 Cristal Snow pe 28.03.2014 |
Eilinen yö oli farssi. Menin nukkumaan yhdeltätoista. Olin aivan loppu. Tein lämpimän viltin ja viiden tyynyni alle pesän, jossa vessapaperi mainoksissa keimailevat karitsat voisivat nukkua. Ehkä myös se pelottavan pehmeä nalle, joka juoksentelee kesäisillä kukkapelloilla ja myy huuhteluainetta. Noh sinne minä nukahdin, karitsojen, nalleperheen, tyynyjen ja peiton alle… Hetkeksi. Sänkyni on temppeli. Se on aivan liian suuri yhdelle ihmiselle, jättilaiva, johon on hyvä hukkua kun on paha olo ja maata huolensa huomiseen. Puolitoista vuotta sitten päätin uniongelmaisena sijoittaa hyvään sänkyyn ja oikeisiin nukkumistapoihin… Olin mukana hyvinvointiohjelmassa: Jaksa Paremmin. Heti ensi tapaamisella uniasiantuntija Vesa Tuominen mullisti mun maailman. Elektroniikan haittavaikutukset makuuhuoneessa, vakituisen heräämisajan vaikutus yöuniin, ilmankosteuden sekä ilmanvaihdon vaikutus unenlaatuun. Äänien sekä valojätteen vaikutus nukkumiseen. Menin aikuisiällä unikouluun. Ja se tepsi. Se ja sänky, jonka ostin. Harvemmin on enää ongelmia nukkua. Paitsi eilen yöllä. 1:45am. Heräsin painajaiseen. Unessa olin varma, että joku oli asunnossani. Yritin herättää itseäni unesta. Herääminen oli tahmea, kuin olisin juossut siirappimaisessa liisterissä kohti silmien avaamista: ’Joku tulee makuuhuonetta kohti! Herää nyt saatana!!’ Heräsin omaan huutooni, aivan hiestä märkänä. Vaihdoin T-paidan. Join lasin mehua. Makasin sängyssä. Katselin kattoa. Menin Facebookkiin. Vertaistukea. Laitoin baarissa olevalle frendille viestin. Sääl, sääl, myöt, myöt. 2:30am Vertaistukea saatu. Yössä on aina kavereita, jotka eivät nuku. Möröt lahdattu. Tungettu takaisin komeroon. Vien puhelimen toiselle puolelle huonetta. Elektroniikka ei saa olla liian lähellä sänkyä. Unikoulussa opetettiin. Ilmankostuttaja hyrrää ikkunalaudalla. Korvatulpat korvissa. Uninaamio otsalla. Kädet peiton päällä. Hengitä. Hengitä. Nuku. Hengitä. Nuku… Mitä jos lopetan nukkuessani hengittämästä? Silmät auki. Katto on pimeässä möykyinen ja täynnä kysymyksiä. 3:05am Syön voileivän. Kinkkua ja juustoa. Hiilarit nukuttaa. Juon kylmää maitoa suoraan purkista. Ja palan suklaata. Luin muutama vuosi sitten, että sokeri vilkastaa unia näkemistä. Tykkään värikkäistä unista, joten söin puoli vuotta jotain makeaa iltaisin… Unet olivat villejä. Ne on aina olleet. Ei siihen sokeria tarvittu. 3:40am. ”Neljä. Jos nukahdan nyt voin nukkua neljä tuntia. Ehkä nukun tänään yhdeksään. Viisi. Viisi Tuntia. Viisi tuntia ei ole paha. Ja mä jo nukuin toisaalta ainakin kaksi tuntia. Joten seitsemän tuntia unta. Se ei oo paha. En mä enempää tarvitse. Seitsemän on hyvä.” 4:30am. ”Kuusikin tuntia on hyvä. Nuku nyt saatana!” 5:15am Lisää maitoa purkista. Kaksi vessareissua. Yksi varmistusvessareissu ettei vaan vahingossa herää aamuyöstä vessaan. Nyt on aamuyö. Aamulla. Ei herää aamu tuimaan… Kaksi tuntia niin remppamiehet alkaavat poraamaan vierekkäisessä huoneessa. Jos nukun kaksi tuntia. Nukkua ehtii haudassakin… Tässä kohtaa nukkumatonta yötä saapuu vyyhti vitutusta. Jokainen kerta. Kello viisi aamulla. Taattua. Aivot tietävät, että peli on vaan menetetty. Peitto tuntuu piikkimatolta, tyynyt ovat sementtisiä kokkarekasoja, joista pää ei saa tukea, eikä turvaa… Jokainen ihokarva sojottaa väärään suuntaan, koko kroppaa kutiaa. Nyt kiukuttaa ja kun tämäkään ei ole tarpeeksi, tapahtuu jotain vielä ärsyttävämpää. 5:45am. ’Millä mä maksan tän kuun laskut? Onkohan mulla tarpeeks rahaa maksaa Visa? Mitä mä teen mun elämälläni? Pitäisköhän mun mennä takaisin kouluun? Onkohan Samu mulle vihainen kun en oo nähnyt sitäkään kuukausiin? Miks mä en käyny mun kouluja paremmin? Mä en osaa mitään! Musta ei ole mihinkään. Mun pitäis soittaa mun isälle useimmin. Miks mä en oo sosiaalisempi? Mä en tapaa ihmisiä jos mä en käy enemmän ulkona. Mä vihaan baareja… Mä aloitan sen joogan. Mä vihaan joogaa. Meniskö salille? Aloitan salin maanantaina. Ja sen nesteenpoisto detoxin… Onkohan se kallis? Millä mä maksan tän kuun Visan?” 6:30am. Puoli tuntia niin talon putkiremppa jatkuu. Poraakohan ihan tos vieres?… Nyt nukuttaa… Nukuttaako? Mua väsyttää… Nukunkohan mä nyt? 7:35am. Poraaminen alkaa. Putkiremppa. Nukuinko mä? Tarviskohan vaan herää ny?. KAUHEE METELI!!! VOI JUMALAUTA! 8:45am. Allerginen kohtaus. Alan aivastelemaan. Nenä kutiaa. Et oo tosissas!?!? Kuus aivastusta. Haen allergialääkkeet. Niistän kuusimiljoonakertaa!! Oonko mä nukkunu? Taisin torkahtaa… Istun sängyn reunalla. Aivot on muusia. Keitän kahvia. Aivastan. Aivastan. Aivastan. Vedän nopea tehoisen antihistamiinin. Ei tehoa. Nenäsuihketta. Ei tehoa. Aivastan. Aivastan. Aivot on muusia. Juon kahvia. Aivot on aivastamisesta muusia. Petaan sängyn. Nukun ensi yönä. Ei väsymykseen kuole.  unilaiva, aamuisen allergiakohtauksen jämät, silmärintsikat ja parhaat korvatuplat
|
Niin samanlainen kuin munkin useimmat yöt :( Kun edes olis varma et seuraavana nukkuu hyvin, mutku, se on aina arvoitus!
Yks hyvä juttu olis tohon maidon juonnin seuraks, banaani :D Sillä sain muutaman hyvän yön huijattuu itselleni!
Silmärintsikat…. Vitsit mä repesen!!!!!
Mulle nukkuminen ei ole koskaan ollut ongelma, paitsi ihan silloin tällöin. Niinä kertoina juuri tuo valveilla makaaminen ja kehää kiertävän mantran kuuleminen päässään on kauheinta mitä tiedän.
Yöllä kaikki tuntuu paljon pahemmalta kuin muulloin ja pakokauhu nousee pintaan, kun tajuaa että elämä valuu hukkaan ja vanhemmatkin ikääntyvät ja mitä jos ne kuolee ja miten mä pätkätyöläisenä tulen pärjäämään lähitulevaisuudessa, saatika sitten vanhana, mitä jos terveys pettää…
Aamulla taas vaikka kuinka yrittäisi herätellä öisiä demoneita henkiin niin se ei onnistu vaan silloin tajuaa hymyilevänsä peilikuvalleen (ehkäpä järjen vastaisesti) että kyllä kaikki järjestyy.
Mutta nyt tämä illan torkku, lähtee sänkyyn lukemaan kirjaa jonka jälkeen vaivun, toivottavasti, sikeään uneen, josta herään vasta auringon noustessa.
Hyvää yötä myös sinulle!
Syvät Sympatiat- minulla 6vuotta kroonista unettomuutta takana.
En saa nukahdettua, siihen voi mennä iltaisin 2-3tuntiakin. Aivot ei vaan sammu!
Kun pääsen unen makuun niin sitten luonnistaa. Mun onnekseni ei tällä hetkellä tarvitse herätä aikaisin aamulla- muuten ei tulis elämästä mitään!
Olen joutunut turvautua nukahtamis&unilääkkeisiin- ne toimii aikansa, mutta kun mitään niistä ei saisi käyttää pitkään-paitsi, että olen joutunut käyttämään 6v.
Olisko tuosta niin haittaa, että pari x viikossa nappaisit nukahtamislääkkeen?
Sanoisin kyllä, että vuosien varrella mun muisti on huonontuntut ja välillä sanatkin on ihan hukassa..Kun kaikki poppaskonstit(melatoniinit ja mainitsemasi unihygienia-asiat jne) on kans kokeiltu ja lähinnä v****taa nämä juo lämmintä maito-älä ajattele illalla mitään jne ei-unettomien ohjeet…
Totuus unettomuudesta kuitenkin on se, että se on terveydelle vaarallista.
’Normaali terve’ ihminenkin voi mennä esim psykoosin jos täysin valvoo liian monta päivää putkeen. Mä ajattelen aina yhden yön vaan kerralla ja lohduttaudun sillä, että n3-4 huonosti nukutun yön jälkeen tarpeeksi väsyneenä saan nukuttua ihan ok. Sängystä kannattais kuulemma nousta sitten pois jos ei 15min jälk. uni ole tullut.
No- yleensä 2h pyörimisen jälkeen se ääretön ketutus iskee, sitten menen tunniksi kattomaan Housea tai jotain muuta tunnin kestävää sarjaa telkusta. Sitte kokeillaan uudestaan.
Hitto kaikkeen tottuu- tähänkin tottuu. Ei tää mukavaa ole ja yöt ovat NIIIIIIN pitkiä! Tsemppiä kohtalotoveri!
Mä kärsin hyvin harvoin unettomuudesta. Mut niihin kamaliin öihin mulla on pari kikkaa, jos vaikka auttais jotakuta muutakin:
1) Niihin päässä pyöriviin ahdistaviin ajatuksiin: jos et yleensä pidä tapana murehtia asiaa X päivisin, se ei oikeasti ole paha juttu. Jos X olisi oikeasti ihan kamala ongelma, et olisi unohtanut pohtia sitä päivisin. Yöllä vaan kaikki alkaa tuntua kamalalta. Järki käteen: se, että aurinko on nyt maapallon reunan takana, ei tee asiasta X ylitsepääsemätöntä kamalaa ongelmaa. Ja aurinko tulee taas huomenna käymään ja asiat on OK. Kaupan päälle: et sä sitä X:ää tänä yönä kehää kiertävillä ajatuksilla kuitenkaan ratkaise, joten anna olla. Kun olen pitänyt itselleni tämän saarnan, en anna ajatusten enää mennä X:n. Lupaan itselleni, että palaan asiaan rauhassa joku päivä, jos se vielä silloin ahdistaa. Asia loppuun käsitelty.
2) nyt jotain tylsiä ajatuksia tilalle. jos mikään ei ahdista vaan muuten vaan ei saa unta, voi siirtyä suoraan tähän kohtaa. ajattele jotain äärimmäisen yksitoikkoista ja tylsää tai korkeintaan neutraalia. ei saa innostua! jotain mitä voi luetella tai kertoa mielessään aikajärjestyksessä. ja mitään muuta ei sitten saa ajatella. esim. minkä nimisiä katuja on työmatkan varrella. käy läpi järjestyksessä. voi myös kuvitella mahdollisimman tarkkaan kulkevansa jonkin reitin ja muisteee mitä on matkan varrella. ei saa hyppiä, pitää kävellä tylsät ja pitkät suorat kans;) mitä lukion pitkän matikan kursseilla opetettiin. pidä mielessäsi luento aihe kerrallaan. mitä keittiön kuiva-aine-kaapissa on milläkin hyllylä? tee päässä listaa. miltä jonkun kaverin siustus näyttää? luettele sieltä huonekalut jne. mulle toimii kaikista parhaiten lukio-opintojen muisteleminen: aihe on niin tylsä, etä aivot sen edessä sammuttaa itsensä aina lopulta.