 Cristal Snow ke 09.07.2014 |
Muutama viikko sitten eräs ihminen päätti jakaa tarinan siitä, kuinka hänen ystäviensä mielestä mä olen Ylimielinen Lutka. Mua on kutsuttu moneksi elämäni aikana, mutta jostain syystä, tää sai mut tuntemaan monen monta tunneryöppyä ja en oo pystyny päästään irti ajatuksesta, että mä olisin Ylimielinen Lutka. Mä en tunne tätä kyseistä ihmistä, enkä hänen ystäviään. Hän lähestyi mua kertoakseen, että ihailee mun tapaa olla oma itseni. Tätä tapahtuu aika ajoin. Joskus ihmiset kirjoittelee mulle erinäisten sosiaalisten medioiden kautta ja kertoo kuinka joku biisi, joku tarina radiossa, joku haastattelu lehdessä tai parodiapläjäys on häntä koskettanut. Mä vastaan aina. AINA. Jokainen kerta. Vastaan. Minä. Ylimielinen kun olen. Joskus kadulla, tapahtumissa, Alepan kassalla, joku nappaa hihasta ja pyytelee kohteliaasti anteeksi, kun haluaa kertoa, että on fani. Tai pitää jostain mitä olen joskus tehnyt. Joskus ne haluavat vaan halauksen. Minä halaan. Joskus valokuvan. Minä poseeraan ja hymyilen. Koska olen niin ylimielinen. Ok. Jos ironisesta sävystäni huomaa, niin yritän kaikkeni, että en koskaan ole ylimielinen ihmisiä kohtaan jotka mua lähestyy. Olen nöyränä usein sen edessä, jos joku joskus on jotain ikinä koskaan tykännyt tai pitänyt tai edes huomannut mua. Se on opettanut elämän kova koulu. En allekirjoita ylimielistä. Kiitos palautteesta. Tämä ei pidä paikkaansa. Entäs sitten Lutka.Ylimielinen lutka. Lutka on aika kaamee sana. Mutta yhdistettynä ’ylimieliseen’ mietin, että noinkohan se on ees mahdollista. Antaa mutta ylimielisesti kaikille? Ja mitä lutkaan tulee, mä oon antanut viimeksi vuonna 1999. Taustalla soi Brineyn eka sinkku. Olen enemmänkin pihtari. Eniten tässä koko jutussa mua ihmetyttää tämän tyypin tarve kertoa mulle mitä hänen ystävänsä ovat keskenään puhuneet. On sitä itsekkin kaikennäköistä rumaa tullu sanottua vaikka kenestäkin, sillä kuka nyt ei vähän läyhäisi kaveri-illoissa niistä jotka eivät paikalla ole, tai arvostelisi biisejä, elokuvia, julkkisten perseitä tai naamoja tai uusia tukkatyylejä. Mutta tämä ihminen teki sen mikä mua kummastuttaa: hän otti minuun yhteyttä jotta voisi kertoa: ”Sinä olet mun kavereiden mielestä Ylimielinen Lutka”. Ollaanko me tultu siihen pisteeseen yhteiskunnassa, että meidän käytöstavat ovat vaan kadonneet taivaan tuuliin? Sosiaalinen media ja julkkiselämäntavan janoaminen, ja peukkutykkäykset ovat tehneet meistä siis sosiaalisesti täysin tunnevammaisia? Ihmisiä ei enää pidetä ihmisinä. Me näemme ihmiset vaan neliönmallisena kuvana instagramissa, Hudson-filtterin läpi käsiteltyinä, ihmisarvo on pelkkien tykkäysten varassa ja kun oikea ihminen tulee eteen, vastareaktiona unohdamme käytöstavat. Neuvoksi annan vain tämän kultaisen säännön minkä äitini minulle joskus sanoi ”Jos sinulla ei ole mitään kaunista sanottavaa, niin sano se hänen selkänsä takana…” :P terveisin ylimielinen lutka
|
16 kommenttiaVastaa |
Ekaa kertaa ikinä luin tänään sun blogia, samalta istumalta tietty kaiken mitä olit kirjoittanut. Mä en tiedä onko koskaan kenenkään blogi oikeesti herättänyt niin paljon ajatuksia ja halua tarkastella itseään ihmisenä kun tää sun. Päätin esim. alkaa kirjoittamaan tota positiivisuusjuttua joka päivä. Ja mietin, kuinka monesti oon vaan istunut eturivissä vaikka oisin voinut olla mukana heittämässä mantelia puurokattilaan. Ehkä mantelit ei vaan oo mun juttu.
Anyways, diggaan sun kirjotuksista tosi paljon! Ja toivon että saan lukea sun hulvattoman juttuja jatkossakin.
kiitollisuuspäiväkirja muutti mun elämäni ja jos huomaa jotain negatiivista joka alkaa syömään elämää, otan sen usein tavaks… saatana :)
Kuulin ja näin sinut ensimmäistä kertaa ”livenä” kesäkuussa MGF 2014-finaalin juontajana dtm:ssä. Olit fantastinen. Ja ojensit tilaisuuden päätyttyä minulle kätesi ja kiitit osallistumisesta. Välillä meillä ”katsojilla” sekoittuvat roolihahmot ja todelliset henkilöt, valitettavasti. Minä fanitan niitä kaikkia :)
Ja usein jos multa kysytään ”noh, sä olet cristal snow, niin ethän sä oo aito? vai?”
Onhan se kumma että jos on vähän suurempi hahmo niin ei hyväksytä et meillä kaikilla on rooleja. Me ollaan kaikki jonkun lapsia, työntekijöitä, pomoja, veljiä, asiakkaita… joka hetki meil on elämäs rooleja. Ei se tee meistä yhtään vähempää EI AITOJA :)
Hyvä et fanitat kaikkia. niin mäki
Musta toi on vaan kateelisten huutelua….itse ihailen sun tapaas olla sinä ja siksi sinä oletkin mun elämän roolimalli haluaisin joskus olla yhtä rohkea kun sä olet (jos näin voi sanoa) ! Anna kateellisten vaan huudella……toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!
älä ikinä muuta sitä mitä sä olet koska sä olet juuri täydellinen tuollaisena!
Ehkä ei kateutta. Ehkä vaan sokeutta. Tietotekniikka sokeuttaa meidät ja ei tajuta vaan et hei ”TÄÄLLÄ ON IHMINEN VÄLISSÄ’ :P
Hämmentävää ihmisten käytös kanssa ihmisiä kohtaan. Hämmentävää tässä on se miksi ja mitä saadakseen kyseinen henkilö moisia latelee. Hyvinkin verbaalisena ihmisenä jopa minä jäin sanattomaksi.jo tullutta mielipahaa kun ei voi peruuttaa.
puhuminen on ainut apu hämmentymiseen. Näin meikkä kokee ;)
Mä syytän Sex and the City:ä ja sitcomeja. Ne ohjelmat ovat antaneet avoimen shekin joka sutturalle puhua suunsa puhtaaksi. Ihmisiä siis saa huoritella koska se on hassua ja hiukan tuhmaa, ironia on kivaa kun Chandlerkin on kiva. Seksistä voi puhua mitä vaan ja missä vaan. Olin äitini kanssa lounaalla eräässä, jossa kaksi parikymppistä SUUREEN ÄÄNEEN puhuu menkkaseksistä, aihe jota mun ja 70vee mutsin ei oltais haluttu kuulla salaattia syödessä.
allekirjoitan
”Ollaanko me tultu siihen pisteeseen yhteiskunnassa, että meidän käytöstavat ovat vaan kadonneet taivaan tuuliin? Sosiaalinen media ja julkkiselämäntavan janoaminen, ja peukkutykkäykset ovat tehneet meistä siis sosiaalisesti täysin tunnevammaisia?”
Valitettavasti. Lisäksi some mahdollistaa sen, että ihmiset pääsevät iholle myös tuntemattomien kanssa ja suhde joka ennen oli etäinen tuntuu monesta nyt läheiseltä. Kun on läheinen suhde niin voi paukutella päin naamaa (noin kuvainnollisesti) kaikenlaista shaibaa välittämättä seurauksista. Olisitko kuvitellut vielä 10 vuotta sitten, että joku ottaa suoraa koodia vain kertoakseen, että sä olet ihan paska laulaja? Nykyään tätäkin tapahtuu jossakin chatissä, joka on minusta yhtä henkilökohtaista kuin soitto tai kirje.
<3
Voi Cristal, olet niin mainio! Ja huolimatta siitä, että kirjoittamasi teksti sisältää ikäviäkin asioita, se sai myös nauramaan. Ihmisten tyhmyydelle nimittäin. Ylimielinen lutka, hohhoijaa… Iloa kesääsi! ♥
nauru on paras lääke kaikkeen:)
Näin ja kuulin sinut kevään Ramppikuume tapahtumassa ja tuo millä sinua kutsuttu, jota en halua edes kirjoittaa, on kyllä vihoviimeinen millä sinua sen perusteella voisi kuvata. Ihanaa kesää sinulle :)
http://aarrekarttani.blogspot.fi/
Kuuleppa ihanuus!
Olen 62v., mutta erilainen muori:)Kayn mm.Cheekin konserteissa(alibina 13v. kummityttö)Diggaan Cheekiä, ehkä juuri siksi että häntä haukutaan niin paljon. Kaikki tekemänsä hyvä unohdetan ja nimitellään milloin miksikin. Myös minä olen joutunut nuorana, ja aikuisenakin työelämässä dissamisen kohteeksi, joita jälkiä kannan yhä sielussani. Onneksi kamalat paniikkikohtaukset ovat jo jääneet vähemmälle. Sinusta olen pitänyt aina, niin kauan kuin olen sinua julkisuudessa seurannut. Sinä olet uniikki ihminen tässä universumissa. Todellakin hyvällä, ihanalla tavalla. Jonkinlainen pelle kun olen itse aiemmin ollut, tiedän miten kyynel, ja nauru koskettavat toisiaan. Yksin minäkin olen ehyin. Toivon sinulle sydämeni pohjasta seesteisyyttä, ja rakkautta. Myös niitä sielunveljiä kumppaniksi matkallesi. Olet koskettanut sydäntäni, ja se ei ole mikään helppo juttu:):) Kaikkea hyvää elämääsi t: Erilainen muori:)