(VAROITUS: Sisältää ronskia itsekehua ja säälimätöntä itsesääliä)

Lannistajat ja nillittäjät ovat tehokkaita syömään energiaasi ja tekemään kaikista unelmistasi naurettavia. Kuulostaa kliseiseltä, mutta myös sun kannattaa unelmoida, haaveilla ja nähdä uskomattomia unia niin paljon kuin mahdollista, kunhan jossakin vaiheessa muutat haaveilun tekemiseksi. 

Tässä muutama esimerkki omasta elämästäni jossa lannistajat olisivat onnistunessaan vieneet multa intohimon ja uskon omiin unelmiini. Onneksi opin jo varsin nuorena, että esteet on tehty ylitettäviksi.

* Jos olisin kuunnellut suurinta osaa opettajistani yläasteella, joiden mukaan ”kukaan ei elä millään taikurihommalla Suomessa” ja muutenkaan ”sun lahjat ei viittaa esiintymiseen” niin olisin varmaankin helvetin onneton. Pidin pääni ja tässä olen. Vasta 15 vuotta olen elättänyt itseni tällä, mutta oletan sen todistavan, että olin oikeassa. Muutoinkin, kuka sanoo 13 vuotiaalle jätkälle, että ”hei, susta ei ole siihen eikä tähän?”

* Olin ehkä15 vuotias, kun leikin ensi kertaa manageria. Järjestin kotikaupungissani raskaan hevin konsertin, jossa oli toki mukana iso joukko kavereitani. Mä kannoin silti taloudellisen vastuun vaikka mulla ei ollut rahaa pennin jeniä. Se meni helvetin hyvin ja bändit sekä yleisö olivat tyytyväisiä. Järjestettiin vielä monta vastaavaa tilaisuutta ja tuotettiin jopa Argentiinasta Vibrion niminen bändi Suomeen soittamaan. Oi joi joi jos vain olisin kuunnellut ympäristöni ääniä. ”Mitäs sitten, jos se ei tuotakaan? Kuka ne laskut sitten maksaa?”. Näin aikuisena toki suunnittelisin kaiken paremmin, mutta järjestämättä nämäkin konsertit olisivat jääneet jos olisin vain laskeskellut mahdollisia tuottoja / tappioita. On vain hetkiä jolloin suunnittelusta siirrytään tekemiseen!

* Kun kauppiksen opo alkoi tutkia tavoitteitani ja huomasi siellä sanan ”urheiluselostaja” niin hän alkoi vitsailla, että ei sinne niin vaan mennä. ”Vähän realismia”, kuului kommentti. Muutama vuosi siitä eteenpäin selostin Auran Aalloilla TPS:n matseja ja Turku TV:llä koripalloa. Ehkä mulla oli sitten vain vähän realismia.

* Vuonna 1999 halusin ammattitaikuriksi. Tiesin, että tämä on se mun juttu. Lannistajat olivat liikkeellä kuin parvikalat. ”Hanki nyt joku oikea duuni pohjalle ja teet keikkoja siinä sivussa”. En hankkinut eikä ole kaduttanut päivääkään. En väitä, että kaikkien kannattaisi toimia samoin, mutta voin luvata, että ympäristösi ei ole tukemassa, jos haaveilet muustakin kuin kasista neljään työstä.

* Vuonna 2009 esiinnyin ekan kerran Las Vegasissa. Sain lava-aikaa tasan 5 minuuttia ja sen myös tein. Osa kollegoista ”vitsaili”, että 5 minuuttia ei ole edes mikään show, etkä sä voi tota käyttää mainonnassa. Taisin kuitata asian kylmän viileästi sanomalla, että ”se on viisi minuuttia enemmän kuin sulla”. Se 5 minuuttinen miellytti jengiä kovasti, joten seuraavana vuonna esiinnyin Las Vegasissa Masters Of Mentalism Showssa yhdessä alan kovimpien nimien kanssa. Kukaan ei piipittänyt enää, mutta en muista saaneeni montaa tsemppiviestiäkään. Sellaisia ovat monet kollegat. Kateellisia paskahousuja jotka siipeilevät mielellään, mutta eivät ole tosipaikan tullen tukemassa. Onneksi joukossa on myös oikeita kavereita.

* Joskus vuosia sitten funtsittiin duunikavereiden kanssa radiolla, että mitenkähän taikuutta voisi tehdä radiossa. Kun heitin valmiin konseptin pöytään niin sain vain naurua ja ilkikurisia vitsejä kaikkialta. Taikuutta radiossa… Pah… Onko tyhmempää kuultu? Tänään tuo ohjelma on pyörinyt yli viisi vuotta. Ensin Auran Aalloilla ja Melodiassa, sitten Novalla ja nyt Suomipopilla. Vieläkö naurattaa? Ehkä, mutta eri syystä.

Mitä ikinä haluatkin tehdä niin ala tekemään sitä. Jätä nillitykset, varoittelijat ja lannistajat omaan arvoonsa. Suurin esteesi on oma pääsi ja sen miellyttämishalu ympäristöä kohtaan. Karista se kannoiltasi ja jatka eteenpäin. Sun ei ole pakko taipua ja tehdä kaikkea niin kuin ympäristö, lähipiiri ja yhteiskunta odottaa. Sun sen sijaan kannattaa elää ja pyrkiä kohtia unelmiasi. On, kliseistä on, mutta mitä sitten?

Ja muista, mitä ikinä teetkin, joku siitä nillittää aina, AINA. Joten tee juttuja joista diggaat, juttuja joita rakastat ja jos se ei muille kelpaa niin vaihda ne muut. 

Tsemppiä kaikille – Pete Poskiparta