 Tere Sammallahti ma 05.05.2014 |
Usko tai älä, suomalaisille määrätty virvoitusjuomavero koskee vettä, jäätä ja lunta. Otin oheisen kuvan lauantaina 26.4.2014. Ensin tipahti leuka kylttiä lukiessa, ja hintalappua katsoessa tirahti vielä pienet itkut kaupantekijäisiksi. 15.4.2014 alkaen tästä jään 2,62 euron kilohinnasta on valmisteveroa 0,11 €/kg ja juomapakkausveroa 0,51 €/kg. ALV päälle, niin jääpalan hinnasta veroja on yli neljäsosa. Siihen vielä tuotanto- ja jakeluketjun työntekijöiden työllistämisen sivukulut sekaan, niin verojen osuus jään hinnasta noussee yli puoleen.
Mistä hyvästä jääpalojen valmistaja joutuu maksamaan valtiolle lunnaita 0,11 €/kg ALV:n ja tuotantoon kuluneen energian energiaverojen lisäksi? Millä ihmeen verukkeella paketointiin käytettyä parin eurosentin muovikelmun palasta verotetaan 0,51 € per tuotettu jääkilo? Mikä voisi olla se peruste, millä tällainen voidaan oikeuttaa? Jos keksit järkeenkäyvän vastauksen, niin kerrothan minullekin. Miten jääpalojen, tai minkä tahansa muun tuotteen, verotus sitten tulisi hoitaa? Jos unohdetaan työllistämisen sivukulut, niin yksinkertainen ja oikeudenmukainen järjestelmä olisi seuraava: Tuotteen valmistaja, kuljettaja, jälleenmyyjä ja kuluttaja maksavat tuotteen elinkaaren aikana ympäristölle ja valtion ylläpitämille välttämättömille toiminnoille aiheuvat kustannukset esimerkiksi energia- ja polttoaineverotuksen kautta. Tarvittaessa näiden verojen piiriin kuulumattomat ulkoiset haittavaikutukset voitaisiin kattaa kyseiseen tuotteeseen kohdistettavalla ympäristöverolla. That’s it, yksinkertainen veromalli, jonka takia verohallintoon ja tulliin ei tarvitsisi työllistää tuhansia ihmisiä, joiden elättämiseksi pitää keksiä jatkuvasti lisää veroja. Tekisi kovasti mieleni lopettaa kirjoitus tähän, koska haluaisin uskoa kaikkien tajuavan kuinka naurettavaa on verottaa jään, tai minkä tahansa tuotteen, valmistamista näin rankasti. Julkaisin kuvan kuitenkin Facebookissa ja eipä aikaakaan, kun jakajien ja kommentoijien seasta löytyi myös heitä, joiden mielestä riistoverottaminen kritisoimiseen ei ole aihetta. Heidän kritiikkinsä pyörikin sellaisten teemojen ympärillä kuin ”Onpa uusavutonta, kun et omassa pakastimessasi osaa jäitä tehdä”, ”No ei kenenkään talous tuohon kaadu” tai ”Tarviiko niitä jääpaloja muka kaupasta käydä ostamassa?” Esimerkiksi Yhdysvalloissa jäiden ostaminen pihajuhlille on aivan tavallista. Jäitä saa lähes kaikista ruoka- tai alkoholikaupoista 10 kilon säkeissä ja hinta on tyypillisesti n. 0,30-0,40 €/kg. Suomessa 20 hengen grillijuhlissa kaikkien juomat yritetään tunkea siihen yhteen pieneen jääkaappiin, jonne pitäisi mahtua myös ruoat. Onko olemassa jokin erityinen syy, miksi jäiden ostaminen pitää tehdä suomalaiselle monta kertaa kalliimmaksi, ja sitä myöten elämä taas hieman hankalammaksi? Neljä euroa puolentoista kilon jääpussista on varmasti lähes jokaisen suomalaisen maksettavissa, mutta ei tuollainen korkean verotuksen aiheuttama hinta ole silti järkevästi perusteltavissa. Jos leipätuotteet alistettaisiin polttoaine- ja kiinteistöverotukselle, niin tuntuisiko se ratkaisuna loogiselta tai perustellulta? Yrittäisitkö sinä vaientaa kymmenen euron ruisleipäpussin nostattamaa kritiikkiä toteamalla, että ”Kuka sitä leipää edes tarvitsee?” tai ”Ollaanpa sitä uusavuttomia, kun ei viitsitä omassa uunissa leipää paistaa?” Noita edellä mainittuja matalaotsaisia kommentteja leimaa, ikävä kyllä, kykenemättömyys ymmärtää yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon laajempaa kontekstia. Miksi meidän tulisi hyväksyä riistoverotuksella kohtuuttomuuksiin kasvatetut kuluttajahinnat? Nyt ei siis puhuta enää pelkästään jääpaloista, vaan kaikista Suomessa myytävistä tuotteista ja palveluista. Epäoikeudenmukaisen vallankäytön (lue: verotuksen) puolusteleminen korkeintaan ylläpitää tätä suomalaista omiin, ja toisten, muroihin kusemisen kulttuuria, minkä takia valtiovalta käsittelee meitä tavallisia kansalaisia omaisuutenaan eikä käskynhaltijanaan. Kannattaa muistaa, että tällainen kulttuuri avaa poliitikoille ja virkamiehille mahdollisuuden kiristää tulevaisuudessa sääntelyä ja verotusta myös muilla yhteiskunnan osa-alueilla. Tänään sinä kohautat olkapäitäsi jääpalojen suhteen, mutta huomenna onkin jo vuorossa hyödyke, jonka verokohtelu ei olekaan sinulle yhdentekevää. |
|
Tere Sammallahti ma 24.03.2014 |
Valtiovaltamme toimii kuin väkivaltainen ja narsistinen sosiopaatti. Se elää meidän tavallisten kansalaisten rahoilla, mutta muistaa silti säännöllisin väliajoin kertoa, kuinka kelvottomia juoppoja ja saamattomia ihmishylkiöitä me olemme. Tienaamamme rahat ja oman aikansa se käyttää kyttäämällä neuroottisesti tekemisiämme. Kun vetoamme oikeuksiimme yksilöinä ja vaadimme oikeudenmukaisuutta, valtiovalta pieksää meidät uusi laki tai rajoitus astalonaan, ja osoittaa tuottamiinsa tilastoihin huutaen: ”Katso nyt, mitä sinä sait minut tekemään!”. Suomalaisen kerätessä kyyneleet silmissä itsekunnioituksensa ja vapautensa rippeitä Arkadianmäen veren tahrimalta marmorilattialta, sanoo ministeri lohduttaen: ”Ymmärräthän, että tämä oli sinun omaksi parhaaksesi?” Suomalaisia, meitä viettiemme tahdottomia orjia, ollaan taas pelastamassa viinapirun kiroilta sosiaali- ja terveysministeri Susanna Huovisen johdolla. Uusimpiin suomalaisia eheyttäviin rakastaviin läimäyksiin kuuluvat mm. jo ennestään naurettavan kireän alkoholimainonnan sekä kauppojen myyntiaikojen rajoittaminen. Pinnan alla kytee lisäksi ravintoloiden aukioloaikojen rajoittaminen samalla, kun EU-maiden korkeimman alkoholiverotuksen nousujohteista trendiä ollaan jatkamassa. Kaikki tarpeellinen tästä holhoamisesta on jo sanottu. Alkoholiveron korottaminen johtaa verotulojen valumiseen ulkomaille ja verokertymän pienenemiseen samalla, kun haitat jäävät veronmaksajien hoidettaviksi. Ravintoloitsijoiden jatkuva piinaaminen alentaa työllisyysastetta ja vähentää kotimaisten palveluyritysten myyntiä. Kerron nyt surullisen tarinan omasta suhteestani alkoholiin ja sen nauttimisen kammottavista sivuvaikutuksista. En tyypillisesti juo alkoholia arkipäivisin, koska silloin teen töitä, hoidan kotitaloutta, harrastan ja blogailen. Koska viikonloppuisin on aikaa hoivata sosiaalisia suhteita, saattaa lauantaiksi olla sovittu tapaaminen anniskeluravintolaan tai viinipullon ja drinkkien ääreen kotiravintolassa. Kun oikein on hauskaa, kuten normaalisti on, niin seurustelu saattaa jatkua pikkutunneille. Silloin luonnollisesti eurooppalaiseen seurustelukulttuuriin kuuluvia juomia saattaa kulua määrä, joka tuntuu sunnuntaina koko kropassa. Maanantaina taas mennään normaalisti töihin ja tehdään se, mitä perheen elättämiseksi täytyy tehdä. Alkoholi ei aiheuta minulle sen enempää sosiaalisia kuin terveydellisiäkään ongelmia. En tietenkään ole immuuni alkoholin vaikutukselle esimerkiksi sosiaalisiin estoihin tai välittömään puheäänen painetason vaihteluun, ja tiedetään minun toisinaan juoneen parikin liikaa samalle illalle. Uskallan kuitenkin väittää, ettei alkoholinkäytöstäni oikeasti kärsi kukaan ympärilläni. Päin vastoin se voitelee kansantalouden rattaita, työllistää ihmisiä ja sitä kautta nimenomaan vähentää sosiaalisia ongelmia. Minulle alkoholi assioituu voimakkaasti sosiaaliseen kanssakäymiseen ja positiivisiin kokemuksiin. Ei tarvitse naapureiden soitella ovikelloamme öisin, saati poliisia rauhoittamaan perheriitoja. Ei ole lapsia heitteillä eikä viimeiset rahat häviä lähipubin kassaan saati Lasol-pulloon. Miksi ihmeessä minua, ja muita kaltaisiani normaaleja kansalaisia, siis vainotaan valtiovallan taholta? En pyydä mitään muuta kuin saada elää omaa elämääni ilman oman työni hedelmien kasvavaa riistämistä, jatkuvaa holhoamista ja henkistä kiusaamista. Siinä sivussa saisin kunnian työllistää suomalaisia palvelualan yrittäjiä. Lainsäätäjien ja byrokraattien puuhailuista päätellen pyyntöni tuntuu olevan täysin kohtuuton. Aivan niin kuin hän ei ymmärtäisi normaalista elämänmenosta mitään, Jutta Urpilainen julisti taannoin ettei alkoholiveron korottaminen heijastu alkoholin matkustajatuontiin. Kuka tahansa normaali palkansaaja olisi tiennyt oikean vastauksen silmänräpäyksessä, mutta Suomen päättäjiähän ei hallintoalamaisten näkemykset kiinnosta pätkän vertaa. Urpilaisen perustelemattomasta mielipiteestä huolimatta vuoden 2012 alkoholiveronkorotusten myötä arvioitu matkustajatuonti kasvoikin viime vuonna vaivaiset 15,4 %. Viime syksynä ajattelimme yhdistää huvin ja hyödyn käymällä Tallinnassa päiväristeilyllä. Kävimme syömässä hyvin ja halvalla, pyörähdimme Rocca Al Maressa ikkunaostoksilla, pakkasimme Tulivaunut puolilleen taikajuomaa ja lähdimme takaisin kotiin. Pistin huvikseni luvut taulukkolaskentaohjelmalla ojennukseen ja katsoin mitä matka meille maksoi.
Säästö oli absoluuttisesti 1160,22 euroa ja suhteellisesti 53,7 %. Selvennyksen vuoksi: TUHAT SATA KUUSIKYMMENTÄ EUROA JA KAKSIKYMMENTÄKAKSI SENTTIÄ. Laivalippujen ja bensojenkin jälkeen viivan alle jää yli tuhat euroa. Kuten oheisesta listasta voi nähdä, emme olleet halvimpien korvikebrändien tai hinta-etanoli-suhteeltaan edukkaimpien tuotteiden perässä, joiden myötä säästö olisi ollut vieläkin isompi. Kuriositeettina mainittakoon, että nyt puolisen vuotta, paria tupaantuliaisjuhlaa, ja useampaa illanistujaista myöhemmin yli puolet juomista on edelleen korkkaamatta. Teoreettisestikin seuraava vierailuni Alkoon siis siirtyy vuodelle 2015. Teille juttaurpilaisille, susannahuovisille ja muille päättäjille, joiden kuluttamat seurustelujuomat maksatetaan meillä veronmaksajilla, tiedoksi, että tällainen keskituloinen suomalainen saa käydä töissä aika hemmetin monta päivää ennen kuin nettopalkkaan pilkun vasemmalle puolelle ilmestyy neljäs numero. Minä en ainakaan tienaa niin paljoa, kiitos suomalaisen riistoverotuksen, että lahjoittaisin tuollaisen summan teidän epäonnistuneeksi tuomitun idealistisen ja itsemäärämisoikeuttani polkevan yhteiskuntakokeilunne tukemiseksi. Alkoholin nauttimisen, tai pikemminkin suomalaisen alkoholipolitiikan, sivuvaikutus minun kohdallani onkin se, että olen siirtänyt ison osan alkoholihankinnoistani Viroon. Teille Suomessa yrittäville kauppiaille ja ravintoloitsijoille esitän vilpittömät pahoitteluni siitä, että valtiovaltamme on pakottanut minut suojelemaan omaisuuttani keinoin, jotka heikentävät edellytyksiänne työllistää itsenne ja työntekijänne. Teille kukkahattutädeille, riistoverottajille, holhoajille, niuhottajille ja toisten asioihin väkisin nokkaanne tunkeville päättäjille taas totean koko sydämestäni, että imekää parsaa.
PS. Vinkkinä muualla kuin helppojen Tallinnan-yhteyksien päässä asuville: Pohjoisessa alkoholia voi hakea esimerkiksi Haaparannasta ja itärajan tuntumassa Venäjältä. Jos haluat hakea parin vuoden seurustelujuomat kerralla, on Tallinnassa käyminen kannattavaa ihan Nuorgamista asti. PPS. Yleisön pyynnöstä laskuri downloadattavaksi täältä. |
