Tuskin missään kansankuntamme suuret viisaat ovat onnistuneet niin hyvin kuin oluen demonisoimisessa. Olut on pahasta, sen nauttimisesta ei seuraa mitään hyvää – se suorastaan suistaa rappioon. Jos lounastunnilla juo ykkösoluen niin saa jo niskaansa pälyileviä katseita. Suomen neljänneksi hauskimmat ihmiset tulevat irvailemaan, että noinko paljon tekee viinaa jo mieli. Auta armias, jos juo yhden Guinnessin, siinä vaiheessa osa kanssaihmisistä  jo varmistuu, että juoppo se on. Vain harva tuntuu ymmärtävän, että olut on mainio ruokajuoma ja sitä voi juoda myös niin, ettei vedä kolmen promillen känniä ja heitä toimistokalusteita ikkunasta mäelle.

Tällä viikolla yli 50 vuotta joulupukkina ympäri maailmaa esiintynyt Timo Pakkanen sai Joulupukkisäätiön johtajalta Petri Paarniolta sähköpostin, jossa Oy Santa Claus Licensing Ltd antoi monoa Pakkaselle. Syynä oli olutharrastus. Pakkanen ei ollut humalassa töissä, ei riehunut kännissä kadulla vapaa-aikanaan, vaan oli Olutpostin kannessa. Se ja artikkeli, jossa mm. mainittiin, että hän johtaa vuonna 1978 perustetun Kohtuullisen Hutikan Pyhää Veljeskuntaa ja ottaa muutaman oluen aattoillan päätteeksi oli liikaa sivistystä vailla oleville ahtaille mielille.

Jonkinlaiseen absurdin ironian virtaan vääjäämättä ajautuu kun lukee Iltasanomista matkailun edistämisen parissa työskentelevän ihmispolon paheksuntaa: 

”Hei! Poikkesin illalla yhdelle pienelle oluelle paikalliseen pubiin, jossa oli Olutseuran uusi lehti. Tässä sen kansi. Tällainen on todella kaukana Joulupukkisäätiön arvoista. Toivon, että kaikki yhteistyökumppanit huomioivat tämän omassa toiminnassaan, kun hyödyntävät joulupukkia.”

Matkailun edistämisen rautainen ammattilainen tajuaa näemmä ottaa vapaa-ajallaan vain yhden pienen oluen, jotta arvot säilyvät kirkkaina ja moraali terässä.

Säätiön johtaja Petri Paarnio puolestaan kertoo Iltasanomissa, että säätiön Joulupukilta vaaditaan korkeata moraalia. Pakkanen on yli 50 vuoden aikana levittänyt iloa ja onnea varmaan sadoille tuhansille lapsille ja aikuisille ympäri maailman. Kohtuullisen Hutikan Pyhän Veljeskunnan puheenjohtajana hän on sitoutunut hyvänsuopaisella toiminnalla levittämään kohtuullisuuden aatetta niin kotimaassa, kuin myös maamme rajojen ulkopuolella. Kohtuullisuus ja moraali tuntuvatkin puuttuvan Paarniolta ja hänen edustamaltaan säätiöltä. Taidankin kirjoittaa Korvatunturille ja toivoa, että Paarnio kumppaneineen saisi aattoiltana saisi hieman moraalia, kohtuullisuutta, oikein lämpimät villasukat ja muutaman pullon hyvää olutta.

Joulupukkisäätiötä vielä pahempi demonisoija on maamme päättäjät ja virkamieskoneisto, joka fundamentalistisen raittiusliikkeen raivolla on ottanut silmätikukseen oluen, sen ystävät ja varsinkin sen pienet toimijat – pienpanimot. Heidän(kin) piponsa on niin kireälle viritetty, etteivät he edes kykene erottamaan normaalin kohtuukäytön ja alkoholismin eroa. Muutama järjen äänikin onneksi päättäjistä löytyy ja Jaana Pelkosen johdolla pientä järjen valoa kajastuu horisontista.

Tänään torstaina alkoi Tampereella Suuret oluet – Pienet panimot -tapahtuma, jossa maamme pienpanimot tarjoavat mainioita oluitaan. Näissä tapahtumissa on hieno tunnelma, eikä häiriöitä esiinny. Oluenystävät eivät vedä päätään täyteen ja riisu paitaansa ennen amok-juoksua – me nautimme oluesta ja toistemme seurasta. Meitä on paljon ja joukkomme kasvaa. Suurin osa suomalaisista osaa ottaa kohtuudella, vaikka eivät ole hartaita olutharrastajia. Toki on pienempi joukko, joka ei osaa, mutta heitä ei säännöstely tai muu holhous auta – he tarvitsevat ammatillista apua.

PS. Jos joku pitää tätä kirjoitusta kohtuuttomana tai moraalittomana niin se johtunee siitä, että join samalla olutlasillisen Abbaye Notre De Scourmontin trappistiluostarissa pantua Chimay-olutta. Niin ja Timo Pakkanen, jos tulet Tampereen Keskustorille Suuret oluet – Pienet panimot tapahtumaan (22. – 24.5.) niin käyhän Pyynikin käsityöläispanimon tiskillä. Siellä on meinaan  aikaistettu joululahja sinulle osoitettuna. 

Iltasanomien uutinen aiheesta
Olutliiton kannanotto