Usko tai älä, suomalaisille määrätty virvoitusjuomavero koskee vettä, jäätä ja lunta. Otin oheisen kuvan lauantaina 26.4.2014. Ensin tipahti leuka kylttiä lukiessa, ja hintalappua katsoessa tirahti vielä pienet itkut kaupantekijäisiksi. 15.4.2014 alkaen tästä jään 2,62 euron kilohinnasta on valmisteveroa 0,11 €/kg ja juomapakkausveroa 0,51 €/kg. ALV päälle, niin jääpalan hinnasta veroja on yli neljäsosa. Siihen vielä tuotanto- ja jakeluketjun työntekijöiden työllistämisen sivukulut sekaan, niin verojen osuus jään hinnasta noussee yli puoleen.

Mistä hyvästä jääpalojen valmistaja joutuu maksamaan valtiolle lunnaita 0,11 €/kg ALV:n ja tuotantoon kuluneen energian energiaverojen lisäksi? Millä ihmeen verukkeella paketointiin käytettyä parin eurosentin muovikelmun palasta verotetaan 0,51 € per tuotettu jääkilo? Mikä voisi olla se peruste, millä tällainen voidaan oikeuttaa? Jos keksit järkeenkäyvän vastauksen, niin kerrothan minullekin.

Miten jääpalojen, tai minkä tahansa muun tuotteen, verotus sitten tulisi hoitaa? Jos unohdetaan työllistämisen sivukulut, niin yksinkertainen ja oikeudenmukainen järjestelmä olisi seuraava: Tuotteen valmistaja, kuljettaja, jälleenmyyjä ja kuluttaja maksavat tuotteen elinkaaren aikana ympäristölle ja valtion ylläpitämille välttämättömille toiminnoille aiheuvat kustannukset esimerkiksi energia- ja polttoaineverotuksen kautta. Tarvittaessa näiden verojen piiriin kuulumattomat ulkoiset haittavaikutukset voitaisiin kattaa kyseiseen tuotteeseen kohdistettavalla ympäristöverolla. That’s it, yksinkertainen veromalli, jonka takia verohallintoon ja tulliin ei tarvitsisi työllistää tuhansia ihmisiä, joiden elättämiseksi pitää keksiä jatkuvasti lisää veroja.

Tekisi kovasti mieleni lopettaa kirjoitus tähän, koska haluaisin uskoa kaikkien tajuavan kuinka naurettavaa on verottaa jään, tai minkä tahansa tuotteen, valmistamista näin rankasti. Julkaisin kuvan kuitenkin Facebookissa ja eipä aikaakaan, kun jakajien ja kommentoijien seasta löytyi myös heitä, joiden mielestä riistoverottaminen kritisoimiseen ei ole aihetta. Heidän kritiikkinsä pyörikin sellaisten teemojen ympärillä kuin ”Onpa uusavutonta, kun et omassa pakastimessasi osaa jäitä tehdä”, ”No ei kenenkään talous tuohon kaadu” tai ”Tarviiko niitä jääpaloja muka kaupasta käydä ostamassa?”

Esimerkiksi Yhdysvalloissa jäiden ostaminen pihajuhlille on aivan tavallista. Jäitä saa lähes kaikista ruoka- tai alkoholikaupoista 10 kilon säkeissä ja hinta on tyypillisesti n. 0,30-0,40 €/kg. Suomessa 20 hengen grillijuhlissa kaikkien juomat yritetään tunkea siihen yhteen pieneen jääkaappiin, jonne pitäisi mahtua myös ruoat. Onko olemassa jokin erityinen syy, miksi jäiden ostaminen pitää tehdä suomalaiselle monta kertaa kalliimmaksi, ja sitä myöten elämä taas hieman hankalammaksi? Neljä euroa puolentoista kilon jääpussista on varmasti lähes jokaisen suomalaisen maksettavissa, mutta ei tuollainen korkean verotuksen aiheuttama hinta ole silti järkevästi perusteltavissa. Jos leipätuotteet alistettaisiin polttoaine- ja kiinteistöverotukselle, niin tuntuisiko se ratkaisuna loogiselta tai perustellulta? Yrittäisitkö sinä vaientaa kymmenen euron ruisleipäpussin nostattamaa kritiikkiä toteamalla, että ”Kuka sitä leipää edes tarvitsee?” tai ”Ollaanpa sitä uusavuttomia, kun ei viitsitä omassa uunissa leipää paistaa?”

Noita edellä mainittuja matalaotsaisia kommentteja leimaa, ikävä kyllä, kykenemättömyys ymmärtää yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon laajempaa kontekstia. Miksi meidän tulisi hyväksyä riistoverotuksella kohtuuttomuuksiin kasvatetut kuluttajahinnat? Nyt ei siis puhuta enää pelkästään jääpaloista, vaan kaikista Suomessa myytävistä tuotteista ja palveluista.

Epäoikeudenmukaisen vallankäytön (lue: verotuksen) puolusteleminen korkeintaan ylläpitää tätä suomalaista omiin, ja toisten, muroihin kusemisen kulttuuria, minkä takia valtiovalta käsittelee meitä tavallisia kansalaisia omaisuutenaan eikä käskynhaltijanaan. Kannattaa muistaa, että tällainen kulttuuri avaa poliitikoille ja virkamiehille mahdollisuuden kiristää tulevaisuudessa sääntelyä ja verotusta myös muilla yhteiskunnan osa-alueilla. Tänään sinä kohautat olkapäitäsi jääpalojen suhteen, mutta huomenna onkin jo vuorossa hyödyke, jonka verokohtelu ei olekaan sinulle yhdentekevää.