Lapsena olin sellainen roikkuva riippakivi. Pelokas ja epäilevä. Suoraan sanoen… R a s k a s. Juuri se ärsyttävä kimittävä kakara, joka roikkui käsivarressa kiinni koko ajan: ’Mihin sä meet? Älä jätä mua.. Mä en voi tulla sinne sinne yksin.. Tuu mun kaa… Ketä siellä on? Ketä ne on?” Tätä tietysti varjosti se, että pelkäsin koko ajan saavani turpaani. Joten tietysti tää fakta teki musta pelokkaan, aran ja läheisriippuvaisen nassikan.  Se teki musta myös mustasukkaisen, omistushaluisen, temperamenttisen, loistavan manipulaattorin ja kunnon kaupantekijän. Olin periaatteessa osana lapsimafiaa. Karkkinarkkareilta ostettiin suojelusta kavereilta. Viikkorahoilla vietiin bestikset pizzalle, jätskille tai leffaan. Vain, että seuraa ja suojelukilpiä olisi. (sori frendit, mä periaatteessa ostin teiltä ystävyyden, cuz I am Cristal motherfucking Corleone ;)

Vääjäämättä, teini-iässä mun karkit ei enää tepsinneet ja isän baarikaapista sai varastettua kaupankäyntiin liian vähän viinaa, joten mun ystävät löysivät muita kavereita ja osa niistä oli poikia. Yökättäviä poikakavereita, joilla oli bakteereita. Hyi. Mullahan ei tietysti ollut poikabakteereita. Koska olin kaverannu koko lapsuuteni tyttöjen vaatekomeroissa, meikkilaukuissa, tyttöjen vessoissa sekä Kankaanpään naisvoimistelijoissa. (Kuulit oikein: oon varmasti Kankaanpään Naisvoimistelijoiden ainut poikapuolinen jäsen, koskaan.) Joten näistä syistä mulla ei ollut poikabakteereita, ja olin hyvin altis niille.

Yksinoleminen, kun muut hengas ’kylillä’ ajamassa ’pillurallia’, teki mulle hyvää. Viikonloppuisin kuuntelin paljon radiota, katselin elokuvia… kuuntelin paljon radiota… katselin elokuvia… kuuntelin lisää radiota ja katselin lisää elokuvia. Kirjoitin novelleja, näytelmiä.. Tein ruokaa.. Hengasin itseni kanssa.. Ja aloin pitämään itsestäni. Aloin tajuamaan, että en oikein tarvitse muita. Minä pärjään kyllä.

Muuttaessani ulkomaille asiat sitten muuttuivat, taas. Vihasin olla yksinäni, joten hukuttauduin ihmisiin. Pyörin teatteripiireissä, muusikkopiireissä, duunipiireissä, bailupiireissä, parisuhderumbassa… Kävin kotonani nukkumassa, jos sitäkään.

Suomeen palattuani taas hiljenin. Kunnes taas ura otti tuulta ja sitten taas mentiin. Sosialisoiduin. MeninTulinVedinVäänsinJuoksinPyörinHengästyin. Ja sitten puhkesi Sosiaalinen Skitsofrenia. Tämä ei ole mikään lääkärin diagnoosi vaan jotain mitä olen itse keksinyt.

Kun on julkisessa ammatissa pitää omistaa hyvät sosiaaliset taidot, ihmisiä pitää rakastaa. Niiden kanssa pitää nauttia olla. Nauttia ihmisten tarinoista ja valmis kertomaan omiansa… Sen takia varmasti teen sitä mitä teen. Rakastan ihmisiä ja ihmisten tarinoita, sekä kertoa omiani; naurattaa, viihdyttää, herättää tunteita omilla kokemuksillani, vaihtaa ajatuksia ja energiaa. Mikään ei oikeastaan ole parempaa kuin ihmiset.. Paitsi sitten ihmiset itse, koska ihmisethän voivat olla täysmätiä.

Kun antaa sosiaalisesti itsestään kaiken, sen kaiken vastapainona on täydellinen hiljaisuus. Kun ollaan vedetty keikkaa kolme viikkoa putkeen, tehty vähän radiota, juonnettu tapahtumia, käyty hieromassa kyynerpäitä tapahtumissa, kuvattu videota ja väännetty suu messingillä parodiaa.. Se syö.. Itsestä riittää vaan niin paljon energiaa olla kupliva-kuohuva-charmanttinen Cristal Snow… Ja sitten ovet menee kiinni. Puhelin suljetaan. Korvatuplat korvissa ladataan akkuja. Katsotaan kattoon. Hengitetään. Yksin. Siihen jää koukkuun. Yksin olemiseen. Muutama vuosi sitten kärsin jäätävistä paniikkihäiriö kohtauksista. Lähi-kauppaan meno tuntui ylitsepääsemättömältä. Ihmiset ahdistavilta. Lukittauduin päiviksi himaani, enkä vain tehnyt mitään… Sitä joutui puhumaan itsensä ulos asunnosta…

Joten kun minusta kaiken muunkin lisäksi mitä jo olen, tulee joku päivä lääkäri, diagnosin tiettyjä ihmisiä seuraavalla tavalla: ’Sosiaalinen skitsofrenia eli Caetus Schizophrenia on Cristal Snow:n keksimä sairaus vuonna 2013 kun hän huomasi olevansa vähän väsynyt, mutta silti kaipaavansa sosiaalista stimulaatiota.

Sosiaaliseen Skitsofreniaan alttiita ryhmiä ovat:

* D-luokan julkkikset

* Sosiaalisesti Aliravitut Erakot

* Bilehileet

* Heikon itsetunnon omaavat Playboyt

* Missit sekä seurapiirikaunottaret

Oireet: Tarve jäädä ja tarve mennä

Hoito: Sairaus on luultavammin geneettistä, joten tiedettävää hoitoa ei ole. Voi ei.

Se tällä kertaa,

<3 C