti sullakin suurin osa siitä on lihasta ja varsinkin jos susta tuntuu et sun maha on timmimpi kun ennen niin luota siihen!! :D Kyllä mä uskon ainakin että näytät upeelta nykyään :) Ja tottahan toi että ei koskaan osaa olla tyytyväinen
Just tänä aamuna katsoin itseäni peilistä ja ajattelin, että olen tosi tyytyväinen tähän M-kokoiseen kroppaan! Aina vois toki näyttää paremmalta, mutta oon oppinut tykkäämään itsestä juuri tän näköisenä. Kivaa maanantaita, oot hyvännäkönen just tollasena kun oot! :)
Kiitos samoin ja itse ajattelin ihan samaa =)
Tiedän miltä tuntuu, tosin itselläni vaatekoko menny XL M:ään ja enkä vieläkään tajua sitä ja häpeen vatsamakkaroita mitä on vielä, enkä kehtaa aina kulkee toppi päällä koska mietin mitä muut ajattelee. Tänä keväänä päätin, että nyt loppu ja kävin ostamassa bikinit ja käytän niitä ajatteli muut sit mitä tahansa! :) Mutta upea olet tuommoisena ja ole ylpeä silti itsestäsi! :)
Wau mikä muutos!! Kyllä saat olla ylpeä :) mutta nälkä kasvaa syödessä i knoow.. hieno päätös kumminkin :)
Mun mielestä sul on ihana vatsa! Ja just ei noi makkarat oo ees yhtään pahat, itelläni 183837 x pahemmat xD
Empäs uskokaan sua :) mutta kiitos ;>
Oon ehkä ennenkin laittanut sulle tästä kommenttia, mutta mä en usko että ”täydellinen” kroppa tuo onnea kovin paljoo. Kyllä se ihmisen kauneus ja onni tulee jostain ihan muualta. Mä tajusin tän viimestään kun tulin yllättäen raskaaksi talvella. Yhtäkkiä mun silmät vaan jotenkin aukes! Välitän toki miltä näytän ja haluun käyttää nättejä vaatteita, mut en enää oo pettyny itteeni tai haaveile vartalosta jollaista mulla ei ole. En enää ajattele että oon mukamas läski, kun en enää paina saman verran kun joskus 18-vuotiaana tai kun kaikki vaatteet ei sovi mulle. Nyt ajattelen, että oon kaunis, ihan niin kuin kaikki muutkin omalla tavallaan on. Mun vartalo muuttuu koko ajan tän raskauden aikana, mutta en ahdistu siitä sillä niinhän tulee käymään koko elämän ajan :) kyllä mä ymmärrän että selvä ylipaino on terveydelle haitallista, mutta en vaan käsitä miks painonpudotuksen pitäis lähtee itseinhosta. Niin moni telkkariohjelmakin perustuu siihen :(
Tää muutos ajatuksissa on saanu aikaan sen, että oon alkanu nähdä kaikki ympärillä olevatkin ihmiset uudella tavalla. Joskus saatoin ajatella jostain vähän tukevammasta ihmisestä, että miten se on päästäny ittensä tuohon kuntoon, kadehdin salilla hoikkia tyttöjä ja kattelin jotain fitspokuvia ynnä muuta typerää. Miten mä saatoin olla niin helvetin itsekeskeinen? Enää tollasia ajatuksia ei edes tule mieleen. Katon ihmisiä paljon suopeammin ja yleensä kyllä ihan jotain muuta kuin kokoa. Oon niin kurkkuani myöten täynnä noita fitness-trendin lieveilmiöitä! Millon tulee muotiin sellanen, että on siistiä rakastaa itseään sellaisena kuin on? Sä voisit hyvin toimia rohkaisevana esimerkkinä :)
En oo kyllä kenenkään muun bloggaajan nähny laittavan tollasta ”makkara” kuvaa blogiin! RESPECT! Et todellakaan näytä välittävän muiden mielipiteitä tai pelkää saavas läski kommentteja!Tällä mun kommentilla ei ollu varman mitään varsinaista ideaa mut aattelin vaa tulla sanoon et ENNA OOT HUIPPU!
Hei. :) Mä oon lievästi ylipainoinen ja aina ollutkin enemmän tai vähemmän ja muodokas. Nyt on vuoden paino pysynyt samoissa lukemissa, ainoastaan se, etten oo liikkunut juuri vuoteen, joten alan olla myös löllöytynyt uhkaavasti (sitä ennen kyllä liikuin enemmän). Pidän silti napapaitoja yms kaikkia vaatteita niin kuin huvittaa ainoastaan mahan pömpötys -päiviä/jaksoja/ruokia vältellen ja en tietenkään mitään liian pientä, koska se ei näytä kenenkään päällä kivalta. saan valtavasti hyvää palautetta ulkonäöstäni ja useimpien mielestä olen kaunis ja seksikäs. itse en oikeestaan välitä, koska ulkonäkö ei oo mun tärkeyslistalla muulloin kuin sillon, jos tuntisin siinä olevan jtn pahasti vikana (esim. huomattava lihominen). ennen se oli mulle maailman tärkeintä ja kadehdin esim. tosi timmejä muijia. Nykyään nään kaiken tulos/vaiva -jakolaskun silmin ja totuus on se että mulla on niin paljon tärkeempiä asioita elämässäni etten vain ois valmis maksamaan sitä timmiyden hintaa. kun opin ajattelee näin niin sain rauhan. miksi kadehtia jotain mikä ois täysin sun saatavilla, jos vain olisit valmis maksamaan siitä, mutta et – omasta päätöksestäsi – ole valmis maksamaan? valinta on sun. :) toinen mikä on auttanut ajattelemaan itselläni on se, että kuvittelen suuren ongelman elämääni. kuvittele vaikka omalle kohdalle sairastuminen – lupaan että sillon sulla ei olis enää mtn väliä parilla vatsamakkaralla. entäs jos kuolisit huomenna? toivoisitko sillon että olisit vähän enemmän rakastanut itseäsi ja elämää ja vähän vähemmän haukkunut itseäsi? Myös se on auttanut, että oon jossain oikein isossa ja avarassa paikassa ja tajuan konkreettisesti miten pieni osa universumia olen. se mun 10 senttiä liikaa jossain on universumin mittapuulla ei mtn. oot toimiva tärkeä palanen kaikkea sellaisena kuin olet. loppujen lopuksi kaikki mitä on sulle olemassa on sun oman pään sisällä. itselläni oli pari vuotta sitten orastava syömishäiriö, mutta voitin sen en muuttamalla kehoani, vaan muuttamalla ajatuksiani. se vaati työtä, mutta oli sen arvosta. niin kauan kuin pään sisällä ei oo palaset paikoillaan, et ikinä tuu olemaan onnellinen kehossasi, vaikka kuinka muokkaisit sitä. vaikka vahtaisit koko elämäsi mittanauhan ja vaa’an kaa niin pian iän myötä se alkaisi vääjäämättä taas ”rumentua” ja siinä olis se sun vaivoin rakentama onni taas sirpaleina, jos perustat sen maalliseen, etkä työskentele korjataksesi ajatusmaailmasi. mä rakastan itseäni tarpeeksi ja varmaan sen takia kaikki muutkin näkee mut kauniina juuri sinä mitä olen. Tää ei ehkä oo paras aika sanoa tätä tai niin liity tähän postaukseen ja ootkin jo kehittynyt selkeesti parempaan suuntaan, mutta oon lukenu sun blogia varmaan 3 vuotta ja juuri nyt mun teki ekaa kertaa mieli kirjottaa tää kaikki sulle, joten kirjoitin. toivottavasti tää auttaa sua ees hiukan jotenkin, ees ajatusten herättelynä. :)
Niin ja vielä se, et monenielestä m on usein kauniimpi kuin s ja varmaan puolet miehistä (ainakin siis oikeesti aikuisista miehistä) pitää m kauniimpana kuin xs. Luulen, et sun käsitys yleisestä mielipiteestä on vähän vääristynyt… :)
Sulla on oikein kaunis kroppa! Se paino ei mitään kerro. Olen sua monta senttiä pidempi ja painan 10 kiloa vähemmän, mutta olen sua paljon isompi. Paino on vaan numero :)
aijotko siis tehä niitä isompia ”katsauksia” kerran kuukaudessa ku sillom joskus kirjottelit siitä?:)
Mullaki on kaks napakoruu ja ne menee aina noin XD
Oot täydellinen just sellaisena kun oot! Ja mietipä, arvostelisitko niin rankasti ketään muutakaan sulle rakasta? Tuskinpa, joten miks arvostelisit niin kovasti itseäskään! :)
Hyvä Enna, todellakin oot kaunis just nyt!
Eksyin sattumalta blogiisi ja olen onnellinen, että näin kävi! Tää postaus sai melkein kyyneleet silmiin, sä olet niin rohkea! Itse olen myös M-kokoinen ja mielessä pyörii juuri samoja ajatuksia mitä itse kerroit itselläsi olleen aikaisemmin. Kiitos, että sain sinulta kourallisen rohkeutta! :)
Älä ees valita sun ”makkaroista”… Näin kesäsin keskivartaloon helposti läskiä kerryttävillä on kauheet kriisit vatsamakkaroiden kanssa, kuten mulla itellä. En todellakaan oo edes mikään lihava, 54kg ja 165cm ja about 5-6 krt viikossa treenaan, mutta esimviimekesänä kun rasvaprossa oli alle 20 ja vatsa oli jo melko litteä nykyseen verrattuna ei enää tullut menkat yms niin ei näkyny millään vatsapalikat vaan siinä oli silti se rasvakerros… Pointti oli se, että oo ilonen ettei sulla tuu mitään vatsamakkaroita, koska niitten kanssa ei oo kivaa bikineissä…. :D:D