BlogBook

Ville Rasimäki

Kaikkea höpinää

Kauan odotettu kiekkokausiki on alkanu, mut omalta osalta ei niinkään hyvin :(.. Viimekaudella tosiaan pamahti nivuset/pakarat niin huonoon kuntoon yhdessä pelissä, että liikkuminen oli lähes mahdotonta urheilun jälkeen. Omaksi onnekseni oli loppukausi menossa ja pääsi lepäileen mahdollisimman pian, mutta kun 4kk lepokaan ei auta, niin on siellä varmaan jotain vakavaakin. Fyssarille pitäis pyrkiä lähiaikoina, että pääsis taas mahdollisimman nopeesti kehiin! Nihkee viikko muutenkin käynnissä… flunssaa flunssaa ja vielä kerran flunssaa. Rasittavaa tämmönen viittiikö vai eikö viitti fiilis, että meniskö salille vaiko ei. Eilen kumminkin päätin vähän käydä jumppaamassa ”kevyesti” kun oloki tuntu olevan jo ihan fresh. No ensinnäkin  kevyestä reenistä ei ollu tietookaan ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, eli tänään aamulla si niin hakattu fiilis ku olla ja voi. Eiköhän sitä nyt vihdoinkin älyä, että kannattaa oikeesti parannella ittensä kunnolla kuntoon ennenkuin lähtee rehkimään yhtään mitään. Kyllä tää tästä vielä iloks muuttuu!

Lisäravinteet

Itse on tullu kokeiltua jos jonkinlaista sorttia. On ollu BCAA:sta EAA:han, juhlamokasta muihin buustereihin etc etc… On ollu positiivisia ja negatiivisia tuloksia. En tiedä teistä, mutta minun mielestä nykyään ehkä hifistellään liikaa näiden ravinteiden kanssa, vaikka oltaisiin ihan alkumetreillä salitouhuissa, eikä kovaa reenaamisesta ole tietoakaan. Mun mielestä nimittäin nämä LISÄravinteet on tehty juurikin tukemaan kovaa treenaamista. Kaiken A ja O on kunnon ruokavalio, mistä saat ne tarvittavat energiat päivän aherruksiin. Mutta jos hommat menee överiksi ja painat fyysisesti suht kovaa duunia ja treenaat kovia treenejä kaksikin päivässä, niin tällöin väittäisin, että nämä lisäravinteet olisi aika ehdottomia. Omalla kohdalla olen todennut ehkä tärkeimmäksi kreatiinin  sekä EAA valmisteen. Nämä on tukenu kyllä palautumista todella hyvin kunnon ruokailujen ohella. Tällähetkellä käytän lähinnä:

Monilla kanssareenaajillakin näyttäisi kanssa olevan lappua korvilla kun painaa menemään.
Itsekkin olen riippuvainen musiikista kun reenaan (lähinnä siks ettei oma huohotus kuulu korviin). Tässä kumminkin meikäläisen top5 motiveissönin nostattajat kun tartun rautaan:

1.The unguided – Phoenix Down (Zardonic remix)

                                           2.Dead by april – Angels of clarity

                                            3.Dead by april – More than Yesterday (omistettu lepopäivinä gymille)

4.Five finger death punch – Cradle to the grave
5. AOTP – Spaz out (ettei iha ykspuolista niin räpätään kans!)

                            

Huomenna taas sorvin ääreen!

Valaistusta

Hej hej.

Vähän ollu hiljaista täällä, mutta yritän parantaa tapani. Mitäs tänne… treeniä, syntiä ja niiden anteeksiantamiset. Palataan ajassa taakseppäin aina 3 viikon päähän. Meillä on jätkien kanssa ollu vähän niinku tapana joka kesä lähtee joillekki festareille örveltää ja pitää hauskaa. Tänä vuonna si eksyttiin taas vaihteeks tuttuun ja turvalliseen himokseen (pipefesteille). Ei siinä… muutama päivä älytöntä ränniä ja kourallinen hyviä muistoja jälleen jäi tuliaisiks. En sano, että tämä olisi omalla kohdalla ollu huono ratkasu pitää pieni ”pakko lepo” tähän väliin, kun viikot on rankkoja eikä jääräpää osaa pitää lepopäiviä ennenkun joku paikka sanoo ittensä irti. No joo, ehkä tuonkin ajan olis voinu käyttää paremminkin hyödyksi, mutta niinkun tapana on sanoa ”no regrets” :). Ehkä tuolla levolla oli sittenkin aika suuri merkitys omiin reeneihin! Muutama päivä meni vähä happee haukatessa, mutta kun toivuttiin 100% kuntoon reissusta, niin treenit on kyllä ollu todella onnistuneita ja tuloksetkin ovat olleet kauniissa nousussa :)

Nyt kun monia varmaan kiinnostaa minkälainen voimanlähde täällä screenin toisella puolen kirjottelee,  niin voin suoraan sanoa, että en ole koskaan ollu mikään vaffa kaveri, enkä ole missään treeneissä yrittänytkään nostattaa sitä maximaalista tulostani. Se on hyvällä onnella tullu muun treenin ohella sitten. No kerronpa pientä valaistusta omista huikeista personal recordeista mitä oon pyssytelly matkan varrella:

-Kuuluisaa penaa: PR 130kgx5 (viime viikolla)
-Takakyykky: PR 160kgx5 (joskus tos kesäl)
-Pystypunnerrusta: PR 90kgx6 (viime viikolla)
-Jalkaprässi: PR 410kgx8 (kesällä ja tais olla aika kauheen näköstä :D)
-Ylätalja myötäote: PR 110kgx6 (joku aika sit)
-T-kulmasoutu LT: PR 120kgx6 (Viimeviikolla, ehkä seki tost nousee kun loppuu noi seläntappo työt)

Siinä muutamia liikkeitä. En ny jaksa kaikkia liikkeitä latoo pohkeista forkkuihi ku ei varmaan ketään edes kiinnosta, mutta valaistin nyt teitä hieman mitä tuloksia saanu aikaan 1v9kuukaudessa, eli ei mihinkää :)

Viime viikonloppuna hyvä ystäväni jonka kanssa alottelin nämä bodytouhut kävi tälläpäin ja käytiin sitten sen kunniaksi veivaamassa selekää ja rintaa. Maagiset reenit tuli vedettyy ja loputtomien failure sarjojen jälkee vilkastiin sit vähän sitä kuuluisan surkuhupaisaa pikkuvillen kuntoa, että olisiko sitä lavalle lähtijäksi. Pelokkaana niitä kommentteja odotti, mutta ihan positiivista sieltä tais tullakki ja vakavasti nyt näyttää että tässä olisi vielä viimeinen 3 ja puolen kuukauden läskikausi vielä edessä jonka jälkeen ehkäpä sitten sinne dietille ;) Ja tottakai… pakkohan sinne on joskus astella ja turhaan sitä mun mielestä on venyttää vuosi vuodelta etiäppäin! Jos se on unelma jonka haluaa toteuttaa niin sinnehän sit mennään! Sen voin sanoo, että 2vuoden taustalla ei välttämättä tulla helyt kaulassa takasin, mutta se on varma, ettei sinne ainaskaa häpeemään tarvitse mennä :)

”I can do this, all day long babe :D”

Tarinoita

Kadulla kävelee vastaan treenattu vartalo, ihmisten päät kääntyvät ja mulkoilevat tätä, koska se on harvinainen näky. Suurimmanosan päässä liikkuu ajatus steroideista, koska eihän isot lihakset ole mahdollista saada puhtaalla reenaamisella, vai onko… seuraavaksi kerron tarinan kahdesta normaalista miehestä jotka aloittavat reenaamisen samaan aikaan.

HerraX

Tämä määrätietoinen ja päättäväinen reenaaja on valmis kääntämään isommankin kiven tieltään, jotta saavuttaisi unelmiensa vartalon. Hän on valmis uhraamaan illanistujaiset, sekä mäkkärin tuplajuusto burgerit. Hän tekee jokapäivä ne omat rutiininsa ja treenaa hullunlailla. Tartuttuaan rautaan hän miettii vielä mielessä ”if you wannabe perfect, you have to train like a perfect”. Liha huutaa ei enempää, mutta henkinen kantti sanoo vielä one more. Treenattuaan kroppansa äärirajoille on hyvä lähteä kasvamaan. Parisataa grammaa riisiä lautasella, joka lusikallinen maistuu pahvilta, koska hän on jo niin tuurtunut tähän syömiseen. Kuitenkin hän tarttuu lusikkaan ja alkaa päättäväisenä lapata jyviä naamariin. Parin yökkäyksen jälkeen usko alkaa loppua, mutta  ajatus siitä, että ”if you wannabe king, you have to eat like a king” auttaa saamaan sen viimeisenkin jyvän kurkusta alas. Herrax on myös tiedostanut sen, että uni on yksi kolmesta säännöstä, jos haluaa optimaalisen lihaskasvun. Vaikka kuinka fatladyn sikatiistait houkuttelis, on herrax valmis skippaamaan nämä unohtumattomat örvellysillat kavereidensa kanssa. Vilkaistuaan kelloon on aika käpertyä kehtoon like a baby ja alkaa nukkumaan. HerraX jauhaa päivästä päivään näitä samoja asioita, lihakset kasvaa silmissä ja kanssa treenaajilla alkaa herätä epäilys kielletyistä aineista. Toiset puhuvat geeneistä, toiset roinasta, mutta herraX voi ylpeenä kulkea tiedostaen sen, että nämä tulokset on vain ja ainoastaan tullut kovalla työnteolla.

HerraY

Hän on myös tiedostanut kolme kiveen hakattua sääntöä ”syö, nuku reenaa”. Alku näyttää lupaavalta ja hän noudattaa niitä kuin raamattua. Vain muutamat kuukauden jälkeen homma alkaa luistamaan käsistä. Ajatus ryyppyreissuista ja unohdetuista ruoka aterioista alkaa tuntumaan pieniltä asioilta, ”eikai se niin justiinsa ole”, kun ensimmäinen kurko sihahtaa auki. Viikonlopun RANKKA koitos ottaa voimille seuraavan viikon reeneissä. HerraY puhaltaa reenissä kuin olisi aloittelija tällä alalla. Voimaton olo näkyy treenissä ja tulokset ovat hieman laskussa, tämä ei varmastikkaan motivoi treenaajaa. Treenit tehdään hieman puolihutasten, lihaksiin alkaa koskea kesken sarjan, jotenka on hyvä jättää homma siihen. Motivaatio treenaamiseen on nollissa ja väsymys painaa HerraYtä. Univelat nukutaan pois ja koitetaan saada taas normaaleista rutiineista
kiinni. Homma lähtee käyntiin toivotulla tavalla, kunnes viikonloppu taas koittaa ja koffin koppa huutaa HerraYn nimee sokkarin hyllyssä. ”Ei kai se niin justiinsa ole” kuuluu suusta ja salkku käteen ja tiskille. HerraY tuntuu jauhavan paikallaan treenaamisen suhteen ja kehityksen. Pientä muutosta on havaittavissa, mutta mitä se olisikaan jos ei keksis niitä tekosyitä.

Mitä tällä tarinalla halusinkaan sitten tuoda esille… En pelkästään luule, vaan tiedän, että valtaosa treenaajista luokitellaan HerraYn ryhmään. Jotenka HerraXn tekemät päätä mullistavat tulokset tuntuvat hurjilta, ilman että niihin liittyisi jotenki genetiikka, tai kielletyt aineet. Olen myös itse joutunut näiden roina puheiden uhriksi, en kyllä pysty käsittämään sitä kun katson itseäni peilistä, mutta olenpaha tehny jotain mihin muut eivät usko.
Tottakai genetiikalla on osuutta asiaan en sano sitä, mutta voin sen sanoo, että jos nämä HerraYt tekisivät asiat samalla tavalla kuin HerraXt, niin tulokset olisivat lähes samaa luokkaa. Älkää ihmiset hyvät luulko, että pojat syö vahvempaa kaurapuuroa kuin muut, vaan tehkää asioita oikein, niin olen varma että se palkitsee jossain vaiheessa :)

 PS. Monet kyselee ihanne vatsan perään, millä saisi vatsalihakset hienosti näkyviin. Itse en ole tehny kun ehkä muutamassa treenissä pari sarjaa vatsoja koko treeniurallani. Ne Tehdään keittiössä, ei salilla :)