Antti Kaikkonen (kesk.) esitti hallitukselle kirjallisen kysymyksen koskien tiukennettua tulkintaa alkoholilainsäännöstä. Kaikkonen kysyi: ”Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta Järvenpään Puistobluesissa ja Porin Jazzeilla ja vastaavissa picnichenkisissä valvotuissa tapahtumissa omien eväiden ja juomien nauttiminen voisi edelleen olla mahdollista.” Tiukentunut tulkinta johti siihen, että tänä kesänä Porin Jazzeilla ja Puistobluesissa ei enää saanut nauttia piknikin ohessa omia alkoholijuomia. Osalta takavarikoitiin myös pullovedet, kahvit termospullosta kaadettiin maahan ja pillimehutkin saivat osansa. Minusta tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta vielä uskomattomampi oli peruspalveluministeri Susanna Huovisen vastaus (sd.).

Hallitus ei aio tehdä mitään. Huovinen perustaa kantansa alkoholilaissa vuodesta 1932 asti olleeseen kirjaukseen, jonka mukaan omien alkoholijuomien nauttiminen julkisissa tilaisuuksissa on kielletty. Anteeksi nyt, mutta olisiko niin, että maailma ja Suomi siinä sivussa, on 82 vuodessa hieman muuttunut? Minusta päättäjien tehtävä on muokata ja poistaa vanhentuneita lakeja, eikä suojella niitä vailla järjellisiä perusteita. Kieltolaki Suomessa kesti vuodesta 1919-1932. Ilmeisesti Huovinen haikailee noiden aikojen perään.

Alkoholia toki edelleen saa Porin Jazzeillla ja Puistobluesissa, mutta sitä voi ostaa ja nauttia ainoastaan anniskelualueelta. Ilmeisesti ahtaassa teltassa vartin jonotuksen jälkeen höttömuovituopista tarjoiltu seitsemän euron bulkkilageri ei aiheuta samanlaisia ongelmia kuin viltin päällä sapuskan ohella juotu viini. Minun päähäni ei mahdu se, että alkoholia saa juoda, mutta vain jos sen ostaa paikan päältä ja sen juo tietyllä alueella. Humalassa kuitenkin saa alueella liikkua vapaasti, mutta juominen pitää tehdä ”piilossa” aidatun anniskelualueen sisässä. Joukkoon toki mahtuu aina niitä, jotka eivät osaa käyttäytyä asiallisesti. Mahdollisia häiriötä varten tapahtumissa on järjestysmiehet, jotka huolehtivat siitä, että kaikilla on mukavaa.

Suomalaista alkoholilainsäädäntöä taantumuksessa pitää päättäjien ohella myytti suomalaisesta juomisesta. Ikävä kyllä me usein itse ylläpidämme myyttiä, että emme osaa juoda kuin perseet olalle ja sen jälkeen lyödään nyrkillä kaveria suuhun. Varsinaista todellisuuspohjaa tälle ei ole, sillä suuressa osassa Eurooppaa juodaan enemmän. Toissa viikonloppuna Berliinin Craft Beer -tapahtumassa oli paikalla perheitä. Alueella oli lastenleikkipaikkoja, joissa perheet viihtyivät. Isät ja äidit katselivat tuopit kädessä kun Jurgenit ja Evat laskivat liukumäkeä. Kaikilla oli hauskaa, aitoja ei näkynyt, eikä kukaan kuollut. On vaikea nähdä, että tämä voisi tapahtua holhousvaltiossamme.

Ainoa positiivinen asia on se, että alkoholilain kokonaisuudistus siirtynee seuraavan hallituksen käsiteltäväksi. Pidän melko todennäköisenä (tai ainakin toivon), että siinä hallituksessa ei istu ”huovisia” jotka rakentavat tai rajoittavat yhteiskuntaamme 30-luvun pykälien mukaan. Demareiden reilusti laskeneet kannatusluvut  antavat olettaa, että myös osaa sosiaalidemokraateista tämä viime vuosisadan alun kieltopolitiikka on alkanut närästämään.

Alkoholikulttuuri on hiljalleen kehittynyt maassamme positiiviseen suuntaan. Siitä kiitos kuuluu meille tavallisille ihmisille. Isoin este sille on päättäjien ylläpitämä alkoholikieltopolitiikka. Mikäli kieltolait toimisivat ne olisivat vielä käytössä. Haluan mennä Puistobluesiin niin, että ostan sinne viinin ja patongit juustoineen lähikaupasta. Jos naapurin Jarski haluaa kuunnella bluesia tai jatsia Jaloviinaa naukkaillen niin ei sillekään pitäisi olla estettä. Omien eväiden nauttiminen ei murenna yhteiskuntamme perustaa, eikä se ei tuhoa kansanterveyttä.