 Otto Lehto to 24.07.2014 |
Melkein kaikki ongelmat – ja kyvyttömyys ratkaista niitä – johtuvat siitä, että ihmiset ovat riippuvaisia (tietyistä) muista ihmisistä; varsinkin jos heidän koko elämänsä, terveytensä ja taloutensa on muiden ihmisten arvoilla. Nöyryyttävä alistuminen muiden ihmisten tahdolle tekee ihmisistä ali-ihmisistä. Riippuvaisuus ei ole pelkästään huono asia: keskinäinen riippuvaisuus on hyvinvointimme salaisuus. Globaali työnjako ja markkinatalous perustuu siihen. On hienoa, ja vapauttavaa, että jokaisen Matti Meikäläisen ei tarvitse olla kirjaimellisesti oman elämänsä seppä, suutari, maanviljelijä, parturi ja mekaanikko. Ihmisten keskeinen riippuvaisuus toisistaan on hyvä asia, jos ihmisillä, myös elämänsä heikkoina hetkinä, on vapaus äänestää jaloillaan tai rahoillaan. Huonoa riippuvuutta on vaihtoehdoton alistuneisuus. Kaikista pahinta on jos tätä riippuvaisuutta rakennetaan antamalla auktoriteeteille etuoikeutettua valtaa tehdä muita ihmisiä koskevia päätöksiä. Tällöin saavutamme jotain niin kauheaa kuin modernin liberaalidemokraattisen valtion. … Otetaan ensimmäinen esimerkki – 1) Hoivatyön ja lääkärien valta potilaistaan: ”Unilääkkeiden ja rauhoittavien käyttö voi vahingoittaa vanhusten muistia ja älyä pysyvästi. [...] Aihetta tutkineen Juha Puustisen mukaan keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä myönnetään nykyisin liian heppoisin perustein. [...] Eritoten lääkkeiden pitkään jatkunut tai yhteiskäyttö aiheuttivat tutkimuksen mukaan muun muassa ajan ja paikan tajun, lähimuistin, kielellisen toimintakyvyn ja lähimuistin heikkenemistä.” (lähde 1) Vanhuus ei ole helppoa aikaa, ja lääkärit varmasti tekevät parhaansa. Mutta ongelma on siinä jos potilaat kokevat, että heidän tehtävänsä on vain alistua lääkärien, reseptien, laitosten ja byrokratian hyvänsuopaan kaikkivaltiuteen; ja jos ”virallisille” auktoriteeteille alistumisesta, ja vastaanpanemattomuudesta, tulee maan tapa. Osittain kyse on vain sokeasta luottamuksesta auktoriteetteihin. Mutta kyse on myös vallankäytöstä. Luottamalla lääkärien auktoriteettiin, usein valtion ja kuntien pakottamana, monet vanhukset joutuvat terveydelle haitallisten päätösten tai ”suositusten” uhreiksi. Ja kuitenkin julkisen vallan oikeutta näihin päätöksiin harvoin kyseenalaistetaan. Sääntelyn takia ihmiset eivät voi itse valita edes omia lääkkeitään. Turun seudun kannabisyhdistys (vaikka sillä on oma lehmä ojassa) ilmaisi asian totuudenmukaisesti: ”Kannabiksen kieltolaki on vienyt sairailta ja vanhuksilta halvan ja tehokkaan lääkkeen.” Kieltolakipolitiikka tuhoaa elämiä; ja niin tekee lääkärien ja sosiaalityöntekijöiden monopoliasema. Valitettavasti julkinen sektori, poistamalla kilpailun, tukee alistavia käytänteitä vanhainkodeissa, sairaaloissa, kouluissa. Jos ihmisillä olisi todella vapaus valita, he valitsisivat alistavien palveluiden sijaan sellaisia palveluita ja tuotteita, jotka sopivat parhaiten heille itselleen. Tätä lopputulosta voi tukea esim. palveluseteleillä, joiden avulla vanhukset, tai heidän omaisensa, voivat ostaa haluamiaan hoitopalveluita. … Otetaan toinen esimerkki – 2) KELA:n ja sosiaalityön valta asiakkaistaan: ”Miehen työnantaja [...] myöhästyi elokuun palkanmaksusta niin, että palkka tuli tilille samana päivänä opintojen aloittamisen kanssa. Tämä aiheutti tulorajan ylityksen ja hänelle maksettiin Kelan mukaan liikaa opintotukea. ”Työnantaja on myöntänyt, että palkanmaksun myöhästyminen johtui heistä. [...] Myöhästymisen seurauksena mieheltä perittiin takaisin kahden kuukauden opintorahat korkoineen. Laskua tuli yhteensä 1 149 euroa.” (lähde 2) Tämä on varsin tyypillinen tarina typerästä sosiaaliturvajärjestelmästämme, joka alistaa ihmisiä aivan turhaan, ”heidän omaksi hyväkseen.” Ongelma on siinä, että saadakseen KELA:lta tukea, ihmisen täytyy alentua erilaisiin typeriin sääntöihin. Näistä voi toki kieltäytyä, ja ihminen on täten ”vapaa” olemaan nostamatta tukia. Ihminen on vapaa elämään sillan alla. Tunnen ainakin yhden hullun, joka on jättänyt opintotukensa kokonaan nostamatta. Arvostan tällaista suoraselkäisyyttä, koska KELA:aa ei todellakaan pitäisi kannustaa, eikä KELA:n orjaksi pitäisi vapaaehtoisesti ryhtyä, jos on vaihtoehtoja. Mutta entä jos ei ole vaihtoehtoja? Silloin ihmisen, elääkseen, on pakko alistua byrokraattien päätöksille. Sosiaaliturvan tehtävä on olla viimekätinen turva. Sen on tarkoitus tarjota tukea niille, jotka eivät sitä muualta saa. Tällöin on typerää vaatia heitä hyppelemään turhien sääntöpykälien lävitse. Nykyään sosiaaliturvan syvin idea on unohdettu, kun kaiken maailman tarpeisiin voi anoa tukea. Lopputuloksena hyvinvoiva keskiluokka nostaa enemmän tukia kuin huonosti voiva vähemmistö. Tässä maassa erilaisia julkisia tukia – vähintään yritystukia, valtion takaamia lainoja ja verovähennyksiä – nostavat lähes kaikki. Tämän seurauksena valtio ja kunta asettavat säädöksiä ja valvovat meidän jokaisen elämää. Sosiaaliturvan nimissä valtaa on kerääntynyt KELA:lle, sosiaaliviranomaisille ja julkisen sektorin byrokraateille. Miten sitä saa takaisin kansalaisille? Yksi hyvä ratkaisu olisi perustulo, joka vähentäisi byrokratiaa, ja tekisi sosiaaliturvasta yksinkertaisen ja ennustettavan. Kaikki saisivat saman tuen, ilman paperisotaa, ja myös maksaisivat sen pois palkastaan. Tällöin voisimme luopua opintotuesta, asumistuesta, työttömyyspäivärahoista, sairaspäivärahoista, ja lähes kaikista muista tukimuodoista - ja tietenkin byrokratiaa ylläpitävästä julkisesta valtakoneistosta. Samalla voisimme vähentää yritystukien ja maataloustukien määrää huomattavasti. Ennen kaikkea sellainen järjestelmä olisi oma-aloitteisuuteen kannustava, eikä se voisi edes teoriassa johtaa yllä kuvatun kaltaisiin tilanteisiin. … Vime kädessä kuitenkin ainoa tapa vähentää byrokraattien valtaa on kaventaa julkisen sektorin sääntelyintoa ja vähentää poliitikkojen oikeutta puuttua ihmisten yksityiselämään. Tämä on ainoa ratkaisu sekä vanhusten että opiskelijoiden – ja myös yrittäjien, työttömien ja sairaiden – ahdinkoon. Valtio voi auttaa ihmisiä, mutta se tekee sen parhaiten olemalla puuttumatta ihmisten kykyyn tehdä omia valintoja. Se voi tuottaa palveluita, mutta sen ei pidä pakottaa ihmisiä auktoriteettien orjiksi, koska tämä tuhoaa ihmisten tahdonvoiman - ja viime kädessä elämän. Valta tulee hajauttaa kansalaisille itselleen; oli kyse sitten sosiaaliturvasta tai vanhustenhuollosta, hyvinvointivaltion auktoriteetit, nuo pikku-eichmannit, osaavat kyllä käyttää hirmuvaltaansa – valtaa ilman vaihtoehtoja, valtaa ilman rajoja – jos heille tarjotaan siihen tilaisuus. … LÄHDE 1: http://yle.fi/uutiset/vaitos_unilaakkeiden_ja_rauhoittavien_kaytto_voi_vahingoittaa_vanhusten_muistia_ja_alya_pysyvasti/7256238 |
|
|
