Oonko mie ihan väärässä, jos uskallan väittää, että ihminen on luotu liikkumaan?
Sillä, jos meitä ei ois luotu liikkumaan, niin meillä ei varmaan olisi tällaista rakennetta, jolla se liikkuminen käy näin helposti ja luontevasti. Jos meidät olisi luotu vain olemaan, niin olisihan se ulkomuoto ja rakenne hieman toisenlainen. Toisaalta ne ihmiset, jotka eivät liiku, muuttuvatkin ulkomuodoltaan merkittävästi. Ja tämä aiheuttaa muutoksen aina myös sisäisesti.
Eli siis, siihen on syy miksi meillä on liikkuvia ruuminosia. Sanotaan, että ihmisiä, esimerkiksi perhettä, ystäviä tai puolisoa ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä ja että ihmissuhteiden eteen tulisi tehdä töitä. Miksi me usein pidämme itseämme itsestäänselvyytenä ja unohdamme huolehtia siitä, mitä me olemme? Olemme paketti, johon kuuluu tunteiden ja ajatusten lisäksi keho, vartalo, kroppa – you name it. Siitä täytyy pitää huolta, jotta se toimii! Onko se hirveän yllättävää, että 80% ylipainoisista ihmisistä kärsii nivelsairauksista. Ei meidän niveliä ole tehty kestämään ylimääräistä painoa. Mie oon aika kypsä ihmisten valittamiseen, kun sattuu sinne tänne, vaikka suurimmaksi osaksi ne säryt on täysin puhtaasti itseaiheutettua omalla liikkumattomuudella sekä täysin päämäärättömällä syömisellä.
Me ollaan luotu sellanen ajatusmaailma et on ihan fine olla tekemättä yhtään mitään, ettei vaan rasitettais itseämme. Me halutaan pysyä mukavuusalueella, ettei vaan sattuisi mitään. Jos me pysytään aina mukavuusalueella, mukavuusaluekkin muuttuu epämukavaksi, koska ei enää tiedetä epämukavuuden tunnetta.
Nälkä on hyvä esimerkki. Mietipä hetki, että koska sie olet viimeksi tuntenut oikein kovaa nälkää? 70% ei muista, koska me puputetaan jatkuvasti ettei vaan tulisi nälkä! Ei enää eroteta selkeitä tuntemuksia omassa vartalossa, sillä halutaan jatkuvasti tuntea olomme mukavaksi.
Sitten tapahtuu elämässä jotakin kamalaa ja koko maailma romahtaa – koska ollaan pysytty kokoajan mukavuusalueella, ei osata käsitellä ollenkaan tunnetta, joka on itselle epämukava.
Miun mielestä on pelottavaa, että ihmiset ei osaa enää erottaa suorituksen jälkeistä tunnetta lihaksissa tai sitä lihaskipua joka siitä seuraa, vaan heti ollaan menossa lääkäriin hakeman nappeja naamariin, koska joku on vialla. On tutkittu, että 60% polvileikkauksista on turhia ja miksi? Koska ne olisi puhataasti voitu välttää liikunnallatai kuntouttaa täysin toimiksi polviksi oikeanlaisella liikunnalla… Miuta pistää miettimään. Toivottavasti siutakin.
Viimeviikolla koin hetken, jossa oli ihminen, joka luuli saavansa astmakohtauksen urheilusuorituksen aikana. Se astmakohtaus oli hengästyminen. Mutta: tämä ihminen ei ollut ikinä ennen tuntenut hengästymisen tunnetta ja meni siitä paniikkiin ja haki ratkaisua jostakin, minkä tiesi. Koska sie oot viimeksi hengästynyt? Eli antanut siun keuhkoille luontaista rasitusta, jotta ne toimii? Antanut siun sydämen tehdä sille kuuluvan työn?
Nämä BootCamppien ohjaamiset pistää miut aina miettimään tällasia asioita, koska siellä me viedään osallistujat todellakin äärirajoille. Tiesitkö, että kun sie luulet, että siun voimat on loppu, siulla on todellisuudessa 70% jäljellä. Jännä juttu eikö?
Tällä kirjotuksella haluan rohkaista ihmisiä ylittämään mukavuusalueen, jotta oppii arvostamaan taas sitä hetkeä kun tuntee olonsa mukavaksi.
Oli tilanne mikä hyvänsä, on tärkeää, että lähdet liikkeelle ja teet jotain. Tällä kirjotuksella en hae sitä, että jokaisen tulisi lähteä kuntosalille ja jumppatunnille. Haluan vain muistuttaa, että liikkukaa. Tehkää ne arkisetkin askareet ”hyvällä sykkeellä”. Haravointi on yksi tehokkaimmista hyötyliikunta muodoista, lattian luuttuamisella saat hyvin lämmön kroppaan. Lähde lapsien kanssa ulos leikkimään äläkä vain vahdi heitä ikkunasta. Onko se suuri vaiva käyttää koiraa hieman pidemmällä lenkillä eikä vaan pikaisella pissalla? Miksi ne roskat pitää odottaa huomiseen, kun ne voi viedä samantien? Onko ihan naurettava ajatus vaikka kerta viikkoon kävellä töihin tai kauppaan tai muualle, jonne tulee muuten liikuttua säännöllisesti autolla? Kuinka siistiä olisikaan pystyä juoksemaan kaikki portaat takaperin, hissin sijasta?
Tänä aamuna mie olin epämukavuusalueella, kun huomasin seisovani liian vähissä vaatteissa lumisateessa. Juu kyllä, Lappiin satoi lunta tänä aamuna. Mutta se tunne, kun tulet sisälle ja lämpö valtaa siun kropan: se on mukava tunne. Mutta sitä ei osaisi tuntea, jollei joskus tuntisi oloaan epämukavaksi.
. 
Mie lähden tammikuussa juoksemaan Siperiaan puolimaratanoonin, jotta saan selville mihin pystyn pakkasella. Miulla on tarve ylittää itseni ja viedä oma keho äärirajoille tavalla tai toisella. Mie en sano, et tää munkaan tapa on oikea, oikeastaan en suosittelisi kellekkään näitä mun touhuja, mutta loppupeleissä me päätetään itse mitä me tehdään meidän kropalle ja pääkopalle. Mie tunnen olevani elossa, kun veri hyrrää ja paikkoja vähän särkee.
Mie haluaisin ehottomasti kuulla, että oletko sie vienyt itsesi joskus äärirajoille ja pois mukavuusalueelta? Jos olet, mitä teit? Ja jos et ole, mikä saisi siut sen tekemään?
2