|
Enna Vanhanen ma 06.01.2014 |
En ookaan kirjotellut tänne Milosta ja Emilystä koskaan kunnolla mitään, joten ajattelin että nyt vois olla hyvä aika. Aika paljon kyllä molempien kuvia/videoita näkyy tiiviisti mun instagramissa (nick enskis) ja ne ketkä ei instagramia omista niin pystyy seuraamaan niitä netistä http://web.stagram.com/n/enskis/. Mä oon niin kauan kun muistan niin halunnut kissan ja äitikin on varmaan kyllästymiseen asti kuunnellut mun valitusta siitä. Mä oon niin paljon kissaihmisiä. Mä en voi edes sanoa tykkääväni koirista. Ne menettelee, mutta en tykkää niistä yleisellä mittakaavalla :D Jotkut koirat on ok, mut kissat vie mun sydämen kyllä ihan 100-0 ♥ Kun 2012 vuoden alussa sitten muutin pois kotoa niin päätin että vielä jokupäivä mä hommaan oman pikkukissan. Loppukesästä selailin ihan huvikseni kissoja netistä, jolloin löysin yhden ihanan vaavin ja aika läheltä Jyväskylää vielä. Lähdin muistaakseni heti samana päivänä hakemaan häntä kotia. Soitin ihan paniikissa mun kaverille että mitä mun täytyy hommata ennen sitä koska mulla ei ollut mitään hajua :D Äkkiä sitten kaupan kautta hakemaan kaveria kotiin ja siinä hässäkässä unohdin avaimet kotia joten piti soittaa talonisännällekin :D Kun pääsin kotia niin olin maailman onnellinen. Nyt mulla oli oma kissa. Kissa, josta olin haaveillut niin kauan!! Sen pikkukisun nimeksi tuli.. MILO ♥
Milo kehrää kyllä, mutta harvoin eikä se oikeastaan kuulu, vaan sen pelkästään tuntee kun kokeilee leuan alta. Mä oon tosi harvoin kuullut että milo sähisis tai murisis. Se on tehnyt mulle niin ainoastaan kerran. Kun tulin egyptistä ja se oli viikon ollut porukoilla hoidossa niin sillonkun menin hakemaan sitä kotiin niin se oli sohvan alla ja muris ja sähis mulle eikä suostunut tulemaan pois. Se vissiin osotti mulle mieltänsä kun olin hylännyt sen viikoks :D Menin sit seuraavana päivänä koittamaan uudestaan joko se sit tulis kotiin niin sitten se oli taas oma ihana milo <3
Kun milo kasvo niin rupesin miettimään että pitäisköhän mun ottaa sille kaveri. Jotenkin kuitenkin ajattelin etten kestä sitä pentu vaihdetta uudestaan koska sillon ne koettelee rajoja ja on tosi villejä tapauksia :D Mä kuitenkin olin ja oon edelleen paljon pois kotoa, joten ajattelin että milolle kuitenkin on paljon enemmän iloa kaverista. Lueskelin netistä että tyttökissa olis parempi kaveri poikakissalle ja rupesin netistä etsimään sitten jotain söpöä tapausta. Osu ja uppos ja sitten lähdettiinkin Tampereelle. Ja sieltä matkaan lähti.. EMILY ♥ Emily on tosi itsepäinen tapaus ja arka. Se ei tuu kauheen helposti lähelle, mutta kyllä sitä saa välillä paijattuakin. Emily kehrää sitten milonkin edestä ja siks sanon sitä välillä pörinäpöntöks ;D Vaikka se on arka niin se tykkää kyllä olla lähellä sillon kun on rauhallista. Nytkin se nukkuu tässä mun jalkojen vieressä <3 Emily on tosi leikkisä kissa ja sitä sais olla kokoajan juoksuttamassa, pentu kun on :D Se on tehnyt ehkä enemmän semmosia pysyviä tuhmuuksia kun milo. Se on mm. repinyt tapetteja seiniltä ja kyllä, oon yrittänyt vaikka mitä konsteja sen estämiseen mutta eipä auta. Se on repinyt myös vähän mun sohvaa ja verhoja, mutta ehkä se siitä rauhottuu kun kasvaa =) Emily ei osaa maukua kunnolla :D Nyt se on vähän petraantunut siinä, mutta välillä mietin että onko se kissa ollenkaan. Se ei oo sitten milon tavoin nirso lainkaan ja emilylle kelpaa kyllä ruoka kun ruoka ;)
Mites nämä kaverukset tulevat sitten keskenään juttuun? Noh alussa ne vaihteli vuoroa että kumpi pelkää kumpaa, mutta pikkuhiljaa ne rupes nukkumaan toisiaan lähempänä ja loppujen lopuks ne nukku sitten lusikassa. Ne vetää kyllä semmosta rallia täällä kämpässä että tuntuu että tota eteisen mattoa saa olla kokoajan suoristamassa :D Mä oon niin onnellinen että ne tulee keskenään juttuun ja niistä on ihan selvästi toisilleen iloa :) Ne on kyllä niin hellyyttäviä että mun sydän on sulanut jo miljoona kertaa… Milo esim avaa emilylle wc oven jos se ei ite saa sitä avattua. Sitten kun emilyllä oli kieli pahasti tulehtunut eikä se pystynyt ite pesemään itteensä niin milo autto ja pesi. ♥
Mä en vois enää kyllä kuvitella elämääni ilman näitä vauveleita ♥ Kotona on ihan hiljasta ja puhdasta ilman niitä. Musta on muutenkin ihanaa olla vastuussa jonkun elämästä ja olla huolehtiva äiti, hehhee =))
Rakastan noita ihanuuuuksia ♥ |





































