Yksilönvapauden kannattajia syytetään usein unelmien puutteesta. Sanovat, että ilman päämäärätietoista ohjailua ei voi kehittää yhteiskuntia. Että ihmisellä pitää olla utopia, ja että liberaaleilla ei ole.

Näin väittävät ovat väärässä. Minulla ainakin on unelma.

Minulla on unelma, että voin pyytää Penan avukseni maalaamaan taloa ja laittamaan makuuhuoneen katon, maksaa yhdessä sopimamme summan. Minulla on unelma, että kukaan välikäsi ei vaadi itselleen yhtä paljon kuin mitä Penalle kuuluu maksaa väittäen sen olevan meille kaikille hyödyksi.

Minulla on unelma, että jopa Suomessa tajutaan, miten kysyntä, tarjonta ja hinta toimivat toisistaan erottamattomina. Unelmoin työn teettämisestä ilman välikäsien vaatimusta niin suuresta osuudesta, että maalaan lopulta itse ja taiteilen viisimetriset paneelit kiinni yksinäni. Unelmoin, että jos jään työttömäksi, saan myös myydä osaamiseni itse päättämääni hintaan itse päättämilläni ehdoilla, jotten jää ilman töitä kuten Pena.

Minulla on unelma, ettei taas uusia lupakorttikoulutuksia tehdä pakollisiksi vain, jotta kannattamattomat entiset kuntien koulutusyhtiöt saavat asiakkaita. Tieliikennelakia ei kirjoiteta autonrengasliiton ajamana siten, että renkaat on pakko vaihtaa uusiin useammin, ja että leikkikenttien turvallisuusrajoja ei määritä kiipeilytelinevalmistajan liikevoitto-odotus, koska hyvässä maailmassa laki tehdään yleisen hyödyn eikä loputtomien eturyhmien loputtomista mielihaluista.

Unelmoin, että jokaista arvioidaan tekojensa perusteella eikä heidän epäillä olevan heti haitaksi, jos heille antaa yhtään liekaa. Unelmoin ottavani konserttiin eväät, vaikka tapahtumatarjoilualan etujärjestössä myisivät vähemmän seitsemän euron lonkerotölkkejä ja kahdentoista euron makkaraperunoita, ja vaikka yhdellä Penan kavereista menee viinasta välillä käytös.

Haaveilen elämästä, josta ei päätä kieltohaluisten virkahenkilöiden ja rahanahneiden etujärjestöjyrien symbioosi. Keskusta-vasemmistolaiset näkevät valittujen yritysten, toimialojen ja julkishallinnon suosimisen työpaikkojen turvaamisena, suorastaan isänmaallisuutena. Yhtään taloutta ymmärtävä tajuaa oman työnsä tuottavuusvaateiden nousevan ja ostovoimansa murenevan etuilijoiden hyödyksi samalla, kun viimeisetkin vapaudet päättää rahankäytöstä viedään pois.

Yhtään taloutta ymmärtävä näkee, ettei kuviossa ole kyse markkinataloudesta, vaikka syntyvät ongelmat laitetaankin markkinatalouden syyksi.

Minulla on unelma, että vallanpitäjien toiminta on avointa kansalaisille ja kansalaisten yksilönsuoja turvattu valtion urkinnalta, eikä toisinpäin. Unelmoin ajasta, jolloin pyrkimystä pitää asiansa omana tietonaan ei pidetä epäilyttävänä. Porttiteoriakin mielletään oikein päin eli lupa tutkia metrosta tulijat huumekoirin johtaa vain uusiin katuratsioihin yhä mitättömämmistä syistä.

Unelmoin lainsäädännöstä, jossa huumeongelmaisia ei hoideta vankilatuomiolla eikä yleisvaarattomien pajareiden kotiin syöksy karhuryhmä. Tekojen rangaistavuus määrittyy muille koituvan haitan mukaan eikä sen perusteella, miten laajaa kannatusta nauttivaa sotaa valtio kutakin mielikuvaa ja pelkoa vastaan käy.

Minulla on unelma, että hallituspuolueiden varapuheenjohtajat eivät saa Jumalan ilmestyksiä, joiden mukaan maassa velloo synti. Eduskunnan lakivaliokunnan jäsenet eivät vetoa päätöksissään Raamattuun ja ihmiset vain nyökkäile vieressä, että hyvä kun on Jumalan laki eikä Sharia-laki.

Minulla on unelma, että jokainen saa rakastaa ketä tai keitä tahtoo, jakaa omaisuuden kuten haluaa ja ottaa tahtomansa nimen, koska sellaiset asiat kuuluvat sopimusvapauden piiriin eivätkä lain. Unelmoin siitä, että jonakin päivänä tällaista vapautta puolustavat ihmiset ymmärtävät kaiken muunkin ihmisten vuorovaikutuksen olevan perimmiltään hyödyn vaihdantaa, eikä raha muuta asetelmaa mitenkään moraalittomammaksi.

Unelmoin ihmisten tajuavan, että aatteiden alle yhdistävät liput, värit ja symbolit on luotu nostattamaan tunteet järjen yläpuolelle. Sodat ovat aina seurausta liian keskittyneestä vallasta ja yksilöiden liian rajoitetusta vuorovaikutuksesta, liiallisesta aatteesta ja liian vähästä järjestä. Ihmiset vaihtavat joko hyötyä tai laukauksia. Unelmoin, että valitsemme itse kenenkään määräämättä sopivat kumppanit avioliittoon siinä missä kaupankäyntiinkin.

Minulla on unelma, että tullimuurien sorruttua vapaa kauppa poistaa köyhyyden maailmasta. Parasta kehitysapua on kysyä, mitä voisimme teiltä ostaa eikä mitä teille voisimme jakaa. On aika jättää irti Nica-seuran perinnöstä ja ymmärtää sosialismin olleen vielä paskempi idea vietynä kuin tuotuna.

Unelmoin, että entiset Stasin ja KGB:n agentit eivät enää nouse valtioiden presidenteiksi. Jokainen komentotalous on tuottanut vain rikkauksia johtajilleen ja poliisin luodeista kaatuneita ja kadonneita toisinajattelijoita sekä ekologisen tuhon. Tähän track recordiin nähden loputon kaipuu vapauksien rajoituksiin ja valtion erioikeuksiin päättää kaikesta on uskomattoman vaikea ymmärtää.

Minulla on unelma, että ihmisellä on muukin tarkoitus kuin verojen maksu, ja kaikelta suojelevia sääntöjä kehitetä vain tämä elämänvelka silmällä pitäen niinkuin ihminen olisi valtion hyötykasvi.

Ennen kaikkea minulla on unelma, että yhteiskunnan odotuksiin huonosti sopeutuneet saavat elämäänsä vallan ja tilaisuuden kukoistaa, sillä suuri osa timanteista hiotaan raspilla.

Minulla on unelma, että jokainen yhtään kynnelle kykenevä tajuaa tässä kaikessa oman vastuunsa, jokaisessa teossaan, ostoksessaan, käytöksessään, mielipiteessään ja tunnekuohussaan. Vain siten voidaan oikeasti pitää huolta myös heikoimmista, luonnosta, yhteiskuntien toimivuudesta, kestävästä elintasosta ja rauhasta.

Kyllä, minä todellakin uskon, että vapauden lisääminen ei syöksisi köyhiä köyhyyteen ja rikkaita rikkauteen, sillä suurin eriarvoisuus on synnytetty juuri niillä keinoin joilla sitä vastaan on yritetty käydä: rajoituksilla, verotuksella ja huolenpitokoneistolla.

Jos siinä ei ole utopiaa tarpeeksi, että länsimaiset ihmiset lakkaisivat pelkäämästä tervettä kilpailua eivätkä enempää taantuisi odottamaan yhteiskunnan olevan hotelli, jossa juuri he ovat kaikkein vaativimmat asiakkaat, en tiedä, missä olisi.