Mun synttärit on ollu legendaarisen kamalia. Kesän lapsi kun on. Kukaan ei ikinä tullut. Tai kukaan ei ikinä muistanut. Muistan kun isä järjesti mulle varmasti ekoja syntymäpäiviä joita muistan meidän kerrostalon pihalla, Naantalissa. Oli kakut ja karkit ja mehut ja meiningit. Lapset tuli, mussuttivat mahansa täyteen herkkuja ja alkoivat leikkimään pihalla piilosta, mua ei tosin päästetty leikkiin mukaan. Kusipää kakarat. Istun hiekkalaatikolla viihdyttäen itseäni hiekkakakuilla. Olin mestarileipuri. Ja koska vanhempani eivät antaneet mulle ennen seitsemän vuoden ikää mitään karkkeja tai makeisia niin en itse nauttinut mehuista tai karkeista. Taisin nauttia omenanviipaleista ja porkkanamehusta. Ja niistä hiekkakakuista. Kuivia olivat.
Yhtenä vuotena sain lahjaksi autoradan. Se oli musta ja kiiltävä ja siinä oli nopeita autoja… Isä kokosi radan ja leikki kavereidensa kanssa sillä yömyöhään. Aamulla äidillä meni hermot koska rata oli niin iso ja olohuone oli liian pieni. Komea autorata koottiin takaisin laatikkoon ja piilotettiin sohvan taa. En leikkinut muistaakseni sillä enää koskaan… En edes sitä yhtä kertaa…
Kun täytin yhdeksän tai kymmenen isä teeskenteli että oli unohtanut mun synttärit. Tultiin kesälomareissusta ja sain kauko-ohjattavan auton. Halusin Barbien. Mutta innostuin ajelemaan autolla yömyöhään parhaan kaverin kanssa kaupan parkkipaikalla. Leikki kesti puolisen tuntia kunnes auto tippui tasanteelta maahan ja meni rikki. Piilotin auton kaapin pohjille että isä ei löytäisi sitä ja suuttuisi.
16 kesäisenä olin Ruotsissa ja päädyin tappelemaan serkkuplikkojen kanssa niin että lukitsin itseni vierashuoneeseen ja tulin ulos vaan kakulle. Se oli mansikkakakku. Kuten aina. Perinteinen mansikkakakku. Mutta kakku ei maistunut koska serkkuplikat olivat kusipäitä. En muista miksi, mutta ne olivat mun synttärit ja he olivat kusipäitä.
Kun täytin 18 istun lentokoneessa jenkkeihin. Ainoat ihmiset joka muistivat mun syntymäpäivät oli lentoemännät. Sain ylimääräisen jälkiruuan. Se oli kuiva mokkakakku.
Parikymppisenä poikaystäväni jätti mut puhelimessa syntymäpäivä aamuna kun olin valmistautumassa isoihin juhliini bileristeilyllä. Menin juhliin mustissa ja itkin vessassa koko päivän. Yöllä itkin tanssilattialla tuhannen päissäni ja päädyin jonkun ventovieraan matkaan. Seurusteltiin kolme kuukautta. Hän jätti mut parhaan ystävänsä takia.
Tänään olen matkalla kotikonnuille Kankaanpäähän. Menen juhlimaan syntymäpäiviäni isän ja äidin luo. Ketään muuta ei oikeastaan kaipaa, paitsi sisariani. Ehkä äiti on tehnyt kakun. Mansikkakakun. Hiekkakakkukin käy. Kunhan se ei ole kuiva.