Minä olen äärimmäinen iltaihminen, ja ylpeästi olenkin. Minusta kunnollisten ihmisten ei kannattaisi edes herätä ennen puolta päivää. On jopa näyttöä siitä että niin älykkäimmät kuin osaavimmatkaan tyypillisesti eivät herää. Osaaminen elää illassa

Mutta niinpä vain suomalainen yhteiskunta edelleenkin toimii sen ajatuksen varassa, että kun ensimmäinen lintu aamulla sirkuttaa, tai tiine karja ois valmista imettämään, hyvä ja tuottava ihminen sitten herää juuri moisten elukoiden tahtiin.

Tai jopa aiemmin, sillä onhan itsekieltäymys illan huveista tietenkin protestanttinen hyve työn hyväksi. Mitä aikaisempi herääminen, sitä enemmän signaloit välittämistäsi…lehmistä ja niiden utareista. Puhumattakaan siitä että jos hankit itsellesi migreenin unenpuutteella, olet juuri kalliisti signaloinut protestanttista hyvyyttäsi, eli olet jopa sairastuessasi työn sankari. Jos hankit sen saman migreenin juoden…no sehän sitten olisi Pahuutta, josta pitää rangaista täysin rajatta. Koska vahingossa saattoi olla epäpuritaaninen hyvä olo.

Minä olen aika raskaasti eri mieltä tuosta touhusta, ja varsinkin siitä että se on koodattu lakiin tai työehtosopimuksiin. Anteeksi nyt, mutta minä en toimi lainkaan hyvin tai tehokkaasti aamuaikaan. Mä voin edelleenkin mitata mun sisälämmön törkeimmällä mahdollisella tavalla, eikä se nouse päivälämpöön ennen kuin puoliltapäivin. Toisin sanoen, mä olen maitotalousaikataulussa ekat 2-4 tuntia puhdas taakka työpaikalla. Järkevä työnantaja tunnustaisi tuon tosiasian, ja antaisi minun tehdä työni enimmäkseen tehokkaimpaan ilta-aikaani.

Mutta, ainiin, mähän elän sääntö-Suomessa. Ei täällä voi olla kuin yksi käypä sääntö kaikille kerrallaan. Ihan sama toimiiko se kaikille, mutta pitää olla ”tasa-arvoinen kohtelu”.

Niinpä mä tosiaan olen viettäny erinäisiä vuosia mun lapsuudesta nukkuen bussissa, palellen hysteeriseen värinään asti porukoiden autossa, ja nyt vielä päätyen työttömäksikin. Koska kaikki ei nyt vain pysty, millään ilveellä, siihen että tehtäisiin duunia valoisaan aikaan. Ei vaan pysty, yhtään sen enempää kuin säännöt määräävät maitotalousihmiset pystyisivät tekemään jatkuvaa yövuoroa.

Liberaalina sitten vihdoin kysyn: eikö noi molemmat rytmit ois tehtävissä samaan aikaan, ja sovitettavissa yhteen? Minusta olisivat, eivätkä edes kovin vaikeasti. Mitäs jos vain annettaisiin ainakin lainsäädännön puolesta kaikkien elää siihen tahtiin kuin itse tykkäävät? Eihän se järin suuri muutos olisi, eihän?