Suosituimmat
 Veikko Sorvaniemi
pe 04.04.2014 |
On aika hyvästellä AlkoKiitos Alko, olet palvellut minua melko hyvin. Kun ensimmäisen kerran asioin luonasi 90-luvun puolessa välissä sain sinulta 1.5 litraa helmeilevää omenaviiniä. Tämä tapahtui Parkanossa ja se taisi olla viimeisiä Alkoja, jossa ei ollut itsepalvelua vaan ostokset hoidettiin pitkällä tiskillä. Ostin sieltä myös elämäni ensimmäisen ja viimeisen Triple Sec -liköörin – se oli virhe. Siitä en osaa olla kiitollinen. 90-luvulla monopolisi oli vielä voimakas ja vahva. Sinulla ei ainoastaan monopolia viinasten myynnin suhteen vaan hallitsit rautaisella otteella myös viinan tuontia, vientiä ja tuotantoa. Mutta sitten puhalsivat muutoksen tuulet, jotka toivat mukaan vapautta kansalle, mutta murhetta sinulle. Euroopan yhdentyminen ja yhteiset pelisäännöt veivät sinulta yksinoikeuden väkevien tuotantoon, vientiin ja valmistukseen. Jälleenmyynnistä taistelit oikeudessa kuin suomalainen korpisoturi, ja vihdoin vuonna 1997 EU luovutti ja sanoi, että pitäkää jälleenmyyntimonopolinne. Sinulle kerrottiin, että toiminnan lähtökohta tulee kuitenkin olla kansanterveyteen pohjautuva ja toiminta tulisi olla luonteeltaan syrjimätöntä. Monta vuotta saitkin olla rauhassa, mutta sitten meni överiksi. Isäntäsi sosiaali- ja terveysministeriö luultavasti kaatui suihkussa ja löi päänsä kaakeliin. Kun valtio-omisteisen viinan myynti alkoi laskea ei jaettu mitaleita kansanterveyden hyväksi tehdystä työstä vaan annettiin kenkää Altian pomolle. Esitettiin mitä hölmömpiä ajatuksia keskioluen laimentamisesta tai sen siirtämisestä sinun hyllyillesi. STM haluaa rajoittaa miedon alkoholin myyntiä tiukentamalla myyntiaikoja. Muistatko vielä sen lupauksen, että toimintasi tulee olla kansanterveyteen pohjautuvaa ja luonteeltaan syrjimätöntä? Olet pettänyt lupauksesi. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, tuttujen kesken Valvira, aikoo seuraavaksi rajoittaa alkoholimainontaa. Samaan aikaan kun sinä tuot internetsivuillesi tuote- ja hintatiedot Koskenkorvasta ja muista väkevistä kertoen, että tässä palvellaan asiakasta, kielletään se, että vaikkapa pienpanimo ei voi julkaista sosiaalisessa mediassa kuluttajan arviota tuotteesta. Nuoret menevät tärviölle jos näkevät panimon FB-sivuilla arvion oluesta, tähän tulokseen viisas Valviran virkamies on tullut. Entisenä nuorisotyön ammattilaisena uskallan väittää, että jos nuorella on 20 euroa rahaa ja hän etsii netistä alkoholia iltarientoihin niin mielenkiinto osuu Kossuun eikä kolmeen tarkasti arvosteltuun pulloon Imperial Stout -olutta, jotka tuolla 20 eurolla saa hankittua. Pidän tätä törkeänä rajoittamisena, jolle ei löydy perusteita. Se yksinkertaisesti loukkaa sananvapautta, eikä sovi vapaaseen Eurooppaan. Usein kerrot olevasi laadukas alkoholiliike. Olet väärässä. Jokainen tuntemani olut- ja viskiharrastaja nauraa väitteellesi. Valikoimasi on kehno ja vasta viime vuonna Tampereen Alkoihin tuli ensimmäinen asiallinen juomisväline Islay-viskeille ja muutama surkea tuoppi olutharrastajia ajatellen. On aika sanoa hyvästi. En aio ostaa enää mitään sinulta. Kiitos EU:n voin tilata haluamani juomat kotiovelleni. Aion kirjoittaa vielä yhden kirjeen. Sen kirjoitan EU:lle ja kerron sinusta, Valvirasta, sosiaali- ja terveysministeriöstä ja niistä lupauksista, jotka on rikottu. Tämä ei liity pelkästään alkoholiin vaan koko valtion ylläpitämään monopoliasemaan, joka ei sovi nykyaikaan. Nyt meidän joille tämä holhous ja rajoittaminen riittää pitää lyöttäytyä yhteen ja taistella sen eteen, että tämän kaltainen totalitaarinen monopolitoiminta saadaan pois yhteiskuntaamme riivaamasta. Oluiden tilaaminen netistä Lisäys (kiitos Mige): |
|
Veikko Sorvaniemi
la 12.04.2014 |
Riko sääntö!Usein kuulee sanottavan, että me suomalaiset olemme sisukasta kansaa. Se on paskapuhetta. Ainoa sisukkuus, joka on nähtävissä on se, miten paljon paskaa me pystymme nielemään. Olemme nöyrää kansaa ja sellaisena tulemme pysymään, ellemme ota itseämme niskasta kiinni. Meitä voi huoletta kusta silmään ja kohdella huonosti. Kohotamme olkapäitämme, emme ääntämme. On olemassa kahdenlaisia sääntöjä: kirjoitettuja ja kirjoittamattomia. Molemmat usein perustuvat mielivaltaisuuteen, eikä perusteltuihin syihin. Jokaisen terveen kansalaisen velvollisuus on rikkoa typeriä sääntöjä – niitä ei tule kunnioittaa. Olemme kai pelkureita, se on pääsyy tähän kurimukseen. Jos olemme työpalaverissa, jossa olisi tilaisuus sanoa mitä mielessä on olemme vaiti. Palaverin jälkeen kuiskutamme, että taaskaan ei puhuttu oikeista asioista. Jos joku aukaisee sanaisen arkkunsa, hän ei saa tukea. Hänet jätetään yksin. Muiden samaan mieltä olevien katseet kohdistuvat kengän kärkiin tai laskevat montako laattaelementtiä katossa on – suu pysyy kiinni. Jos saamme ravintolassa huonoa palvelua tai sapuskaa syömme annoksen kiltisti ja kun tarjoilija kysyy maistuiko, me vastaamme: ”Juu, hyvää oli”. Autossa kiroamme ja seuraavalla viikolla istumme samassa autossa matkalla samaan ravintolaan. Emme uskalla rikkoa ”hyvän käytöksen” -sääntöä, vaikka se palvelisi meitä ja palvelun tarjoajaa. Kiroamme ”Arkadianmäen herroja”, mutta tottelemme jokaista typerää sääntöä, jonka he asettavat. Jos pelkuruus ei ole syynä siihen, että suostumme kaulaamme kiristävään talutusnuoraan, on syynä se, että pidämme säännöistä. Pidämme säännöistä jopa niin paljon, että jos naapurimme rikkoo niitä soitamme virkamiehelle ja ilmiannamme naapurimme typerien sääntöjen rikkomisesta. Kun kansalainen Walhroos näyttää merkkejä sisusta, että nyt riittää ja muuttaa Ruotsiin joutuu hän ostamaan ensitöikseen sateenvarjon, joka suojaa paskasateelta. Onneksi hänellä on varaa siihen. Katkera kansa, joka rakastaa sääntöjä ja vihaa suorapuheisia ja menestyviä toisinajattelijoita, jotka niitä rikkovat. Jos joku menestyy se on heiltä pois. Jopa valtionvarainministeri syyttää kansalaista siitä, että hän ”karkaa talkoista”. Tämä on melko hassua, sillä talkoistakin pitäisi nykyään ilmoittaa verottajalle. Talkoita nykyään valvoo verovirkakoneisto: Samaan aikaan kun itketään yhteisöllisyyden perään, joiden kruununjalokivi on talkoot, tehdään niistä mahdollisimman vaikeita. Jos suomalainen raivostuu se johtuu siitä, että Tuntemattoman sotilaan lähetysaikaa siirretään, Mannerheim on jossain kökkötuotannossa yön musta afrikkalainen tai Linnan juhlissa on vääriä vieraita. Joka päiväiset turhat rajoitukset eivät saa meitä raivostumaan, nielemme ne kuin pääsiäismämmin. Säännöistä poikkeaminen on vaikeata, se vaatii hieman rohkeutta. Harmi, ettei rohkeutta voi ostaa lähisiwasta, ja jos saisi niin siihen luultavasti asetettaisiin jonkinlainen myyntirajoitus. Hyvä homma kuitenkin on se, että säännöistä poikkeaminen on kerta kerralta helpompaa. Tänä vuonna aion osallistua talkoisiin ja järjestää sellaiset. Verottajalle en kerro mitään. Aion käydä naapurimaissa ja tuoda sieltä nuuskaa, jonka myyn omakustannehintaan. Tuon sieltä myös alkoholia, jota en käytä itse, vaan tarjoan sitä talkooporukalle ja ehkä myyn muutaman omakustannehintaan sitä tarvitsevalla Jos työmaaruokala kertoo, että on luvallista ottaa kahdeksan lihapullaa, otan kymmenen. Jos ravintola tuo lapseni annoksen muovilautasella niin palautan sen samalla kuin liian kypsäksi paistetun pihvini. Kun tuttu sähkömies asentaa sähkökiukaan maksan hänelle pimeästi riihikuivalla rahalla tai viinapullolla. Tulen rikkomaan niin montaa typerää kirjoitettua ja kirjoittamatonta sääntöä ja käytäntöä kuin on mahdollista. Kannustan mukaan kaikkia, joiden vieteri on venynyt niin pitkälle, että se ei enää jousta, vaan siitä kuuluu kireä ”pring”-ääni. |
|
Veikko Sorvaniemi
pe 30.05.2014 |
Uskonnon harjoittaminen ei kuulu koulun tehtäviinTiesittekö, että järjestetylle uskonnon harjoittamiselle on olemassa oma paikkansa. Se paikka ei ole koulu, vaikka samalla kirjaimella se alkaakin. Se paikka on kirkko ja niitä on Suomessa 830 kappaletta. Uskonnon harjoittamista kouluissa kuten uskonnollisia aamunavauksia tai vaikkapa virsivisaa perustellaan sillä, että ne ovat tärkeä osa kulttuuriperintöä. Tätä väitettä tärkeästä kulttuuriperinnöstä on hieman vaikea uskoa, sillä 78% kirkon jäsenistä ei käy lainkaan kirkossa järjestettävissä jumalanpalveluksissa tai käy niissä korkeintaan yhden kerran vuodessa. Näyttäisi siltä, että kirkkoon kuuluvista vain 22% pitää kristiillistä kulttuuriperimänä niin arvokkaana, että harjoittaa sitä itse. Luku 22% on muuten yhtä suuri, mitä on uskontokuntiin kuulumattomien määrä Suomessa.
Valtion tulee olla uskonnollisesti neutraali. Kouluissa tai muissakaan valtion hallitsemissa toimijoissa uskonnollista toimintaa ei pitäisi esiintyä. Hurmoshenkisimmät kokevat, että tämänkaltainen sekulaarius on uskonnon vastustamista. Se on virhepäätelmä, sillä neutraalius on uskontojen kunnioittamista; ainuttakaan uskontoa ei nosteta toisen ylitse, kaikki ovat samanarvoisia valtion silmissä. Japanin perustuslaissa tämä valtion puolueettomuus on ilmaistu esimerkillisen hienosti:
Kun apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen keväällä selvitti koulujen uskonnollisten tilaisuuksien problematiikkaa uskonvapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta paljastui, että suuri osa kansalaisista ei osaa lukea. Jopa maamme yhden laajalevikkisimmän päätoimittajan kirjoituksista kävi ilmi, että hän ei yksinkertaisesti ollut ymmärtänyt lukemaansa. Keskustelu kääntyi tai käännettiin Suvivirteen, vaikka kyse oli paljon suuremmasta kokonaisuudesta. Sananlaskuperinne näytti voimansa, sillä suuri osa ei nähnyt metsää puilta.
Apulaisoikeusministeri Puumalainen kiinnitti huomiota mm. uskonnollisiin aamunavauksiin, joissa harjoitetaan uskonnollisia riittejä kuten rukoilua. Monissa tapauksissa uskonnottomat oppilaat siirretään aamunavauksen ajaksi käytävälle tai heidät paineistetaan osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Huomionarvoista on sekin, että uskonvapauslain mukaan myöskään uskontokuntiin kuuluvien oppilaiden ei tarvitse osallistua näihin, usein seurakuntien järjestämiin, aamunavauksiin. Onkohan kukaan opettaja koskaan kunnioittanut lasten uskonvapautta ja sanonut: ”Nyt seuraa uskonnollinen aamunavaus, jos ette halua osallistua siihen niin jokainen joka haluaa voi poistua luokasta.”
Kulttuuriperintö on hieman ongelmallinen käsite. Sen pirtaan voi niputtaa vaikka mitä. Jussi Karhu kysyi hyvän kysymyksen Twitterissä: ”Sauna on äärimmäisen merkittävä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Miksi kouluissa ei saunota?” Veikkaisin, että jos meidän tärkeintä kulttuuriperintöä kysyttäisiin kansalta, selättäisi sauna Jeesuksen – ja reilusti. Ehkäpä kouluissa tulisikin saunoa. Koko luokka vaan aamusaunaan, koivuhalkoa pesään ja vettä kiukaalle. Mitään ei edes tarvitse lauteilla puhua, saunan pyhyydelle kun ei ole edes sanoja.
PS. |
|
Veikko Sorvaniemi
to 20.03.2014 |
Haluan huoltoaseman!Peltilehmä petti ja jätti tielle. Eikä enää käynnistynyt. Ei vaikka huusin perkeleet ja muutamat muut perusmanattavat. Onneksi tämä tapahtui suuren kaupungin lähiöalueella, eikä synkällä metsätaipaleelle, jossa olisi ollut vaara joutua susien syömäksi. Soitto kaverille ja hinausapua oli hoidettu. Hinausköysi kuitenkin puuttui, mutta peltilehmäni oli valinnut kuukahtamispaikkansa huolella, sillä parinsadan metrin päässä oli huoltoasema. Kun astuin sisään huoltoasemalle olin tapahtuneesta huolimatta melko hyväntuulinen. Etsin hinausköyttä, sitä ei löytynyt. Sipsihyllyjä täytti reippaanoloinen nuori nainen, menin hänen luokseen ja tiedustelin onko heillä hinausköyttä. On meillä ainakin joskus ollut, hän kertoi, ja huusi apuun vanhemman kollegansa. Vanhempi könysi takahuoneesta selvästi ärtyneenä. Kuultuaan ongelmasta hän tiuskaisi, että mitään köysiä ei ole. Kerroin, että tämähän on huoltoasema, pakkohan täällä on hinausköysiä olla. Se vanhempi kallisti päätään, katsoi silmiin ja sanoi, että yleensä ihmisillä on hinausköydet autoissaan. Tuolla lauseella hän todisti minulle kaksi asiaa: Tuo tapaus yhdistettynä orastavaan keski-ikääni, joka on porannut sisuksiini syvän kaivon, jota päivittäin tulee täyttää nostalgialla, sai minut ymmärtämään mitä haluan. Haluan kunnon huoltoaseman, sellaisen mitä maassamme oli vielä silloin kun Hannu Karpolla oli asiaa televisiossa. Haluan sellaisen huoltoaseman, että heti kun sen eteen pysähtyy niin paskaiseen haalariin pukeutunut mies ilmestyy huoltamon nurkan takaa. Öljyisiä käsiään se pyyhkii trasseliin ja nyökkää tervehdykseksi niin, että suupielessä roikkuvasta nortista tippuu tuhkaa sen parralle. Jos autoon pitää tehdä jotain pientä niin hän ei katso tietokoneelta, että ensi viikon tiistaina vartin yli kolme olisi vapaa aika. Hän sanoo, että mene kahville niin katsoo autoa sillä aikaa. Haluan huoltoaseman, jossa on tarjolla vain kahdenlaista kahvia: uutta ja jo vähän vanhaa. Kahvi kaadetaan pannusta, jonka lämmityslevyllä on mustunut pikkukolikko. Ei mistään robottikoneesta, jossa on vilkkuvaloja ja mystisiä nappeja. Kaikki capuccinot, höttölatet, ekspressot ja muut litkut voi kaataa samaan kahdensadan litran tynnyriin vanhojen vaihteistoöljyjen kassa. Samaan astiaan voi laittaa myös bonuskortit, kyllä ne sinne sulaa. Haluan huoltoaseman, jonka baarin puolella vanhat miehet istuvat ikkunapöydässä, oransseilla muovituoleilla ja mittaavat tarkasti katseellaan jokaisen joka sisään astuu. Juuri mitään hyvää sanottavaa he eivät löydä kenestäkään. Eivät he silti ole ilkeitä, se vaan kuuluu heidän kulttuuriinsa – se on metodi. Henkilökunnalle he ovat ystävällisiä, pilsneriin tai kahviin kolikoita kaivaessa he heittävät huulta ja saavat vakkarialennusta. Haluan huoltoaseman, jonka kassalla on lasinen höyrykattila täynnä herkullisia höyrymakkaroita, ja jonka valkoisten pöytien päässä ei ole pieniä peliautomaatteja vaan viikon vanha Veikkaaja-lehti, Tekniikan Maailma, Aku Ankka ja sekalainen otos repaleisia lehtiä, joiden kansiin on kuulakärkikynällä misseille taiteiltu arpia, sarvet sekä hitler-viikset. Haluan huoltoaseman, missä ei ole kolmea eri ravintolaa. Mikäli lämmintä ruokaa tarjoillaan niin upporasvassa paistettujen ranskalaisten kera voi tarjolla olla: wieninleikettä, lehtipihviä sekä metsästäjänleikettä. Muita vaihtoehtoja ei tarvita, muutama kurkun viipale ja neljään osaan halkaistu tomaatti toimittaa salaatin virkaa.
Haluan sellaisen huoltoaseman, josta Kari Hotakainen voisi kirjoittaa trilogian. Muuta en halua tai tarvitse tähän hätään – paitsi sen saatanan hinausköyden. |
|
Veikko Sorvaniemi
ke 25.06.2014 |
Farssia lakivaliokunnassa
Käynnissä olevissa jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa on nähty suurta teatteria. Vihreällä veralla teatterilajina on ollut lähinnä draama, mutta lakivaliokunnassa nähtiin tänään liki tyylipuhdasta farssia. Kolme lakivaliokunnan jäsentä ei edes osallistunut äänestykseen, joka saattoi olla heidän poliittisen uransa tärkein. Suna Kymäläisellä (sd.) ja Mikael Jungnerilla (sd.) oli parempaa tekemistä kuin osallistua kansalaislakialoitteesta syntyneeseen ihmisoikeuksia koskevaan äänestykseen. Onneksi toiselle löytyi sentään varajäsen. Se tosin ei ollut omasta puolueesta, ja varajäsenen kantakin oli päinvastainen kuin poissaolevan. Vaalikoneessa tasa-arvoista avioliittolakia puoltanut Arja Juvonen (ps.) ei myöskään päässyt paikalle. Vahvistamattomien tietojen mukaansa hänen ulko-ovensa oli teljetty ulkoapäin. Silminnäkijöiden mukaan paikalla nähtiin isokokoinen vanhempi mies, jolla oli ollut erikoisen kova röhönauru. Puoluetoveri Kaj Turunen pääsi paikalle. Siitä papukaijamerkki! Myös hän oli vaalikoneessa kannattanut tasa-arvoista avioliittolakia. Turusen mielipide oli kuitenkin vaihtunut, ja nyt hän äänesti vastaan. Ilkeämieliset huhut vihjailevat, että syynä olisi ollut se, että kaikkien perussuomalaisten kansanedustajien pitää olla samaa mieltä kuin puolueen johtajan. Turunen nosti Millwall-huivinsa kaksin käsin ilmaan ja kertoi väitteen olevan perätön. Ekstravagantin huumorintajun vuoksi perussuomalaisista pois potkittu James Hirvisaari äänesti lakialoitetta vastaan. Hirvisaari perusteli kielteistä kantaansa Twitterissä kertoen, että vakiintuneita käsitteitä ei pidä muuttaa. Hassusti sanottu, sillä Hirvisaaren puolueen nimi on Muutos2011. Puolueen nimenvaihtoa jo kuulemma harkitaan. Vaihtoehtoina ovat Pysähdys2014 sekä Taantuma2014. Koska vakiintuneita käytäntöjä ei sovi muuttaa saanevat pakkoruotsin puolustajat Hirvisaaresta vahvan lisän joukkoihinsa. Lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne Holmlundin mukaan aloite hylättiin, koska siinä oli teknisiä ongelmia. Itse en ole insinööri, enkä näin ollen tekniikan päälle juuri ymmärrä. Lakiehdotusta puoltaneet eivät kuitenkaan kokeneet teknisiä ongelmia. Olisivatko tekniset ongelmat johtuneet Holmlundista? Tekniikka voi olla joskus olla hankalaa meille nuoremmillekin. Teknisiä ongelmia kohdatessa suosittelen aina kääntymään rohkeasti osaavimpien puoleen. Itse äänestystulos ei kuitenkaan ollut farssi. Se oli tragedia. Uusintanäytös saataneen syksyllä kun mietintö tulee eduskunnan suuren salin käsittelyyn. Ruotsissa tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin vuonna 2009 äänin 226-22 ja pari vuotta sitten Tanskassa äänin 85-24. Pelottavan suuri osa päättäjistämme kuitenkin on arvomaailmaltaan lähempänä itänaapuriamme kuin läntisiä demokratioita. Niitä lakivaliokunnan jäseniä, jotka eivät paikalle päässeet pyydän harkitsemaan, että mahtaako lakivaliokunta olla oikea paikka heille. Minusta ei. Loppuun vielä lainaus kirjasta, joka lienee tuttu lakivaliokunnan jäsenille: ”Perusoikeudet Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
|
