Ihmiset, jotka väittävät, että homous on valinta, sanovat sen yleensä syyttävällä äänensävyllä: ”Olet valinnut väärin.”
Ja koska nämä ihmiset ovat kusipäitä, on hyvin ymmärrettävästi laajalle levinnyt se käsitys, että homous on syntyperäistä.
Mutta miksi ihmiset ovat niin varmoja, että homous on ainoastaan syntyperäistä? Miksei homoudessa voi olla kyse myös valinnasta? Miksei seksuaalisuus, kuten ruokahalu, olisi myös osa kulttuuria? Seksuaalisuudessa on kyse geenien, kasvatuksen, ympäristön ja ihmisen valintojen yhdistelmästä.
Suurin osa ihmisistä on latentteja biseksuaaleja, tai pikemminkin panseksuaaleja. Ajatelkaa nyt vaikka sitä laajaa määrää perversioita ja parafilioita, joita ihmisten keskuudessa esiintyy. Ovatko ruumiiden raiskaajat, pedofiilit, koprofiilit, gerontofiilit, sadomasokistit ”born this way” – vai ovatko he kenties toteuttamassa omia halujaan, jotka ovat syntyneet oppimalla, ja ympäristön vaikutuksesta?
Tutkimusten mukaan geenit altistavat joko heterouden tai homouden suuntaan siinä missä ympäristökin. Tämä tarkoittaa, että toiset ovat enemmän homoja kuin toiset. Kuitenkin sekä homojen että heteroiden levittämä ajatus siitä, että suurin osa ihmisistä on yksinomaan homoja, tai sitten heteroita, lienee myytti, joka sopii molemmille osapuolille, mutta joka ei vastaa todellisuutta.
Luultavasti syy siihen, miksi homoutta ja heteroutta pidetään geneettisenä, on se että…
0) Lady Gaga
1) Heterot, tai sellaisina itseään pitävät, haluavat vahvistaa omaa identiteettiään. Jos homous on synnynnäistä, ei tarvitse ajatella, että on jotain vaaraa, että homous voi ”levitä” tai ”tartuttaa” ihmisiä.
2) Homot, tai sellaisina itseään pitävät, haluavat vahvistaa omaa identiteettiään. He haluavat luoda poliittisen eturyhmän nimeltä ”homot” joka voi lobata itselleen vaikutusvaltaa politiikassa. Tämä tapahtuu korostamalla sitä, että ”homous ei ole valinta vaan siihen synnytään.” Se, että ei voi asialle mitään, oikeuttaa paremman kohtelun kuin ”pelkkä” vapaaehtoinen oma valinta.
Miksi ”pelkkää” vapaata valintaa ei kunnioiteta? Mielestäni ihmisillä pitäisi olla oikeus tehdä ihan mitä he haluavat, ihan vain koska he niin haluavat - eikä sitä pitäisi joutua selittelemään sen enempää.
Joillekin ihmisille homoilu ei ole mikään luonteenpiirre, vaan eräänlaista snobismia, tai sukupuolielämän elitismiä: toiset tyytyvät heteroseksiin, joillekin kelpaa vain paras, tai eksoottisin.
Mitä enemmän uskaltaa laajentaa reviiriään, ja toteuttaa seksuaalisuuttaan myös sen perinteisen mallin ulkopuolella, sitä avoimempi on uusille nautinnoille. Tämä sopii parhaiten kokeilunhaluisille elitisteille. Eliittien keskuudessa onkin aina esiintynyt hyvin paljon erilaisia perversioita ja parafilioita – eli seksuaalisuuden korkeakulttuuria.
Jotkut ovat varmasti homompia kuin toiset. Ja jotkut ovat moniruokaisempia kuin toiset. Mutta montaa ”heteroa” voisikin yllättää miten paljon iloa he voivat saada irti kokeilemalla vähän homoilua.
Ihmisen seksuaalisuus on hyvin laaja eikä sitä pidä pelätä. Heterous on valinta, kuten homouskin. Molemmat ovat myös jossain määrin geenien määrittelemiä. Nämä ovat totta samanaikaisesti.
Mik
si tykkään kaurapuurosta? Miksi tykkään pojista? ”I was born this way” on liian helppo vastaus!
Perusheterot – ja perushomot – ovat pelokkaita tutkimaan omaa ”pimeää” puoltaan. Eikä siinä mitään. Kukin elää elämäänsä tyylillään. Mutta illuusio siitä, että suurin osa ihmisistä on syntynyt heteroiksi tai homoiksi on yhtä typerä kuin ajatus siitä, että suurin osa ihmisistä on syntynyt perunansyöjiksi.
Ehkä homoilu on eräänlaista gourmet-ateriointia: suurin osa ihmisistä on siihen kykeneväisiä, mutta harva uskaltaa laajentaa reviiriään sosiaalisesti sallitun ulkopuolella. Suurimmalle osalle riittää kaurapuuro, tai perunamuussi, eikä korealaista tai senegalilaista keittiötä tule edes mieleen kokeilla. Oma valinta.
6 kommenttia
Hulestuttaako sinua afrikkalaisen Lugumba-heimon moniavioisuus? Veikkaan, että tuskin. Sen sijaan, jos joku suomalainen moniavioituisi, niin se tuntuisi moraalin rikkomiselta. Tämä johtuu siitä, että moraali on oma ryhmän moraalia. ”Me” käyttäydymme oikein, ja ”me” huolehdimme siitä, että meikäläiset pysyvät ruodussa. Muut käyttäytyköön miten lystäävät. Ei se meille kuulu. Ovat vain hyviä huonoja esimerkkejä.
Kun jaetaan ihmiset kahteen ryhmään: ”Meihin” ja ”niihin toisiin”, niin voimme hyväksyä moniavioisuuden ja homoseksin, koska se ei ole ”meidän ryhmän” ominaisuus, vaan sen toisen ryhmän. ”Me” olemme heterot, ja ”ne toiset” ovat homoseksuaalit. Ne ovat eri ryhmä, ja siksi ne voivat noudatta eri moraalia. Vaikka ”me heterot” emme saa harjoitaa seksiä oman sukupuolen kanssa, niin voimme sallia muille ryhmille seksin oman sukupuolen kanssa. Ehtona on kuitenkin se, että on selvä raja ”meidän” ja ”heidän välillä”, että on kaksi erillistä ryhmää.
Näinhän se on. Moniavioisuus kauhistuttaa jos sen tekee muslimi, vieläpä maahanmuuttaja-sellainen, joka uhkaa suomalaisia arvoja. Mutta jos moniavioisuutta vaativatkin Pirkko, Pertti ja Oona, niin ihmisillä menee sormi suuhun.
Loppujen lopuksi sillä ei pitäisi olla väliä, onko ihminen ”heikäläinen” vai ”meikäläinen”, kunhan jättää minut rauhaan elämään omaa elämääni.
Tästä puhuu myös mielenkiintoinen kirja ”Bi – notes for a bisexual revolution”. Biseksuaalit ovat itse asiassa varsin näkymätön kansanryhmä, joiden oikeuksista ei paasata missään määrin niin paljon kuin esimerkiksi homoseksuaalien. On varsin mielenkiintoista huomata miten piilevää tämä huomaamattomuus on. Esimerkiksi rakkauden puolestapuhuvilla treffisivuilla ei edelleenkään ole usein mahdollista valita haluavansa etsiä sekä miestä, että naista. Eli biseksuaalin pitäisi etukäteen valita haluaako seuraavaksi rakastua mieheen vai naiseen. Itse biseksuaalina olen huomannut, että homopiireihin ei ole mitään asiaa. Minä kun olen ”aidalla istuja”, joka paitsi pettää lesbosisarensa, ei myöskään ole kumpaankaan suuntaan ”aito” ja on sekä homojen, että heteroiden väheksymä, mitä tulee ihmissuhdemarkkinoihin. Moni lebo onkin minulle sanonut, ettei voisi koskaan olla suhteessa biseksuaaliin, koska heillä olisi jatkuvasti sellainen olo, että he ovat jollain lailla riittämättömiä. Eli siis biseksuaali TARVITSEE sekä miehen, että naisen, eikä kyse olekaan siitä, että kumpi vain käy?
Tämä nyt ei sinänsä ole minulle mikään henkilökohtainen ongelma, koska olen jo parisuhteessa, enkä etsi ketään toista. Mutta yleisesti ottaen ilmiönä tämä kiinnostaa minua kovastikin ja suosittelisin alla olevaa linkkiä muillekin, jotka ovat.
(Vilkaise täältä: http://www.amazon.co.uk/Bi-Bisexual-Revolution-Shiri-Eisner/dp/1580054749)
Kiitos linkistä! Itse asiassa olen kokenut samaa: moni pelkää biseksuaaleja – ja on sanonut suoraan, että ”sinuun ei voi luottaa, koska olet biseksuaali!” Tämä on todella hämmentävää, ja jopa hieman pelottavaa. Luultavasti ihmisiä aina pelottaa asiat, jotka eivät helposti sovi mihinkään muottiin. Sen takia transsukupuoliset ihmisetkin ovat niin vihattu kansanryhmä. Surullista mutta totta. Onneksi biseksuaalina sentään harvoin joutuu niin tukalaan tilanteeseen. Mutta ”aidalla istujia” ei katsota hyvällä, koska aidan toisella puolella (mutta kummalla?) on aina ruoho vihreämpää…. Tai niin ainakin ajatellaan, oli se totta tai ei.
@Pirita
Suosittelen käyttämään parempia treffisivuja, kyllä hyvällä sivustolla voi valita ”olen mies, minua kiinnostaa molemmat”. En ole treffisivujen aktiivikäyttäjä, mutta ainakin Tinderissä ja jo noin 10 vuotta sitten okcupidissa tämä oli mahdollista.
@Jussi
Itse etsin nykyaan treffisivujen kautta samanhenkisia ystavia. Mutta kylla nain mainonnan nimissa on kehuttava, etta ei se OkCupid mikaan kovin huono ilmaispalvelu ole. Tapasin nimittain nykyisen kihlattuni siella 9 vuotta sitten ja muutin sitten rakkauden perassa ulkomaille. Olisi voinut menna huonomminkin! Ja tosiaan OkCupidissa voi hyvinkin tarkkaan valita etsimansa. Tinderia en ole kayttanyt, mutta kasitykseni on, etta se perustuu enemman ulkonakoon ja vahemman ihmisiin tutustumiseen.