Leikitäänpä, että Suomessa olisi ihmisiä, jotka voisivat subjektiiviseen kokemukseensa pohjaten, ja väkivallan sekä vapaudenriiston uhkaa painostuskeinonaan käyttäen, pakottaa sinut tapaamaan spesialistia, joka on erikseen koulutettu työntämään sormensa peräaukkoosi. Olisitko valmis antamaan tällaisen oikeuden jollekin ventovieraalle ihmiselle? Naapurin ukolle kenties? Lähikauppasi maitovastaavalle? Ehkäpä esimiehellesi, vertaisellesi tai alaisillesi?

Kyseessä ei ikävä kyllä ole ajatusleikki.

Erehdyin katsomaan televisiosta YLE TV2:n laatuproduktiota nimeltä Tulli. Ohjelmassa (alkaa n. kohdasta 21:20) tulliviranomaiset löysivät eteläsataman terminaalin vessasta päihtyneen ulkomaalaisen naisen. Hänet ”riisutetaan”, jonka jälkeen vaatteensa ja muut tavarat läpivalaistaan kiellettyjen aineiden löytämiseksi. Naisesta ei löydy mitään muuta huomautettavaa kuin ulkoinen olemus ja päihtymystila, mutta tulliviranomaiset päättävät silti lähettää hänet oikeustieteenlaitokselle ”henkilökatsastukseen”.

Rivien välistä ei ollut vaikeaa lukea, että henkilökatsastuksessa lääkäri työnsi kätensä tämän naisen vaginaan ja peräaukkoon vasten hänen tahtoaan. Ottaen huomioon, että yleismaailmallisesti tuollaista toimintaa kutsutaan raiskaamiseksi, tuntuu termi ”henkilökatsastus” lähinnä mauttomalta pilalta. Kun mitään kiellettyä ei löytynyt eikä naista vieläkään voitu syyttää mistään, hänen vangitsijansa päättivät jatkaa tutkimuksia röntgen-laitteen avulla. Jos tulliviranomaiset olivat joka tapauksessa valmiita viemään uhrinsa röntgeniin, niin mitä tarkoitusta naisen sukupuolielinten ja peräaukon väkisinpenetrointi mahtoi palvella? Naisen hallusta tai hänen kehostaan ei löydetty mitään kiellettyä päihdeainetta.

Mitä luulette, miltä tuntuisi jos joutuisitte itse tuollaisen käsittelyn kohteeksi? Olisitteko helpottuneita siitä, ettei perseestänne löynyt kiellettyjä päihdeaineita vai luuletteko, että kiehuisitte raivosta ja häpeästä? Reklamaatio-oikeuttahan meillä kansalaisilla ei tällaisissa tapauksissa ole.

Ohjelmassa viranomainen puhuu tästä naisesta termillä ”asiakas”, vaikka yleensä ihmisistä, joiden oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen loukataan, kutsutaan termillä ”uhri”. Epäilemättä viranomaiselle on psykologisesti hyödyllistä mieltää uhri ”asiakkaaksi”, jolloin tarve tutkia oman toiminnan moraalista oikeutusta joko helpottaa tai lakkaa kokonaan.

Jos minä vapaudenriiston ja väkivallan uhalla painostan jonkun toisen ihmisen antamaan luvan työntää sormeni hänen peräsuoleensa, niin tuomiota luettaessa minusta puhutaan raiskaajana eikä toista osapuolta takuulla kutsuta minun ”asiakkaakseni”. Tällainen väkivalta luetaan sotatoimialueella sotarikokseksi, mutta kun saman tekee suomalainen viranomainen rauhan aikana, ei ongelmaa näköjään ole olemassakaan.

Tilastokeskuksen mukaan henkilökatsastuksia ja henkilötarkastuksia, sekä niihin liittyviä takavarikkoja, tehdään viranomaisten toimesta n. 30 000 vuosittain. Luku on noussut rajusti 2000-luvun alusta, jolloin samoja toimenpiteitä tehtiin vain n. 1 000 kappaletta vuosittain. Tietysti osa tapausten määrän noususta selittyy DNA-tunnistusten lisääntymisellä, mutta vain osa. Samoista tilastoista on myös helppoa nähdä se, että kun viranomaiselle annetaan uusia valtuuksia, niin niitä myös tullaan käyttämään ahkerasti, jopa täysin viattomia ihmisiä kohtaan. Näin pintapuolisesti tarkasteltuna on mahdotonta sanoa valtiovallan siunauksella viranomaisten suorittamien raiskauksien todellista määrää, mutta luvulla sinällään ei ole olennaista merkitystä, koska yksikin on liikaa.

Kaikki tämä liittyy, ikävä kyllä, laajempaan yhteiskunnalliseen ongelmaan eli suomalaisten itsemääräämisoikeuden ja kansalaisoikeuksien rajoittamisen trendiin. Päättäjiemme keskuudessa on valloillaan narsistinen ajatus siitä, että Arkadianmäellä ja ministeriöissä tiedetään parhaiten mikä kullekin Suomen rajojen sisällä tallustavalle ihmiselle on hyväksi. Näitä puolijumaliksi itsensä ylentäneiden päähänpistoja me hallintoalamaiset sitten saamme noudattaa, hyvällä tai pahalla.

Niin on tultu tilanteeseen, jossa suomalaisten itsemääräämisoikeus nähdään niin suurena uhkana itsellemme ja valtiovallalle, että meiltä verotetuilla rahoilla on palkattu viranomaisarmeija työntelemään luvatta sormiaan kansalaisten perseisiin. Minusta moinen toiminta lepää moraalisesti erittäin hataralla pohjalla eikä varmaankaan kukaan meistä pidä siitä, että sen kustannukset veronmaksajille lasketaan vuositasolla takuuvarmasti miljoonissa.

Ensi eduskuntavaaleissa taas päätetään, työntyykö viranomaissormi syvemmälle suomalaisten pakaroiden väliin vai ei. Muista äänestää viisaasti.