Rautavaaran perhesurmasta jossa nainen ajoi päin bussia surmaten itsensä ja lapsensa ei minulla ollut aikomustakaan käsitellä tässä blogissani. Asia kuitenkin muuttui kun jo ennen hautaan laskemista ilmaantui ruumilla ratsastamaan elämäntapavalmentaja Katri Manninen, josta en ole koskaan aiemmin kuullut mitään, mutta hieman erikoisena pidän Me Naiset -lehden tekemää sympaattista juttua hänen blogistaan, sen motiiveista ja reaktioista. Jos vastaavan kirjoittaisi miehen tekemästä perhesurmasta ja kertoisi kuinka ymmärtää tekijän tunteita, niin päätyisi kuulusteluun, mutta naisten kohdalla tämä asia on yhteiskunnassamme toisin. Katrin mielestä tekijä olikin oikeastaan uhri ja minkä vuoksi maamme luetuin naistenlehti sitten nostaa tällaisia näkökulmia selkeän myötäilevällä otteella keskiöön ei sinänsä ole ongelma, se kuinka eri tavoin asioita tulkitaan tekijän sukupuolesta johtuen taas on räikeä yhteiskunnallinen epäkohta.

Taannoisesta kauppakeskus Sellon laajennetusta perhesurmasta jossa Ibrahim Shkupolli teurasti ensin asuntoon vaimonsa ja sen jälkeen marssi vaimonsa työpaikalle jossa teloitti summittaisesti neljä hänen kollegaansa ja sen jälkeen itsensä ei minulla ollut aikomustakaan käsitellä tässä blogissani. Silloin kuitenkin ilmaantui ruumilla ratsastamaan Journalisti -lehden toimittaja Meri Valkama, jossa kaikki selitettiin miesten kasvatuksella sillä kuinka suomalaisia miehiä kasvatetaan. Jos vastaavan kirjoittaisi naisen tekemästä laajennetusta itsemurhasta ja kertoisi kuinka syy löytyy naisten saamasta liian sallivasta kasvatuksesta, (etenkin kun kyseessä olisi vasta aikuisiällä Suomeen muuttaneesta henkilöstä) niin päätyisi paitsioon koko keskustelusta joutavana huru-ukkona. Miesten kohdalla tämä asia on kuitenkin yhteiskunnassamme toisin ja Merin mielestä tekijä olikin oikeastaan uhri ja minkä vuoksi maamme pakkoverolla toimintaansa pyörittävä mediakonserni nostaa hänet kolumnistina esiin. Yksilötason ongelmia ei pohdita, vaan ongelma on sukupuolessa ja kulttuurissa, tosin siis suomalaisessa kulttuurissa. Vastaavia tapauksia muiden vähemmistöjen osalta selitetään suomalaisten rasismilla johon väkivalta on äärimmilleen viety reaktio ja kaikki oikeastaan taas suomalaisten vika.

Viime itsenäisyyspäivän ”kiakkovieraista” ja erikseen ”äärioikeiston” toiminnasta yleensä minulla ei enää minulla ollut aikomustakaan käsitellä blogissani. Muistettaneen kuinka ilmaantui Veikko Eranti kertomaan että syy oli hierarkioiden purkaminen sekä mielenosoitus tuloeroja ja luokkaeroja vastaan. Hänen mielestään olisi hyvä keskustella mellakassa esiin nousseista teemoista. Etenkin vasemmistoliiton nuorisosiiven kärkihahmo Li Andersson jakoi tämän näkemyksen. Jos vastaavan kirjoittaisi uusnatsien toiminnasta ja viittaisi tekijöiden huono-osaisuuteen sekä aiheelliseen huolestumiseen leikkauslistoista ja etenkin Suomen yhtenäisyyden murtumisesta, niin leimautuisi äärioikeistolaiseksi ja joutuisi median hampaisiin välittömästi, eikä teemoista keskusteluun suostuisi kukaan. Vasemmiston ja ”anarkistien” kohdalla tämä asia on kuitenkin yhteiskunnassamme toisin.  Tekijät ovatkin oikeastaan uhreja sekä suuria sankareita joiden ongelmat kumpuavat inhimillisistä lähteistä. Sen sijaan uusnatsi ei voi olla syrjäytynyt reppana joka on löytänyt joukkovoiman kautta ulkomaalaisista saman missä reppana ja syrjäytynyt anarkisti ”porvariston”. Ei mietitä että hänelle ulkomaalaisravintolan, tms. ikkuna edustaisi saman kapean maailmankuvan pahuutta ja vääryyttä kuin pankkien ikkunat kiakkovieraille.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja saa kaikin mokomin analysoida kaikissa valtamedioissa ymmärtäväiseen sävyyn jokaista viiteryhmänsä hulinointia ja vahingontekoja toimittajan nyökkäillessä tarkkaavaisena, siinä missä kokoomusnuorten papereihinsa näpyttelemästä ohjelmasta, joka ei ole edes edennyt missään, taas ollaan edelleen valtavan huolissaan ja nostetaan vieläkin esiin kauhistellen aina Yleisradion ajankohtaisohjelmia myöten.

Sosiaalinen eriarvoisuus on kasvanut, tosin eri tavalla kuin odotettiin. Toiset todellakin ovat tasavertaisempia kuin toiset ja yhteiskunnassamme on yleisiä ja laajalle levinneitä asenteita joiden valossa eräät eivät olekaan vain ihmisiä virheineen vaan edustavat selkeälinjaista, yksiselitteistä ja kylmää pahuutta, joka voidaan vain torjua, muttei koskaan parantaa.

On miehiä, suomalaista valtaväestöä, uusnatseja ja ainakin yksi poliittinen nuorisojärjestö jotka yleisen käsityksen mukaan ovat vain pahuuttaan sellaisia kuin ovat ja heidän syytään on lopun tullen kaikki.

Suomessa apinoidaan kaikkea ja meistä ei oikeasti oteta mallia missään. Ilmastotavoitteisiin on esitetty että tuhoamalla oman teollisuutemme, ajamalla sen halpatyövoiman ja korruption piiriin kehitysmaihin joissa ympäristöasiat hoituvat setelillä niin muut valtiot alkavat seurata esimerkkiämme. Epäilemättä tällainen käsitys on omiaan syntymään masokistisessa viestintäkulttuurissa jossa toisaalta uskomme menestyessämmekin olevamme silti huonompia kuin muut, mutta toisaalta taas itsetuhoisia päätöksiä tehdessämme kaikkien olevan samanlaisia kuin me. Kyllä vain, suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa argumentit rakentuvat niin ristiriitaisille oletuksille että esiintyessään yksilössä niitä pidettäisiin itsenäistymisen pelkoon liittyvinä tunne-elämän häiriöinä.

Suosikkipeesailtavamme on Ruotsi, ainakin kun siellä tehdään jotain mikä ei toimi. Ruotsissa käydään blokkivaaleja niin tännekin aletaan ehdotella blokkivaaleja.  Ruotsissa aletaan puuhata seksinostokieltoa, niin täälläkin aletaan puuhata seksinostokieltoa. Ruotsissa on kakkosolutta joka on kaljan makuista vettä, niin sitä pitäisi saada tännekin. Ruotsissa on feministipuolue joka ei saanut kuin marginaalisen kannatuksen, niin suomalaiset feministit pohtivat pitäisikö apinoida, mitään omaahan ei voida keksiä. Ja niin edelleen.

Toinen jota haluamme peesailla epätoivoisesti on ”Eurooppa” ja taas kerran asiat vaihtelevat sen mukaan mitä siellä halutaan nähdä. Mieluusti kerrotaan sivistyneistä ranskalaisista joiden nuoret ovat hilpeästi vesipullon voimalla yökerhoissa juhlimassa aamutunneille asti ja kuinka ei ole kännisiä örveltäjiä siellä. Se mitä jätetään näkemättä on tietysti eurooppalainen ekstaasikulttuuri ja se että jossain Pariisissa umpikänninen ja puolustuskyvytön pääsee kohtalaisella varmuudella ainakin mukana olevasta omaisuudestaan, terveyskin kosmeettiselta puolelta saattaa hieman kärsiä. Naisten tapauksessa seuraukset ovat niin arvattavia että niitä pidetään paikallisten osalta suorastaan itsestään selvinä.

Ihanassa Euroopassa on jokaisessa suurkaupungissa alueita joihin turisteja kehotetaan päiväsaikaankin olemaan mieluiten menemättä ja öiseen aikaan niille uskaltautumista pidetään sulana hulluutena. Samoin monen ihailemamme ”sivistysvaltion” kaupunkien vilinässä kehotetaan varsin avoimesti varomaan taskuvarkaita sekä varmistamaan selustansa kun menevät nostamaan rahaa automaatilta tai näppäilevät kaupassa tunnuslukuaan.

Yksipuolisen kritiikitöntä ihailua muiden valtioiden ja kulttuurien suhteen harjoittavat ns. tynnyrikosmopoliitit eivät näe kuin kapeasti asenteidensa umpiosta muissa yhteiskunnissa juuri sen mitä haluavatkin nähdä. Junttilaa tynnyrikosmopoliitille edustaa sellainen että vaikkapa täällä Kuopion torilla voi kävellä vaikka kuinka kännissä mihin aikaan tahansa ja sukupuolesta riippumatta, ilman että tarvitsee pelätä mitään. Automaatilla ei tyypillisesti tarvitse varmistaa selustaansa. Jos hukkaat lompakkosi on hyvin suuri mahdollisuus että se on viety poliisilaitokselle, rahat ja kortit ovat edelleen tallella. Jos nämä ominaisuudet olisivat jossain muussa kansassa ei itseruoskintamme rajoja tuntisi. Haluaisimme peesailla ja olla yhtä rehellisiä, luotettavia ja turvallisia kuin ne muut.

Todellisuuden ollessa tällä mallilla millä se on, muut eivät kuitenkaan tee elettäkään ollakseen kuten me, saati että alkaisivat epäedullisesti vertailemaan itseään meihin. Siksi julkista keskustelua keskenään käyvien on katsottava muita valtioita valikoiden ja haavekuvien kautta, kuin tynnyrin tapinreiästä ja hävettävä yleisen turvallisuuden korkeaa tasoamme kutsumalla sitä alentavasti ”lintukodoksi”. Kun tapahtuu koko kansakuntaa järisyttäviä rikoksia, niin ei yksikään poliitikko, tutkija tai toimittaja ole niistä pahoillaan vaan innoissaan. Voi millä innolla päästääkään pääkirjoitustoimittaja lauseen ”Suomi ei ole enää lintukoto” kirjoitukseensa, poliitikko toteaa saman televisiossa oivaltavaan sävyyn ja heidän havaintonsa vahvistaa joku virkaheitto tutkija joka on päässyt kirjoituspöytänsä ääressä tapahtuman johdosta täsmälleen samaan tulokseen!

EU-jäsenyydessä peesasimme Ruotsia joka jätti hakemuksensa meiltä kyselemättä tai siitä etukäteen ilmoittelematta. NATO-jäsenyydessä on keskustelu ollut kylmän sodan poteroiden ulkopuolella että jos Ruotsi jättää hakemuksen, niin sitten mekin ehkä uskallamme. Jos ei jätä niin emme uskalla, koska pelkäämme Venäjää ihan helvetisti. Suomi on kyllä suojattu erityisen hyvin siltä että yhteiskunnallisella tasolla emme halua olla itsenäisiä, vapaita saati tehdä oman näköisiämme ratkaisuja. Nobel-voitot, urheilumenestys, elokuvapalkinnot, maine sotilastoiminnassa rauhanturvaamista myöten, it-alan läpimurrot ja musiikkimaailmassa saatu maine ilmentävät että yksilötasolla meissä on käsittämätöntä vahvuutta vaikka yhteiskunnallinen ilmapiiri pyrkii sen murtamaan ja saamaan meidät häpeämään sitä että satumme olemaan suomalaisia.

Arkisin 8-16 on se aika jolloin ollaan joko koulussa, tarhassa tai sitten töissä yleensä tehtaassa, pellolla tai jotkut jupit ehkä toimistossa. Lauantaina saunaan ja sunnuntaina kirkkoon. Näin rakentuu suomalainen yhteiskunta ja tälle olemme rakentaneet pyhimmistä pyhimmän, yleisen työehtosopimuksen. Jeesus on totta, ainakin jos katsoo kalenteria ja huomioi että kaikki kirkolliset vapaat ovat pyhäpäiviä riippumatta siitä kuulutko kirkkoon tai uskotko edes  koko Jeesukseen. Muun kuin kristinuskoisilla on toki sitten näiden päälle vielä omat erikoisvapaansa joita he voivat hakea, koska maassamme on uskonnonvapaus ja sitä pitää kunnioittaa. Ainoastaan vapautta olla uskomatta mihinkään uskontoon ei valtiovalta erikseen kunnioita mitenkään tai takaa sille minkäänlaisia poikkeusoikeuksia.

Terveydenhoidon osalta pohdimme naamat vakavina pitäisikö lääkärillä olla oikeus asettaa omat uskontorajoituksensa potilaansa hyvinvoinnin edelle. Aborttia harkitseva on jo valmiiksi hankalassa tilanteessa johon ei tarkoittanut päätyä, mutta häntä hoitavalla lääkärillä joka on ollut toimenkuvastaan täysin tietoinen jo alalle hakeutuessaan, on toki oltava oikeus asettua uskontoineen hänen yläpuolelleen. Seuraavana tulilinjalla onkin todennäköisesti sitten ehkäisypillerien kirjoittaminen, koska kyllähän ne sotivat lähetyskäskyä vastaan pahemman kerran. Siinä on 99 % mahdollisuus että jääkin lisääntymättä ja täyttämättä maa, mutta kieltäessä sentään pieni mahdollisuus että pillereittä jäänyt kääntyisi opetuslapseksi tähän armeliaaseen oppiin joka sanelee yhteiskunnassamme kaiken vastasyntyneiden kasteesta alkaen. Olkoonkin että uskonnon keskeisin hahmo otti oman kasteensa vasta kolmekymppisenä. Lisäksi ei edes kehottanut estämään tai tuomitsemaan ”syntisiä” vaan rukoilemaan heidän puolestaan. Hartaan ihmisen on kuitenkin paljon helpompaa kyykyttää muita omalla joustamattomuudellaan, varsinkin kun taivaspaikan menetyksellä voi oikeuttaa kaiken jästipäisyytensä.

Raamattuvaltio Suomessa on muutenkin äärimmäisen kireä seksuaalimoraali. Toisaalta se rajautuu siihen mikä omasta mielestä on oikein ja Raamattuun vedotaankin perinteisesti vain silloin kun esitetään vaatimuksia muille. Jeesuksen työn jatkajaksi Uudessa Testamentissa tituleerattu opetuslapsi Paavali toki tuomitsi ensitöikseen avioeron, ainoana poikkeuksena se jos pari ei saa yhteistä lasta, johon tosin lisäsi että naisista sitten ainoastaan lesket saavat avioitua uudelleen. Esiaviollisen seksin Paavali salli sillä ehdolla että se johtaa avioliittoon. Avoliittoa ei mainita lainkaan eikä sellaista olisi pidettykään muuna kuin armottomana huoraamisena jolla ei Jumalan Valtakuntaan portit aukene. Nämä ovat kuitenkin maapähkinöitä sen havainnon rinnalla että homoja siellä ei hyvällä katsota. Praise the Lord! Homoja onkin paljon hauskempi tuomita ja mätkiä raamatunlauseilla kuin omia kavereitaan, itseään ja koko lähipiiriään aina sukulaisia myöten.

Raamatun osalta avioliittoa koskevista säädöksistä on kansankirkossa noudatettu enää vuosikymmeniin ainoastaan homoliittojen kieltämistä. Enemmistö määräyksistä käsittelee kuitenkin miehen ja naisen välistä liittoa hyvinkin yksityiskohtaisesti ja varmaan ne olivat jotenkin vähemmän ehdottomia noin opillisesti katsoen, muuta selitystä on vaikea keksiä. Tosin tätä opillista tulkintaa ei ole kukaan valaissut sen enempää, eivät uskovaiset saati papisto. Kun seuraavan kerran joku julistaa että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto kuten Raamattu sanoo, niin kysykää häneltä kannattaako hän myös sitä millaisia noiden liittojen pitäisi ylipäätään Raamatun mielestä olla. Saatatte saada aikaan hämmennystä, mutta lukekaapa sieltä heti Uuden Testamentin alusta mitä kaikkea kristinuskossa oikeasti määrätään avioliitosta, seksistä ja monesta muustakin arkisesta asiasta. Kannattaa muistaa että kyseessä on uudempi, armollisempi tulkinta. Jos ei silti hääviltä näytä, niin ette välttämättä lue väärin. Nämä määräykset kuitenkin sivuutetaan että kaikilla olisi mukavaa, eikä tarvitsisi tuomita kuin homot ja ehkä muutama julkisuuden henkilö.

Heterosuhteillakin nimittäin on raamattuvaltiossa ihmisten tuomitsevien silmien edessä varsin tiukanlaiset puitteet, ainakin jos sattuu olemaan avioeron kokenut ja nettideittejä harrastava pääministeri, jonka suhteita olemmekin seuranneet tiiviisti myös sittemmin. Seuraamme toki, koska hänen julkisuutensa politiikassa ja sittemmin Perheyritysten Liiton toimitusjohtajana tarkoittaa tässä maassa että myös hänen yksityiselämänsä kaikki käänteet ovat meidän omaisuuttamme.

Ilkka Kanervan edellytysten toimia tehtävässään katsottiin oleellisesti heikentyneen, siksi koska hänen flirttailevat viestinsä päätyivät julkisuuteen. Jos Kanerva olisi vaikkapa nimittänyt jo hakukriteerien puolesta selkeästi epäpätevän puoluekaverinsa korkeaan virka-asemaan pätevämpien hakijoiden ohi, kuten Astrid Thors teki, niin hän olisi silti uskottava ministeri. Mutta seksi, hyi, kuinka epäinhimillistä. Jopa pikkutuhmilla tekstiviesteillä lentää pitkänkin linjan tekijä ulos ministeriaitiosta, mutta talousrikolliset äänestämme mieluusti takaisin eduskuntaan, ilmeisesti siksi kun talousrikoksiin ei kuulu seksi tai sillä vihjailu. Seksi tekee ihmisestä heti jotenkin epäilyttävän, ainakin kyseenalaistaa hänet päättäjänä.

Moniko lukija tietää että Paavi Gregorius muuten kehitti päästään n. 300 vuotta Uuden Testamentin kirjoittamisen jälkeen erään munkin listaamat ”Kahdeksan Vaarallista Pahetta” sittemmin kuuluisammaksi listaksi nimeltä Seitsemän Kuolemansyntiä vasta 600-luvun lopulla? Monikohan kristittynä itseään pitävä tietää  ettei Seitsemää Kuolemansyntiä edes mainita Raamatussa? Samainen Paavi kehitti myös Seitsemän Jumalallista Hyvettä, joista eräs oli  ”pidättyvyys” jonka osalta voidaan seksuaalikielteisyyden katsoa tulleen osaksi kristinuskoa. Kun kuolemansynneissä oli ”himo” ja jumalallisissa hyveissä vastaavasti ”pidättyvyys” niin tämän pohjalta tehty tulkinta levisi nopeasti kaikkiin kristinuskon vähänkään merkittäviin suuntauksiin.

Mielenkiintoisena voisi pyhäkoulunsa käynyt myös pitää sitäkin ettei Raamattu oikeasti kerro mitä Luciferille tapahtui sen omenajutun jälkeen. Suoraa viittausta muuttumisesta joksikin ”Helvetin valtiaaksi” joka toivoo vain kaikkea pahaa kaikille ihmisille ei ainakaan mainita. Ne tapahtumat sijoittuisivat jonnekin Vanhan ja Uuden Testamentin välimaastoon. Katsokaapa rippi- tai vihkiraamatustanne että löytyykö. Onhan siinä sekin vielä että hepreankielestä johdettu sana ”saatana” tarkoittaa vain ”vastustajaa” eikä mitään muuta.

Mistään edellisestä ei ainakaan minun aikanani puhuttu uskonnontunneilla, eikä rippikoulussakaan. En minäkään niitä tajunnut silloin kysellä.  Tämän uskonnon (tai oikeastaan sen vinoutuneen tulkinnan) pohjalta moni kuitenkin järjestää ja jopa vaatii muitakin järjestämään elämänsä.