Tää on kovaa peliä

Viime viikkoina on paljon keskusteltu kisojen sijoituksista. Kuka ansaitsi voiton ja kuka ei. Miksi joku ei pärjännyt? Itsekin mietin monen kohdalla, että miksi ei menestystä tullut? Vastaus on helppo: Voit olla maailman makein ja mehukkain persikka, mutta silti löytyy ihmisiä jotka eivät pidä persikoista. Tää on arvostelulaji ja se pärjää kuka miellyttää tuomareita. Tuomarit kyllä osaavat hommansa. Kaikki ovat tehneet suuren työn mutta niin kuin kaikessa kilpaurheilussa vain murto-osa pärjää.

kuva: Vilma Keskinen

Ylipäätään elämässä, oli tilanne mikä tahansa, harva onnistuu ekalla kerralla. Esimerkkinä, olet tehnyt kaikkesi jotta pääsisit lääkikseen mutta pisteesi eivät kuitenkaan riitä. Hetkellisesti tuntuu, että maailma kaatuu siihen. Pari päivää pyöriteltyä asiaa päätät, että yrität uudestaan ja valmistaudut paremmin. Moni ei onnistu vielä seuraavallakaan kerralla. Vaatii sisua, kovaa luonnetta ja päättäväisyyttä nousta pettymyksestä ja yrittää uudestaan. Se on taistelijan merkki!

Palataan viime kevääseen. Oli huhtikuun alku ja odotin jo kovasti viikon päästä olevaa Fitness Classicia. Katselin kuntoani monelta kantilta ja olin tyytyväinen. Pian koitti kisapäivä ja oli aika nousta lavalle. En päässyt finaaliin. Oloni oli kamala. Mietin vain, että mikä meni vikaan? Sitten tajusin sen, vaikka olin tyytyväinen kuntoon, en ollut tyytyväinen kokonaisuuteen. En ollut tehnyt kaikkea.

Hei kuinka monet kerrat ollaan hävitty futispeli ja pettymys on aina kova sen jälkeen. Ei sitä kuitenkaan jäädä märehtimään loppuelämäksi vaan pian koittaa uusi peli ja silloin yritetään kahta kovemmin!

Eikä mielestäni elämän kuulu olla vain fitnessiä, elämä jatkuu. Haluan sanoa kisaajille jotka kärsivät pahasta pettymyksestä, että tiedän ainakin osittain miltä teistä tuntuu. Selvisin pahimman pettymyksen yli ajattelemalla kuinka hieno matka mulla oli kisalavalle. Dietti oli hienoa ja opettavaista aikaa ja tutustuin upeisiin ihmisiin! Päätin panostaa muuhun elämään ja nautin ystävieni seurasta, samalla takaraivossa kuitenkin ajatus että ’’vielä mä näytän’’. Tiedustin kevään virheet ja treenasin kahta kovemmin salilla. Tällä kertaa se riitti.

Kuva: Riina Nygrén

En kuitenkaan sano, että tämä olisi kaikkien laji, mutta se selviää vain kokeilemalla! Laji vaatii paljon henkisesti ja fyysisesti, niin kuin kaikki kilpaurheilu. Vaaditaan paljon uhrauksia, mielenhallintaa ja fyysistä kuntoa. Samalla täytyy kestää muiden arvostelu ja treenata kuin hullu! Jos multa kysytään, jokainen on voittaja, joka haastaa itsensä ja nousee lavalle.