Blokkarista kauppiaan saappaisiin..

Jouni pappani perusti vuonna 1950 Jounin Kaupan. Sen jälkeen kauppius on kulkenut suvussamme sukurasitteena. Minun pappa piti kauppaa omakotitalonsa alakerrassa josta turisteille myytiin saapasrasvaa ja kaikkea jokapäiväistä tavaraa. Silloin kylässämme oli ”savuja” (taloja) toistakymmentä. Pappani piti kauppaa talossaan vuoteen 1980 asti, jonka jälkeen minun vanhempani siirtyivät vetovastuuseen. Kylä oli hiukan kehittynyt kun turistit olivat alkaneet rakentaan mökkejä kylään ja ensimminen hotelli rakennettiin alueelle. Ite olen syntynyt vuonna 1979.

Omakotitalon alakerran tilat eivät enään vastanneet sen ajan kysyntää niin vanhemmat päättivät rakentaa uuden kaupparakennuksen. Se oli siihen aikaan iso päätös kun kylässä oli vain muutaman viikon turistiaikaa. Riski oli suuri. Silloin lyötiin ensimmäistä kertaa niin sanotusti ”all in”. Kaikki meni kuitenki hyvin sillä turismi kehittyi kylässä tappavan tasasta tahtia ja kauppa jouduttiin laajentaaman useaan otteeseen.

Mulle kauppiaaksi alkaminen ei ollu lapsena itestään selvyys. Itseasiassa minun haave oli tulla näyttelijäksi. Mulla oli pentuna myös kauhean hankalaa koulussa. Muistan jo ala-asteella että lukeminen oli todella vaikeaa. Mikään ei jäänyt päähän. Elin suurimmaksi osaksi omissa maailmoissani kun yritin lukea jotain. Muistan myös kouluajoiltani, että ajattelin aika pitkälti erillätavalla mitä ”muut”. Tuli olo että en ole kauhean välkky tai ainakin jotenkin omituinen. Jo ylä-aste tuotte hankaluuksia. Yläaste aikana purin turhautumista kovistelulla ja yritin tua itteäni esille olemalla se pahis..koulukiusaaja. Tämähän ei kauheasti edistänyt koulumenestystä.

Jollain tavalla kuitenkin ajauduin lukioon. Liekkö ollu niin pentu ettei porukat uskaltaneet vielä päästää maailmalle. Viisasta sikäli että eihän mulla ollu mitään suuntaa tai tavoitetta mitä kohden oisin lähtenyt liikkeelle.  Lukiossa rävin 3v. Sain räävittyä noin 60 kurssia kasaan, mutta sitten tuli etenemisesteet sun muut ja en pystynyt eteneen. Lopetin lukion.

Lukioaika oli mulle muutenkin aivan helvettiä. Hain itteäni, viina alkoi maistumaan ja muutenkin olo oli kauhean levoton. Mulla meinasi henkikin lähteä yhdessä vaiheessa kun 17v ajoin humalassa moottorikelkan niin pahoin auton perään että nikama selässä liukui paikaltaan. Siinä oli hengenlähtö lähellä. Tämä maksoi mulle armeija uran. Kärsin jumalattomista selkäkivuista 8v.

Lukion jälkeen lähin veteleen Ylläkseltä. Muutin ensin Rovaniemelle jossa vietin vuoden. Sieltä ajauduin Kotkaan koska tapasin Kotkalaisen tytön ja sen perässä sinne muutin. Kotkassa meni pari vuotta ja sain siellä ensimmäisen tutkinnon! =) JEI! Merkonomin paprut. Tyttö jäi kotkaan mutta mie lähin reissuun. Muutin Lahteen. Lahdessa olin L&T ongelmajäte laitoksella töissä ja lahden keikka kesti vuoden. Käväsin hetken lapissa koittamassa miltä lappi maistuu, mutta en viihtynyt täällä kuin kevään. Oli pakko päästä pois. Ahdisti. Sain päähäni että haluan kokiksi. No googlesta vaan kattomaan että missähän kokkikouluja oisi ja Turusta löyty linja. Paperit sisään ja badam! Tuli kutsu haastatteluun. En ollut ikinä Turussa käynyt mutta samapa tuo. Rinkka selkään ja sinne.

Turussa pääsin kokkikouluun, mutta en mie sitäkään omaksi kokenut.. Mulla meni etelässä seikkaillessa useampi vuosi ja se oli antoisaa ja rentoa aikaa. Joku mulla selkärangassa ja päässä kalvoi. Ja se oli kunnianhimo. Tunne että minusta on muuhunkin kuin mökkejä siivoamaan, ravintoloissa bloggaamaan tai muutenkaan hanttihommissa olemaan. Mitä mahollisuuksia mulla olisi. Ei mitään järkevää tutkintoa eikä pohjaa… No sitten lappi tuli mieleen. Sukuyritys. Veri veti siis takaisin ja muutin tänne 2005.

Kaupan hommat maistui ihan kivalta! Sain vastuuta ja aloin pikkuhiljaa tajuamaan mitä ihmiset halusi ja tässä ammatissa sai toteuttaa itseäni! Sain suunnitella mainoskamppiksia, tehdä asoita eritavalla. 2000-luku oli muutenkin järjetöntä nousukautta. Turisteja tuli joka vuosi entistä enemmän. 20-30% vuosikehitystä hakatessa tuli kyllä vauhtisokeaksi. Välillä oli aikoja että asiakkaat eivät mahtuneet kauppaan yhtäaikaa kun ostoskorit ja kärryt loppuivat kesken.

Mieleen tuli että nyt on aika rytkässä ja tehdä iso peliliike! Alettiin suunnitteleen uutta kauppaa. Kauppaa jota ei ihan heti vierestä löydy. Viherikkona aloin käymään neuvotteluja Alkon kanssa ja se natsasi. Alko lupasi tuoda pisteensä tänne mikäli hanke toteutuu. Siitä seurasi lumipalloefekti. Apteekki seurasi perässä, tuli kahvila, baareja..jne.. kohta paperilla olikin jo yrityksiä toistakymmentä.

Tuntui aivan älyttömän mahtavalta vetää näin suurta hanketta! Kokoluokkaa 10milj.€. Tämä oli aika iso juttu ensimmäiseksi projektiksi sitten mökkisiivouksen jälkeen. Elettiin v.2007 kun kuokka lyötiin maahan. Rakentaminen alkoi! Oli hurjaa kun miehiä oli älytön määrä rakentamassa kauppaa ja vanhalla puolella oli omaväki. Pää oli aika sekasin tästä työmäärästä.

Vuonna 2008 elokuussa kauppa saatiin auki. Vietettiin kenties kylän suurimpia yksittäisiä hulabaloota. Hanoi Rocks soitti meidän avajaisissa Paula Koivuniemen ja Hurriganesin kera. Vaikka bileet oli uskomattomat niin oli mulla kylmä rinki perseessä. Meillä oli budjetti mennyt yli ja rahaa uupui kassasta. Laskuja oli 3.5milj€ maksamatta. Voin sanoa että vielä kylmemmäksi ilman alan veti kun Lehman Brothers kaatui n.3vkoa avajaisista ja rahoitusmarkkinat sekosivat ja lama alkoi. En mie pystyny oleen silloin järjissäni… Alkoi maistua viina ja lääkkeet. Olo oli yksinkertaisesti niin kauhea että tuntui että sitä ei selvinpäin kestänyt.

Minun mustin aika elämässäni oli tämä 2008-2010 aika. Aivan mustaa aukkoa. Ensimmäinen vuosi meni pillereissä. Käytin Xanoreita, Opamoxia, Diapamia, Zopinoxia, Temestaa oikeastaan kaikkea missä kolmio sattui olemaan. Minkä takia? En kestänyt sitä että olin viemässä pitkäikäistä sukuyritystä nurin ja sitä että vanhemmat menettävät siinä elämäntyönsä. En mie oikeastaan itteäni siinä murehtinu vaan vanhempia. Aamut lähti käyntiin nyrkillisellä nappeja, vaikutusta kesti tunteja ja pitkin päivää niitä napsittiin. Puhe oli puuromaista ja sekavaa. Iltaa vasten sitten terästettiin unilääkkeillä ja oluella. Tämmösellä kuurilla mentiin lähes 9kk.

Mulle tuli täydellinen breakdown jossain vaiheessa ja olin niin syvällä että siinä oli vaihtoehtona kuolema tai jatkaa eteenpäin. Jostain vielä sain kaivettua voimia ja päätin että kun ei mitään ole enää menetettävää ja haluaa yrittää niin on yritettävä. Ensin vain on pakko päästä lääkkeistä irti.

Minun lääkevierotus oli perinteinen Venäläinen metodi. Jätin lääkkeet kotiin ja lähdin ulkomaille. Kärsin semmosista horkista että sitä ei voi sanoin kuvailla. Syömäni Xanorit on narkkareiden suosimia vieroituslääkkeitä ja vierotukset kuulemma verrattavissa heroiiniin. Siltä se tuntuikin.

Tämä oli pitkä prosessi. Jouduin käytännössä kuntouttaan itteni niin että opettelin jopa hölkkäämään. Hermosto oli niin sekaisin lääkkeistä että hölkkäkin tuntui aluksi mahdottomalta. No oli miten oli niin pikkuhiljaa pääsin elämänrytmiin kiinni ja siitä se homma lähti eteneen. Me saatiin puuttuva rahoitus kauppaan tämän jälkeen. Mie uskon että positiivinen liike aiheutti sen. Helpompi on selvinpäin hoitaa asioita kuin sekaisin.

Mutta kaikkihan on maksettava takaisin. Mitä mie tein….? Se on sitten toinen stoori….

Never Give up……

Sampo (saa jakaa)