 Enna pe 25.04.2014 |
Löysin ne uudet bikinit ja oli pakko nappasta kuva! Sovituskopissa kyllä meinasin taas vajota masennukseen, mutta yritin ajatella että ne on vaan ne valot, ne on vaan ne valot. Kotona sitten tuli ihan ristiriitasia ajatuksia. Näytän hyvältä. En näytä. Näytän? En? En tiedä!! Mulla on itestäni niin paljon erilaisia ajatuksia että en oikein tiedä että mitä kuuntelis. Mä oon koko ajan ollut sitä mieltä etten tykkää itestäni enkä mä voi näyttää hyvältä tällaisena. Päässä pyörii vaan kuva siitä Ennasta joka olin joskus 17vuotiaana ja ajattelen että mun pitäis näyttää siltä. Vertaan itteeni siihen koko ajan enkä tajua sitä että hyvältä voi näyttää näinkin. Mulle myös tuli äsken semmonen mieleen, että ajattelenkohan etten voi tykätä itestäni koska en voi myöntää muille että mä tykkäänkin itestäni? Tajusitteko?? Kun kaikki ulkonäköön muodostuvat jutut lehdissä ja muussa mediassa ylistää kuinka fitnesskunto on se paras ja koska oon itekin ollut sitä mieltä, niin onko noloa olla sittenkin eri mieltä? Jutta Gustafsberg oli lisännyt omalle facebook sivulleen kuvan Me Naiset lehdestä vissiinkin hänen tekemästä jutusta ( en oo sitä lukenut ) ja siinä kuvassa luki näin; ”Vaikka olisi kuinka lihava tai laiha tai rapakuntoinen, voi aina ajatella positiivisesti omasta vartalostaan. Silloin on kaunis” . Mä niin allekirjoitan tämän ja haluisin itsekin osata ajatela noin. Kauneus lähtee sisältä ja mä oon nähny mun elämän aikana niin paljon sisäisesti kauniita ihmisiä, että ne näyttää ulkoisestikin kauniilta, oli koko ja näkö sitten mikä tahansa.
Mä jatkuvasti valitan itteäni ja ”huonoo kroppaani” muille ja saan siitä vaan itelleni pahan mielen. Mulla on omien korvien välissä tämä kamala itseinho ja tavoitteena olisikin päästä siitä pois. Mä tulen rakastamaan itseäni vielä. PISTE ♥ |
Enna, näytät niin kauniilta kuvissasi! Ei ole hävettävää tuossa vartalossa, kanna sitä vain ylpeydellä :)
Mä opettelen ajattelemaan näin! kiitos <3
Sulla ei oo mitään hävettävää! Kanna ittes ylpeenä, oot upea! :)
Ps mistä noi bikinit on? Ihanat!
haluisin olla itsekin tota mieltä :) pikkuhiljaa!! Kkiitos <3 ja yläosa on cubuksesta ja alaosa h&m :)
Sulla on kaunis vartalo ja tolta määkin haluan tässä jossain vaiheessa näyttää! Voisit joskus tehdä postauksen siitä että mikä sua motivoi ja mikä sua saa tätä tekemään. En tiedä oletko kirjoittanut jo aiheesta mutta minua kiinnostaisi :)
en oo kyllä varma oonko tehnyt ? mutta kiva postausidea ja kiitos <3
hyvältä näyttäää!! :)
hmm.. kiitän <3
looking good! :*
sinäkin <3
Oon välillä just miettin tätä et miks niiiin ihannoidaa laihoja ja semmosii fitness pimuja? Onks toi nyt vaan et ne on tehny niin kovaa työtä.. siis ihab hirweestk just tulee itellee paineita et pakko pakko pakko näyttää sellaselta koska se on vaan niin muotia. Miksei kaikki vartalot voi olla muotia! Kuulostaa hassulta mut iha oikeesti! Mitä sitte vaikka on rasvaa, sitä kuuluu olla. Pääasia että pitää huolta vaan oikeasta ruuasta ja liikkuu eikä niin et ” joo pakko kiduttaa itteni liikunalla että näytän hyvältä ”. Kroppa tulee perässä kyllä! Kunha ei ota hirveit paineit :)
Niimpä. Jokainen kroppa on omalla tavallaan kaunis ja jotenkin tyhmää että mediassa näkee vaan niitä priimakuntoon treenattuja kroppia niin menee itse ihan sekaisin.. yritänkin nyt ottaa rennommin :)
laita takaapäin myös bikinikuvaa tms.? :) ps. onks sulla selluliittia jossakin? :D siis en nää missään tossa kuvassa vaan kysyn muuten vaanxD
en oo oikein harrastanut näitä takaapäin otettuja kuvia :D mutta saa nähä :) Ja on selluliittiä.. siks mä ahistuinkin kun se näky niin hyvin siellä sovituskopissa. Löytyy oikeastaan ihan jokapuolelta =)
Voi kuule sulla ei ole mitään hävettävää sun kropassa. Ja jus kannattaa miettiä itsessäänkin kaikkia niitä sisäisiä hyviä juttuja,niin rupeaa näkemään itsensä ulkoisesti paremman näköisenä. Kaikki tommonen on korvien välissä. Tekee juttuja mitkä pitää olon hyvänä ja positiivinen asenne on jo paljon. Ja kelaa paljon sää annat itestäs tämmöisellä plokilla muille ja miten paljon ihmiset saa sulta. Moni ei puhu noista asioista ääneen. Voit ihan huoletta vähän kehua itseäs joka päivä vaikka siitä asiasta sillä saa vähän nostettua mielialaa ja sulla on varmaa paljon muitakin millä saat etit vaan ne hyvät jutut.
Kiitos Tomi <3 välillä ne hyvät jutut vaan unohtuu ja sitä takertuu niihin "huonoihin"
sulla on kiva kroppa (: mulla on ollut melkeimpä aina sellanen ristiriitanen suhde omaan kroppaan – välillä sitä vihaa niin ettei tekisi mieli katsoa edes peilistä ja välillä taas tulee sellanen fiilis että oho näyttääpäs mun reidet hyvältä nyt jne. useimmiten kyllä tulee noita negatiivisia fiiliksiä ja sitä toivoisi niin paljon että olisi enemmän lihaksia, kauniimpi iho ja isommat rinnat…
”Mulle myös tuli äsken semmonen mieleen, että ajattelenkohan etten voi tykätä itestäni koska en voi myöntää muille että mä tykkäänkin itestäni? Tajusitteko??” mä ymmärrän mitä haet takaa, itellä nimittäin on pyörinyt samat ajatukset mielessä. tai vielä oikeemmin se, että jos yritänkin pitää kropastani, mutta tajuan että joku muu ei pidäkään siitä (mikä on hyvin todennäköistä, sillä kaikkia ei voi – eikä tarvitse – miellyttää) niin onko mulla varmasti oikeus tykätä siitä silti? eli jotenkin olen vielä liikaa kiinni siinä mitä muut musta ajattelee, surullista mutta totta :(
mutta ihana että jaoit nämä ajatukset, mun mielestä tämä on sellainen aihe mistä pitäisi olla paljon useammassa blogissa juttua, sillä uskon että tällaiset ajatukset ovat paljon yleisempiä kun annetaan ymmärtää. melkein kaikkialla kun nyt hehkutetaan sitä terveellisempää ja urheilullisempaa vartaloa, mutta henkinen puoli tuntuu puuttuvan melkein kokonaan… toivottavasti tähän tulee pian muutos (:
Mulla kans vaihtelee tosi usein ja just enemmän tulee noita negatiivisia juttuja :/ Mä oon aina ajatellun että ei muiden mielipiteet vaikuta muhun, mutta nyt ne on alkanut pikkuhiljaa vaikuttaa kun en ookaan niin timmissä kunnossa kun esim. vuos sitten tai että en oo saavuttanut tavotteita mitä joskus oon itelleni laittanut. Tää blogi varmaan myös laittaa aika paljon paineita mutta voi olla että itekin kuvittelen vaan, eikä kukaan oikeesti ajattele musta mitään. Esim. kaverit ei oo kuulemman edes huomannu että olisin lihonnut ja Jerekin sano kun näytin jotain vuos sitten otettuja kuvia että näytän ihan samalta, vaikka tiedän ite että en näytä, mut ehkä se just ei näy muille kun itelleen vaan.
Hyvä että muhun pystyy samaistumaan, koska kun on vertaistukea niin ehkä siitä sit pääsee yhdessä eteenpäin :)
Kaunis Enna ja hyvä kroppa! :-)
no voi kiitoksia.. <3
Oot kasvoiltasi äärettömän kaunis ja noissa kuvissa näkyy kropassakin sixpackiä sekä hyvää pattia reisissä! Ei siis todellakaan mikään huono kroppa! :) Ootko koskaan pohtinut sitä, että mistä se itseinho juontaa juurensa? Koska kuten itsekin sanoit, toisaalta TIEDÄT näyttäväsi hyvältä mutta toisaalta TUNNET olosi huonoksi… mistä se tunne tulee?
Kiitos <3 En todellakaan tiedä mistä se johtuu. Johtuuko se siitä että ajattelen paljon nykyään muiden mielipiteitä tai että koska tiedän että oon ennen näyttänyt "paremmalta" tähän nykyiseen buumiin verrattuna ? en osaa oikeesti vastata
Mä luulen et meillä kaikilla on vähintään joku kohta kehosta mihin ei vaan ikinä olla tyytyväisiä. Mutta ne viat yleensä näkyy vaan omissa silmissä eikä muitten! Sähän näytät todella hyvältä, ihan rehellisesti! :-)
Niinkai, moni vaan ei välitä niistä toisinkun sitten on tämmösiä Ennoja jotka itkee niiden takia hahha :D mutta kiitos paljon, kai sitä huonommaltakin vois näyttää
Pakko tulla kommentoimaan, että älä hyvä ihminen käytä koko nuoruuttasi tuollaisten asioiden murehtimiseen! (okei kuulostan nyt 65 vuotiaalta Teresa-Tädiltä, mutta kuitenkin) Itse olen kärsinyt ja kärsin hieman edelleen syömishäiriöstä, ja voin kertoa, etten ole koskaan ollut tyytyväinen kroppaani. Alimmillani painoin 42kg (161,5cm pitkä) ja silti pidin vatsaani liian suurena ja verhosin itseni jumalattoman suuriin vaatteisiin, etteivät muut näkisi läskireisiäni (todellisuus:luuta ja nahkaa) ja löllövatsaani.
Päätelmä 1: laihuus ei tee onnelliseksi
Päätelmä 2: murehtiminen on elämän tuhlaamista, tuskin kukaan vanhana muistelee hymyillen niitä päiviä, mitkä on käyttänyt surkutteluun, itsensä mollaamiseen ja herkuista kieltäytymiseen. Keskittykää ympärillä oleviin ihmisiin ja muistojen rakentamiseen heidän kanssaan.
Ja vielä yksi hyvä esimerkki ulkonäön merkityksettömyydestä; poikaystäväni on ollut vierelläni useita vuosia, riippumatta siitä olenko painanut 75kg tai 42kg tai jotain siitä väliltä. Kun asiasta olemme keskustelleet, hän on vain todennut, että aina on minua rakastanut, mutta helpompaa se oli minun ollessani ylipainoinen, koska silloin olin silminnähden onnellisempi ja hymyileväisempi ihminen.
Ps. Vuosien jälkeen katsot näitä kuvia haikeana ja ajattelet että hitto, mähän olin oikeesti hyvän näkönen! (KOSKA OLET, YMMÄRRÄ SE(: )
Lainatakseni Nuori ja kaunis -biisin sanoja; Olet nuori ja kaunis, mutta kuka se on kun huutaa?
Ihan mahtava kommentti !!! :)) Oot ihana !!
t. Ennan kanssa samoja ajatuksia pyörittelevä
Kiitos kivasta kommentista ja ihana kuulla joidenkin muidenkin ”tarinoita” :) Tottahan toi on että ei laihuus tuo onnea, mutta tuntuu vaan että jos näyttäisin vähän erilaiselta niin olisin onnellisempi. MUTTA, kun viime kesänä diettasin enkä saanut herkutella ja piti syödä gramman tarkkuudella kaikki ja liikkua sen ja sen verran päivässä niin aluks se oli ok, mutta loppujen lopuks en nauttinut siitä ollenkaan enkä sitten ehtinyt edes ihailla omaa kroppaa kun kaikki pyöri sen ruuan ja liikunan ympärillä että mielummin tämmöinen rento meininki kun ja pari lisäkiloa kun koko aikainen ahdistus. Täytyy vaan nyt lopettaa tämä valitus ja olla tyytyväinen :D helpommin vain sanottu kuin tehty :)
ps. tohon sun vikaan kommenttiin.. oon monesti kattonut mun vuoden takaisia kuvia ja ajatellut että oon näyttänyt hyvältä kun sillon se ei siltä tuntunut eli ehkä mulle käy vuoden päästä sama että katon noita kuvia ja ajattelen että hyvältähän mä oon näyttänyt :D
Mä todellakin ymmärrän ton sun ajatuksen, että jos itse alat tykkäämään, mutta sit ”tajuatkin”, että muut ei kaikki olekaan samaa mieltä, tai että saako sitä nyt olla tyytyväinen tälläisen kroppaan, kun vieressä kymmenittäin tyttöjä jotka on todella timmissä kunnossa, mutta eivät ole tyytyväisiä ja kertovat siitä kuinka treenaavat vain lisää ja dieettaavat. Aluks tykkäsin tästä Suomen fitness-hullutuksesta, mutta tajusin pian että huhhu, tää menee ihan yli. Instagramista ihan tarkoituksella lopetin seuraamasta kymmentä ”fitspiration” tiliä, koska totta puhuen aloin huomaamaan, että niissä oli kaikkea muuta kuin inspiraatiota. Sain niistä pahan mielen, kun vihdoinkin olin tyytyväinen kroppaani, mutta fitspirationit vain kertovat, että olen läski enkä treenaa tarpeeksi. Eli siis sä oot oikeasti mahtavan näkönen, mutta tiedän että se ei välttämättä itsestä tunnu siltä!!! Muta tuntuu et tää elämä ympäristönä vaan on tosi vaativa kaveri, ja se pitäis jotenkin pystyä pistämään pois ajatuksista!! Yritä miettiä sitäkin, että sulla on omia harrastuksia, olet töissä, laulat… Sulla on poikaystävä… Ihana perhe… Oot terve… Moni joka noita fitspojuttuja tekee, omistaa vaan sen urheilun ja ulkonäön tuoman ”hyvän olon”, mutta se on vaan hetkellistä!! Niiden työkin on usein urheilun parissa, joten luonnollisesti heidän kaikki vapaa-aika menee teenatessa. Meillä muilla on myös oikea normaalielämä! :) oot ihanalta vaikuttava tyttö, ja uskon että pikkuhiljaa saat kyllä ajatuksesi muuttumaan. Pään sisällä se sulla on! Tsemppiä!! :) :)
Kiva että joku ymmärtää mua että mitä oikein ajan takaa :) Ja sekin, että kun oon joskus laittanut tänne kuvia tytöistä miltä olis kiva näyttää ja mihin pyrin niin pystynkö sittenkin vaihtamaan mun mieltä tai että onko se sitten jonkun mielestä luovuttamista? Jotenkin tietty hirvittää noi muiden mielipiteet vaikka eihän niillä ole mitään väliä koska mun elämä ja mun kroppa. Mun pitäis tehdä varmaan samoin että lopettaa kaikkien fitspo sivujen seuraaminen, koska oon monesti ajatellut että hyvältä noi näyttää mutta tuskin ne siitä ihan hirveesti nauttii kun kaikki pyörii vaan sen ruuan ja treenaamisen ympärillä :S Ja sitäpaitsi oon ehkä alkanut tykkäämään vähän erityylisestä kropasta :)
Nyt vaan täytyy tosiaankin tajuta se, että hyvältä mä näytän.. mut kai se vie vaan aikaa
Voi Enna, musta sä olet kaunis just tuollaisena!
Mäkin oon miettinyt että saanko mä vaan olla tyytyväinen ja onnellinen oman kroppani kanssa, vaikka en käy salilla ollenkaan. Harrataan kyllä liikuntaa, mutta vaan sellasta mistä itse tykkään ja vain siksi että tykkään siitä. En siks että niin täytyy tehdä koska muukin maailma tekee. Mut jotenkin silti mulla on välillä sellanen olo että oonko mä laiska ja huono kun mulla ei oo vakkarikorttia salille, ei personal traineria, eikä instatili täynnä kuvia musta urheilemassa.
Tiedän siis miltä susta tuntuu. Tai ainakin luulen tietäväni. :) mua yleensä auttaa kun ajattelen että mihin mä haluan käyttää elämäni ja miksi. Haluanko mä harrastaa kivaa urheilua koska se tekee mut onnelliseks, vai haluanko mä ravata salilla koska kaikki muutkin? Yleensä päädyn siihen että tämä on mun elämä ja jos mun elämäntavat ei mahdu tän hetkiseen muotivillitykseen se ei ole mun ongelma.
Mä toivon koko sydämestäni että säkin löydät vielä sen ilon ja tyytyväisyyden ittees! Vaikutat tän blogin perusteella tosi sympaattiselta ja mahtavalta tyypiltä ja musta oot aivan todella kaunis!
Tsemppiä!
Todellakin!!! Totta kai sitä voi omat ihanteet muuttua sitä mukaa kun itsekin muuttuu sekä henkisesti että fyysisesti. Ja voin tosiaan suositella sitä fit-ihmisten seuraamisen lopettamista Instagramissa.. Tajusin jossain vaiheessa ihan yllättäen, että ei hitsit kun on jotenkin vapauttava olo kun alotin niiden sijaan seuraa maan jtn muulla tapaa inspiroivaa ihmisiä, kuten esimerkiksi jooga-/raakaruokailijat yms. Vaikka niilläkin osalla joskus näyttää elämä pyörivän käsilläseisontojen eri variaatioiden sekä vihersmoothieiden ympärillä, niin niillä näyttäisi kuitenkin olevan tosi terve suhtautuminen ruokaan! Sen lisäks ne joogailee millon missäkin, ja niiden joukossa on todellakin erikokoisia ja erimallisia tyyppejä!! Ne ei tosiaan mittaile vasamakkaroita tai postaile kuvia jotka saa itsensä tuntumaan huonoksi… Ja valitettavasti huomasin, että jopa ihan vain bloggaajista osalla on niin vartalokeskeinen Instagram, että päätin lopettaa niidenkin seuraamisen, vaikka kyseessä olikin tosi symppisbloggaajia :) toivottavasti tää auttais sua ja keksit jtn kivaa muuta seurattavaa :) sellasta joka saa sun olos mukavaksi!
Mä en oo ikinä nähnyt sua rumana tai lihavana ehkä just siksi että oot sisältä niin puhdasta kultaa, ja mun mielestä se on kaikista tärkeintä! Mutta vaikka en tuntisi sua niin kadulla vastaan kävellessä katsoisin että vau miten kaunis ja terve nainen, eikä tulisi mieleenikään et olipa paksut reidet tai että olipa vähän isokokoisempi tuo tyttö. Sä olet hyvä just sellaisena kuin olet! Yritä opetella muistamaan itsekin se :) loveu pus
<3 oot ihana masi
Sulla on kaunis ja sileä iho. Vatsassa ei ole pömppöä eikä sulla ole jenkkakahvoja. Reisissä on lihaksia. Käsissä myös. Ei yhtään mitään vikaa!
noh kiitos =)
Ole ylpeä vartalostasi ja siitä mihin kaikkeen se pystyy! Oot urheilullinen ja se näkyy ja vaikka ei näkyisikään niin ketä se haittaisi. Tai ei ainakaan saisi haitata. Sulla ei ole mitään hävettävää ja näytät hyvältä juurikin noin. :) 17 vuotiaana olet ollut vielä teini, mutta ihmisen keholla on tapana muuttua ajan saatossa ja tarpeen mukaan. :)
Totta puhut .. kiitos:))
Oon seuraillu sun blogia jo pitemmän aikaa ja sun postauksiin ja fiiliksiin on aina ollut helppo samaistua. Tää postaus kolahti niin paljon, että oli pakko kommentoida. Itelläki on about viimesen kolmen vuoden ajan ollu enemmän ja vähemmän itsetunto-ongelmia ulkonäön kanssa.
Kroppa on muuttunut siitä tikkulaihasta 18-vuotiaasta pehmeämmäksi, mutta ahkeran treenamisen myötä myös vahvemmaks. Ulkopuolisten ja välillä läheistenkin kommentit tästä muutoksesta on vaan iskostanu aika pahasti alitajuntaan ja jättäny sellasen jatkuvan epävarmuuden ja itseinhon omasta kropasta vaikka koko tän ajan oon ollu ihan normaalipainoinen. Pahimpina ahdistusaikoina oon vuorotellut bulimian ja tosi tiukan ruokavalion välillä. Jatkuva itseinho ja ahdistus omasta ulkonäöstä on vaan niin pirun väsyttävää, että pakotin itteni keskittymään muihin asioihin elämässä.
Viimeisen vuoden sisällä oon onnistunut löytämään jokseenkin järkevän suhtautumisen ruokaan ja nykyään treenaan enemmän hyvän olon kun ulkonäön vuoksi. Mutta silti siellä taustalla vielä pyörii ne samat ajatukset.
”Mulle myös tuli äsken semmonen mieleen, että ajattelenkohan etten voi tykätä itestäni koska en voi myöntää muille että mä tykkäänkin itestäni?” Tälläsiä ajatuksia on itelläki Tuntuu, että tää on jatkunu niin kauan, että en osaa enää edes hahmottaa mitä mieltä oon kropasta. Välillä on sellanen olo, että vitsit mullahan onkin nätti ja vahva kroppa, mutta sitten tulee sellanen olo, että voinko mä oikeesti ajatella näin. Ja tosiaan niiden supertimmien fitnespimujen näkeminen ei helpota asiaa.
Kai sitä on yritettävä treenata tätä henkistäkin puolta, itsensä hyväksymistä yhtä paljon ku fyysistäkin. Pakko vielä sanoa, että sulla on oikeesti hyvä kroppa ja saat olla ylpeä itsestäsi! Lisäksi vaikutat ihan huipputyypiltä ja ihailen sun rohkeutta puhua näistä jutuista julkisesti.
Moikka ja kiitos kommentista! :)
Aika paha, jos tutut kommentoi tota aikuistumista ja kropan muutosta. Mulla esim kaverit nyt kun oon valitellu että oon iso, niin ne ei oo edes huomannu että olisin lihonut vaikka painankin jotain 7kg enemmän kun vuos sitten, että aika jännä! :D Mua kans väsyttää toi itseinho, mutta nyt pari viikkoo on mennyt hyvin ja oon vaan ajatellut että hyvä mä olen. Tietty välillä tulee semmonen plaah olo, mutta eiköhän se oo ihan normaalia :) Nyt tosiaankin aion keskittyy siihen henkiseen hyvään oloon ja miettiä että mistä mulle tulee se hyvä olo ja sitten tehdä asioita sen kautta ! Kiitos paljon ja tykkään avautua ja puhua ihan just sen takia että saa purettua niitä omia ajatuksia ja myös se, että kun muut pystyy samaistumaan niin saa vertaistukea :)