Aluksi voin kertoa, että tämä viikko on ollut dietin rankin. Stressitasot on ylittäny rajansa jo monet kerrat. On ollut muuttoa, töitä, kahet treenit päivässä, hankintoja kisoja varten, välttämättömiä ulkonäkö fiksauksia sun muuta. Onneks on viikonloppu ja pystyy vähän huokasemaan. Nyt jos koskaan huomaa valmentajan merkityksen. Kun tuntuu, että kaikki räjähtää käsiin, on joku joka rauhottelee ja uskoo muhun. Olen kuitenkin ollut suurimman osan viikkoa hyvillä fiiliksillä. Ei oo ollut aikaa edes ajatella ruokaa, joka on helpotus. Väsymys painaa sen verran että nauran jopa omille ajatuksilleni. 
Mutta ei auta ruikuttaa, pitää takoa kun rauta on kuumaa 
Tänään vedin vikat treenit ennen viimeistelyä. Ihme kyllä treeni luisti todella hyvin ja sain hyvän poltteen lihaksiin. Ehkä ajatus takaraivossa MM-kisoista anto mulle lisää voimaa Kisalookista MM-kisoihin vastaan minä itse Alkusi jännitti että mitähän siitäkin tulee, kun en tavallisestikkaan meikkaa. Oon treenannu lavameikkiä nyt moneen otteeseen ja täytyy sanoo, että oon positiivisesti yllättyny. Pääsin ihan siedetttävään lopputulokseen. Jee! Eteenpäin sanoi mummo lumessa!
Aikamoinen ero, eikös?
Valmis lavalook
Oon vielä duunissa maanantain ja tiistain. Ne on mun vikat päivät siinä työpaikassa ja fiilis on siltä osin haikea 
Keskiviikkona nokka kohti Helsinkiä ja torstaina lähtee lento Meksikoon. Näillä näkymin kisaan sunnuntaina, mutta aikataulut vielä elävät. Jännityksellä odotan millainen kunto on pitkän lennon jälkeen En voi olla ajattelematta, että viikon päästä ollaan jo lavalla. Kaikkein eniten odotan juuri sitä fiilistä! Pienestä pitäen oon rakastanu esiintymistä ja kun meen lavalle se flow on uskomaton! Tunne on koukuttava. Voi hetkeks unohtaa kaiken muun, keskittyä tekemiseen ja nauttia hetkestä. Muistan vieläkin elävästi kaikki tanssiesitykseni kun olin pikkutyttö. Vaikkei se aina mennyt rytmilleen musta huomasi, että oikeesti rakastan sitä hommaa. Eräänä iltana kevätnäytökseni jälkeen äiti sanoi mulle nukkumaan mennessäni: ”Eve jonain päivänä susta tulee vielä suurien lavojen tyttö”. Se jäi mieleen. Nyt on aika nauttia, tämä on mahtavaa aikaa. Otan Meksikoon mukaan rautaset hermot ja pyrin olemaan paras versio itsestäni. Katsotaan mihin se riittää! Sit ois aika rueta keskittymään skabaan. Kirjottelen tänne vielä jotain pientä ennen lähtöä
Huomaa että vähän tippa linssissä ;D Kuva: Jaakko Manninen
Energiaa ja iloa kaikille syksyisiin päiviin! <3
Ei kommentteja