Olen seurannut innolla ja suurella tyydytyksellä sitä, miten perussuomalaiset ovat nostaneet liittovaltiokehityksen suureksi möröksi. Näin on pakotettu möröt pois kaapista. Mutta ehkä vielä hienompaa on se, että myös liittovaltion kannattajat – meitä on monta – ovat uskaltaneet ruveta puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä! Myös NATO:n puolesta uskalletaan jo puhua.
Ulos kaapista vaan! Ottakaa oppia homoilta: kun tulee ulos kaapista, voi hengittää vapaammin.
Toivon, että näistä asioista uskalletaan puhua, koska kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen – EU:n, YK:n ja muiden kansainvälisen demokratian instrumenttien kautta – on mielestäni välttämätön edellytys sellaiselle maailmalle, jossa yhteiset haasteet kyetään ratkaisemaan.
Minun unelmani on demokraattinen ja vahva EU, jolla on yhteinen ulko- ja turvallispolitiikka, rajavalvonta, ympäristö- ja ilmastopolitiikka, suora veronkanto-oikeus, minimaalinen sosiaalipoliittinen yhteisvastuu, (ihmisten, tavaroiden ja pääoman) täydellinen vapaa liikkuvuus, avoimet sisämarkkinat, sekä tietenkin yhteinen raha- ja talouspolitiikka.

Minun unelmani on siis EU:n liittovaltio – eräänlainen Euroopan Yhdysvallat – jossa on vahva keskushallinto tärkeissä kysymyksissä (mutta vain niissä). Ilman integraation syventämistä Eurooppa jää jälkeen muusta maailmasta, eikä kykene kukoistamaan uuden teknologian ja tietotyön supervaltana.
Liittovaltio ei tarkoita kansanvallan vähenemistä – päinvastoin. Yksittäisillä osavaltioilla voi olla hyvinkin laaja autonomia.
Paikalliselle tasolla voidaan delegoida esim. koulutuksesta ja paikallisesta verotuksesta päättäminen. Verokilpailua ei pidä yrittää karsia, vaan edistää kilpailua, jonka nojalla paikalliset alueet – myös nykyisiä kansallisvaltiota pienemmät alueet, kuten Katalonia, Skotlanti, Ahvenanmaa, Baskialueet, Lappi – voivat toteuttaa vapaata kokeilukulttuuria.
Jos haluatte rakentaa yhteistä Eurooppaa, kannattaa äänestää Vihreitä. Vihreät ovat Suomen puolueista selkeiten federalistinen puolue. Vihreät kannattavat sosiaaliliberalismia, ympäristöarvoja ja heikoimmista huoltapitämistä. Eurooppalaiseen Vihreään ryhmään kuuluvat myös Skotlannin ja Katalonian itsenäisyyttä ajavat ryhmät, joten tukemalla Vihreitä tuet myös kansojen itsemääräämisoikeuden ja paikallisen autonomian lisäämistä.
Toinen vaihtoehto, jota voin suositella niille, jotka kaipaavat todellista systeemin ulkopuolelta tulevaa vastausta, on Piraatit: siinä on yksi vahvasti verkostoitunut eurooppalainen ryhmä, jonka merkitys Euroopassa tulee lähivuosina vain kasvamaan. Myös kokoomuksessa on osaavia nuoria kykyjä, kuten Aura Salla ja Alexander Stubb. RKP:kin on hyvä liberaali valinta. Näitä äänestämällä voit antaa äänen vahvalle Euroopalle.
Suomi, joka käpertyy itseensä, ei voi nousta enää koskaan maailman supervallaksi. Globalisaatio on upea mahdollisuus, jos osaamme siihen tarttua. Meidän pitää pyrkiä luopumaan viimeisistäkin paperille piirretyistä viivoista, ja antaa ihmisten, tavaroiden ja pääoman liikkua ilman esteitä. Integraation syveneminen antaa viitteitä myös sosiaali- ja talouspolitiikalle: suomalaisten pitää välittää yhtä lailla Espanjan lapsista kuin ”omista” lapsistamme.
Globaalilla tasolla, yhdessä muiden kehittyneiden maiden kanssa, EU, jolla on vahva yhteinen talous, voi tehdä historiaa, ja varmistaa, että maailman viimeinenkin 1 miljardi köyhyydessä elävää ihmistä saadaan nostettua pois köyhyydestä, ja että tappavat taudit, kuten malaria ja AIDS, saadaan lopullisesti kuriin.
Näiden ongelmien ratkaiseminen on paitsi mahdollista, myös moraalinen velvoite maailmassa, jossa ongelmat eivät tunne kansallisia rajoja. Emme voi sekä saastuttaa, ETTÄ jättää ilmastonmuutos hoitamatta. Emme voi sekä nauttia kolmannen maailman halpatyövoimasta, ETTÄ sulkea rajojamme heidän tuotteiltaan.
Tietenkin Euroopassa on myös paljon valuvikoja. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa rakentaa liittovaltiota; on olemassa parempia ja huonompia tapoja rakentaa yhteistä eurooppalaista kotia, eli syventää EU:n integraatiota.
Tässä muutamia parannusehdotuksia: Yhteinen maatalouspolitiikka (CAP), joka syö edelleen yli kolmanneksen EU:n budjetista, pitäisi lakkauttaa siirtymäajalla. Komissio pitäisi lakkauttaa ja sen valta siirtää uudistetulle parlamentille. Parlamentin jäsenten määrä pitäisi leikata 1/3 nykyisestä. Parlamentille pitäisi valita hallitus tai ylähuone suoraan parlamentin sisältä. Virkamiesvalmistelun ja neuvotteluiden avoimuutta pitäisi lisätä. TTIP-neuvottelut pitäisi avata demokraattisemmiksi, jotta vapaakauppa toteutuu ilman ongelmia. Brysselin lobbarit pitäisi saada tiukasti rekisteriin. Puolustuspoliittista yhteistyötä pitäisi tiivistää. Pohjoisen hyvinvointivaltioiden aiheuttamaa talouden kurjistumista pitäisi ehkäistä uudistamalla niiden rakenteita kovalla kädellä.
Mutta näitä kaikkia ongelmia esiintyy myös kansallisella tasolla. EU heijastelee haluamaamme politiikkaa – hyvää tai huonoa sellaista. Sen suuntaan voi vaikuttaa: äänestä federalisteja niin tiedät mitä saat. EU:n liittovaltio, jossa toteutuu yhteiset markkinat ja rajattu yhteinen sääntely, tarkoittaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä kaikilla tasoilla.
Vahva EU tulisi nähdä mahdollisuutena luoda sellainen unioni, jossa toteutuu tehokas yhteisten pelisääntöjen luonti. On runsaasti ongelmia, joita on järkevintä ratkaista ylikansallisesti. Sen takia kannatan Euroopan Unionin demokratisoimista. Liittovaltio tarkoittaa viime kädessä sellaista uutta maailmanjärjestystä, jossa globaaleihin haasteisiin osataan vastata globaalilla tasolla, Euroopan haasteisiin Euroopan tasolla, ja paikallisiin haasteisiin paikallisella tasolla.
Aäni Euroopan liittovaltiolle on ääni demokratian globalisaatiolle.

”Globaalilla tasolla, yhdessä muiden kehittyneiden maiden kanssa, EU, jolla on vahva yhteinen talous, voi tehdä historiaa, ja varmistaa, että maailman viimeinenkin 1 miljardi köyhyydessä elävää ihmistä saadaan nostettua pois köyhyydestä, ja että tappavat taudit, kuten malaria ja AIDS, saadaan lopullisesti kuriin.”
Tuntuu hyvin vahvasti siltä, että EU:n ykkösfunktio on ollut nimenomaan pitää ne köyhät maat köyhinä, riippuvaisina länsimaista ja velkaisina. Onks kukaan muu nähny leffateattereissa niitä ”EU:n yhteinen maatalouspolitiikka” -mainoksia?
http://www.guardian.co.uk/environment/2012/apr/02/eu-fishing-west-africa-mauritania
Demokratian globalisaatio kuulostaa muuten todella pelottavalta – jos oma demokratiauskovaisuus on yhtään rakoillut (:
”EU:n ykkösfunktio on ollut nimenomaan pitää ne köyhät maat köyhinä, riippuvaisina länsimaista ja velkaisina.” Tekstissäni oli tästä kaksi pointtia: 1) Mielestäni CAP:istä pitäisi luopua. 2) Toisaalta maataloustulleja ja -tukia ovat jäsenmaat myöntäneet myös ilman EU:n koordinointia.
Se lienee kyllä selvä, että tässä asiassa EU:n rooli on ollut yksinomaan vahingollinen. Kehitysapu on sitten oma keskustelunsa, mutta SIINÄKIN tulee erottaa kysymys siitä, MISSÄ päätös tehdään, siitä, MILLAISIA päätöksiä tehdään. Kehitysapua ja maatalouspolitiikkaa voi tehdä kansallisesti tai ylikansallisesti. Kehitysapua ja maatalouspolitiikkaa voi tehdä myös hyvin tai huonosti.
Demokratian suhteen pidän sitä kaikista huonoista poliittisista järjestelmistä parhaana – jos se on järkevästi rakennettu, raamitettu, rajoitettu. Ei ole olemassa yhdenlaista demokratiaa, vaan on erilaisia demokratioita. Päätöksiä, jotka koskevat kaikkia ihmisiä (tietyllä alueella), pitää joka tapauksessa tehdä, ja koska näin, on parempi, että niitä tehdään demokraattisesti kuin ei-demokraattisesti. Ja silloin on parasta luoda sellainen demokratia, jossa on järkevät pelisäännöt.
Globaalissa maailmassa tarvitaan globaalia demokratiaa – kuten myös globaalia markkinataloutta ja globaalia oikeusjärjestelmää. Kansallisvaltio on mielestäni ihan sympaattinen mutta vain yksi malli rakentaa poliittista yksikköä.