Tänään on kansallinen kateuspäivä, jolloin toisaalla naureskellaan julkkisten yllättävän pienille tuloille ja toisaalla kadehditaan ”rikkaiden liian pieniä veroja”. Samaan aikaan lähes kaikkia hyvätuloisia kollektiivisesti nakertaa se, miten heidän yksityiselämäänsä riepotellaan mediassa ja se, miten heitä kohtaan lietsotaan tarpeetonta angstia.
Eräänlaisena kummajaisena tässä keskustelussa on esiintynyt suomalaisten kultapoika Supercell, jonka iloisina veronmaksajina esiintyvät perustajat tekivät kaikkien aikojen veronmaksuennätyksen. Yli 54 miljoonaa euroa veroja maksanut Ilkka Paananen tyytyväisenä toteaa, että ”me ollaan saatu paljon apua yhteiskunnalta, ja nyt on meidän vuoro maksaa takaisin”.
Hieno juttu! Suomalaisia menestystarinoita kaivataan lisää. Positiivisella asenteellaan Paananen on nopeasti noussut poliitikkojen ja median lemmikiksi. Hän on osoittanut, ettei Suomessa ole sinänsä mitään vikaa, vaan tekemällä asioita oikein voi täälläkin menestyä ja maksaa tyytyväisenä veroja. Tämä on erinomaisen hyvä asia.
Samaan aikaan Paananen onnistuu positiivisuudessaan olemaan vähintään Bono-tason omahyväinen ******, joka tekee mielettömän karhunpalveluksen kaikille muille yrittäjille.
”Omasta näkökulmasta suomessa on varsin hyvä yrittää … [jos miettii] sellaisia tilanteita jossa oma yritys ei ole menestynyt parhaalla mahdollisella tavalla, niin en mä niistä tilanteista voi kyllä syyttää valtiota vaan kyllä se syy on aina löytynyt ihan peilistä” Paananen kertoo Aalto Entrepreneurship Societyn videolla.
Tämä tieto varmasti lämmittää niiden kauppiaiden tai parturi- kampaajien mieltä, joiden pitää laittaa putiikkinsa kiinni pyhäpäivänä. Tai niiden kuljetusyrittäjien mieltä, jotka joutuvat säätämään erilaisten pätevyyskurssien kanssa. Innoissaan varmasti ovat ne taksikuskit ja proviisorit, jotka haluaisivat yrittäjiksi, mutta eivät saa lupia.
Samalla tavalla se tieto varmasti lämmittää ravintoloitsijan mieltä, joka käytettyään 3kk lupabyrokratian kanssa taisteluun saa kiitokseksi viranomaisilta surunaaman oveensa karkottamaan asiakkaat, koska tarkastuksen aikaan sattui keittiössä olemaan tarjoilijan sukat patterin päällä kuivumassa.
Noh, ilmeisesti kaikki muut ovat vain niin huonoja yrittäjiä.
Pelialalla ei ole työehtosopimuksia, ei ammattiliittoja, ainoat kulut käytännössä henkilöstöä, eikä verojakaan tarvitse maksaa ennen kuin miljoonat kilahtavat taskuun. Samaan aikaan toisaalla taistellaan kafkamaisten sääntöjen kanssa, maksetaan pienestäkin tuloksesta veroja sen sijaan, että voidaan investoida ja joudutaan ottamaan suuria riskejä esimerkiksi laiteinvestoinneissa.
Se on helvetin helppo olla suuri menestyjä jos on ensin puljannut firmalleen miljoonia ja miljoonia euroja sijoittajien leikkirahaa ennen kuin yhtään mitään on tehty ja saanut sen päälle useamman vuoden hakata muiden piikkiin päätä seinään ennen kuin tuli vahingossa raakatimantteja perseestä.
Omakotitalonsa pantanneen tai figuurikokoelmansa myyneen ”kaikki-tai-ei-mitään” –projektia kellarissa tekevän yrittäjän mieltä varmasti lämmittää Paanasen monessa paikkaa siteerattu tieto siitä, miten Supercellissä juhlittiin epäonnistumisia samppanjalla. Moniko lukijoista on on aitoa samppanjaa edes juonut?
Paanasen kommentit yrittäjyydestä ovat samaa luokkaa kuin lottovoittajan kommentit työttömyydestä. ”Todella mukava on ollut työttömänä ja itseään on voinut kehittää kun on ollut aikaa keskittyä itselle tärkeisiin asioihin. Nyt olen pitkän sapattivapaan jälkeen päässyt töihin ja teidän muidenkin tulisi päästä kun vain satsaatte itseenne”. Jätetään vain kertomatta, että siinä välissä tuli 10 miljoonan euron lottovoitto.
Jos ei näissä yrittäjyyskommenteissa olisi tarpeeksi, niin totta kai Paananen on myös yritystukien kansikuvapoika. ”Jos emme olisi aikoinaan saaneet sitä muutaman sadantuhannen euron Tekesin lainaa ja NIY-rahoituksen miljoonaa, menestyksemme ei olisi ollut mahdollista”. No kivat sulle.
Tällä yksittäisellä onnistumisella onkin sitten hyvä perustella valtion miljardien eurojen yritystukia, kun tosiasia on se, että tilastollisesti nämä tuet eivät ole taloudelle hyödyllisiä, vaan pikemminkin haitallisia. Kaiken lisäksi, jos miljardeja ei kierrätettäisi valtion kautta tukiin, voisi Suomen yritysverotus olla maailman alhaisimpia ilman, että mistään muusta tarvitsisi leikata, mikä suoraan toisi jopa satoja tuhansia työpaikkoja lisää.
Niin hapan kuin tämä kirjoitus ehkä onkin, ei tarkoitukseni ole yhtään vähätellä Supercellin menestystä. Sijoitusrahan hankkiminen on äärimmäisen vaativa suoritus. Samoin yrityksen menestyksekäs kasvattaminen ja niiden hittituotteiden löytäminen vaatii uskomatonta onnea ja ennen kaikkea osaamista. Ei siellä mitään turhia kavereita ole, vaan monin verroin esimerkiksi minua taitavampia ja fiksumpia.
Supercell on 2010-luvun kiistaton johtotähti, joka jäänee historiankirjoihin samaan tyyliin kuin Armi Kuusela – menestystarinana, joka nostatti suomalaisten itsetuntoa Nokian epäonnistumisten jälkeen.
Toivoisin vain, että Ilkka voisi ne ylevät kommenttinsa suomalaisesta yrittäjyysympäristöstä, julkisista tuista ja muista yhteiskunnallisista asioista työntää vaikka pers…jättää joskus sanomatta. Jos ei muuten, niin vaikka niiden 259 999 muun yrittäjän mieliksi.
EDIT: Pitänee vielä erikseen vääntää rautalangasta, että en ole kateellinen, katkera tai suhtaudu itse henkilöihin tai yritykseen millään tavalla negatiivisesti. Kuten sanoin, minusta Supercell on 2010-luvun kiistaton johtotähti ja heidän saavutuksensa on ainutlaatuisen hieno. Minusta on myös hyvä, että ihmiset menestyvät ja heillä on rahaa vaikka sitten sijoittaa muihin yrityksiin.
Helposti väärinymmärretty pointti tässä kirjoituksessa on se, että kun hyvin ainutlaatuisessa asemassa oleva kaveri yleistää, että ”ihan hyvä täällä on yrittää” tai ”verojen maksu ei haittaa”, hän tekee aikamoisen karhunpalveluksen monille muille yrittäjille, jotka oikeasti joutuvat kamppailemaan verojen, maksujen ja byrokratian kanssa.
Peliala on hyvin epätyypillinen toimiala ja monella muulla alalla sääntely aidosti haittaa yrittäjäksi lähtemistä tai yrittäjänä toimimista. Siksi vertasin Paanasta työttömään lottovoittajaan, joka ei ole ihan se tyypillisin työtön. Eräs verrokki voisi olla vaikka klassinen ”Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia” -kommentti Jean-Jacques Rousseaun teoksesta Tunnustuksia.
22 kommenttia
Bloggaus tiivistettynä: Soo soo Ilkka ja Supercell, väärin yritetty ja väärin hallittu julkisuuskuva!
Hyvinvointivaltio ei näköjään estä rikastumasta, päin vastoin ja hyvä niin. Mikä teitä kokoomusnuoria oikein vaivaa? Näytättä olevan kaikkein kateellisimpia ja katkerimpia joidenkin menestyksestä ja eteenkin siitä, että tyypit vielä haluvat maksaa veronsa kitisemättä.’
”Tällä yksittäisellä onnistumisella onkin sitten hyvä perustella valtion miljardien eurojen yritystukia, kun tosiasia on se, että tilastollisesti nämä tuet eivät ole taloudelle hyödyllisiä, vaan pikemminkin haitallisia.” Lähdettä kaipais. Mitä vaan voi sanoa, mutta ilman oikeita perusteluja taitaa olla aika turhaa.
Kotimaassa esimerkiksi Etlan tutkimus:
http://www.etla.fi/uutiset/yritystuilla-ei-ole-aina-myonteisia-tuottavuusvaikutuksia/
Ulkomailta löytyy lisää, voin linkittää myöhemmin
Sakari Rissanen. Luepa teksti uudestaan ilman punaisia lasejasi. Oli sitten oikean tai vasemman laidan kannattaja, on ilmeisen selvää että henkseleiden paukuttelu veronmaksun suhteen on typerää vaikka on sattunut lykästämään yrittämällä. On helppoa olla mairea maksaja jos kassaan kilahtaa summa jolla elättäisi pientä kylää.
Ehkä se on typerää sinisten lasien läpi tarkasteltuna, mutta hei, vapaa maa ja niin edelleen. Oikeistolaiseen maailmankatsomukseen kuuluu keskeisenä osana yksilönvapaus. Eikö se siis ole ihmisen itsensä määriteltävissä miten ja mitä henkilökohtaisista asioista, kuten veroista, lausuu tai jättää lausumatta.
Eihän se niinkään voi olla että veronmaksusta saa ja pitää puhua vain ja ainoastaan negatiiviseen sävyyn?
”Innoisssa varmasti ovat taksikuskit ja proviisorit, jotka haluavat yrittäjäksi, mutta eivät saa lupia.”
Ruotsissa ja Norjassa ovat apteekkimonopolit purettu, suuret ulkomaiset ketjut napanneet markkinat. Epäilen haluavatko suomalaiset proviisorit sitä, tuskin.
Harvoinpa saa lukea yhtä kateellista ja katkeraa postausta. Miksei vain voi olla iloinen toisen menestyksestä? Ei se ole sulta Henri pois, että toisilla on rahaa. Ehkä sullakin on joskus, jos vaan menisit töihin.
Olenhan minä iloinen muiden menestyksestä. Ei siitä ole millään tavalla kyse.
Pitänee vielä erikseen vääntää rautalangasta, että en ole kateellinen, katkera tai suhtaudu itse henkilöihin tai yritykseen millään tavalla negatiivisesti. Pointti tässä on se, että kun hyvin erikoisessa asemassa oleva kaveri yleistää, että ”ihan hyvä täällä on yrittää” tai ”verojen maksu ei haittaa”, hän tekee aikamoisen karhunpalveluksen kaikille muille yrittäjille. Siksi vertasin Paanasta työttömään lottovoittajaan, joka ei ole ihan se tyypillisin työtön.
Työttömät on tyytyväisiä, kun verotetaan ja saa työttömyysturvaa: ei kelpaa Henrille.
Yrittäjät/työlliset on tyytyväsiä, kun verotetaan ja saa vakuuden pahan päivän varalle: ei kelpaa Henrille.
Miljonäärit on tyytyväisiä, kun verotetaan ja saa antaa takaisin: ei kelpaa Henrille.
Suomalaisessa verotuksessa on paljon parannettavaa, mutta tämä näkökulma on huono.
Älä nyt laita sanoja suuhuni.
– Työttömät valittavat vaikka saavat tukea ei kelpaa Henrille
– Yrittäjät ei ole erityisen tyytyväisiä kun verotetaan
– Miljonäärien tyytyväisyys verotukseen ei haittaa mitään vaan se, että väitetään liiketoimintaympäristön olevan jotain sellaista mitä se ei ole.
Voisivatko arvon kommentoijat nyt lakata keskittymästä epäolennaisuuksiin, ja myöntää, että Laasasen mainitsemat epäkohdat ja ongelmat yrittämisessä Suomessa ovat todellisia, ja haittaavat oikeasti Suomen taloutta?
Kun kritisoidaan epäkohtia, niin ei se tarkoita että oltaisiin kateellisia tai kiittämättömiä. Ja vaikka oltaisiinkin, niin merkittävää on se ovatko nuo epäkohdat todellisia, ja pitäisikö niihin puuttua. Laasasen mielenmaisema on siten yhdentekevää.
Hups, nyt meni Heikkinen ja Laasanen sekaisin. Pahoittelut.
Hahahaha! :D
IT- ja erityisesti peliala on kyllä todellakin poikkeuksellinen moneen muuhun yritysmuotoon nähden, joten siksi siinä menestymisestä ei oikein voi vetää johtopäätöksiä. Lisäksi kun katsotaan pelibuumin taakse minkä verran mobiiilipelejä tekeviä yrityksiä on lopulta pöytälaatikossa tai konkurssissa niin paljastuu karu totuus: maassamme on tällä hetkellä n. 200 pelialan yritystä joista puolenkymmentä tekee edes niukkaa tulosta. Suurin osa on maksujensa kanssa taiteilevia pienyrityksiä tai yhden henkilön yrityksiä. Pelialan trendikkyys ja ajatus siitä että yhdellä hyvällä idealla voi päästä miljonääriksi nopeastikin on tuonut alalle uusia yrittäjiä useana vuotena ja useana vuotena sieltä on porukkaa häipynytkin. Tuotekehitys on kallista ja mobillipelin markkinointi omanlaisensa taitolaji jota ei ehkä idean innostaessa tulla niin paljon ajatelleeksi. Lisäksi sitten sekin että moni peli jää menestymättä ihan siksi koska se ei ole muista yhtä kiinnostava kuin tekijästään.
Hyvä kirjoitus sikäli, että samanlaisia tuntemuksia saattaisi herätä myös sillä työttömällä jota Risikko tai muut kultapossukerholaiset patistelevat ottamaan iloiten vastaan lähinnä hyväksikäytöltä haiskahtavia ilmaisharjoitteluita tai kuntouttavia työtehtäviä. Kokoomus ja muu vihreällä oksalla keikkuva porukka jos joku on kunnostautunut liiketoimintaympäristön vääristelyssä. Siispä tämä yrittäjien narina voi kuulostaa esimerkiksi työttömän kansalaisen korvaan vähän samalta kuin sen työttömän narina kuulostaa oikeistoliberaalin korvaan.
Työttömän narina kuulostaa oikeistoliberaalin korvaan pahalta silloin kun mikään tuki ei riitä, eikä toisaalta huvita tehdä töitä. Työkkärin tempputyöllistämiset ja muut vastaavat voisi aivan hyvin lopettaa. Oikeistoliberaali toivoisi, että työttömyyttä ei esiinny. Tänään itse asiassa juuri kirjoitin facebookissa, näin:
Nykyään on muotia sanoa yrittäjille ja muille kitisijöille, että on ihan turha haikailla Viroon tai valittaa veroista ja sääntelystä, koska Supercell/Rovio/jokumuu täällä menestyy. Sama kuin menisi työttömälle sanomaan, että: ”älä valita, kyllä täällä monellakin on töitä”.
Kirjoittaja on täysi pelle, se nyt on vaan kylmä tosi asia että kaikki ei kannata. Töitä ei ole kaikille. Puhelinmyyntiä ei voi edes oikeaksi työksi sanoa kun palkka on esim 2 euroa tunnilta.
Kaipa tämä nyt on vaan niin vaikea tajuta kun on ollut asemassa että töitä on aina tarjolla.
Mulla ei ole aikaa lukea näitä kommentteja, mutta mielenkiinnolla luin tekstin. Pyöritän nyt kaikkiaan neljää start-uppia toisesta unionin maasta ja allekirjoitan pitkälle.
Tämä osuus oli hyvä:
”Se on helvetin helppo olla suuri menestyjä jos on ensin puljannut firmalleen miljoonia ja miljoonia euroja sijoittajien leikkirahaa ennen kuin yhtään mitään on tehty ja saanut sen päälle useamman vuoden hakata muiden piikkiin päätä seinään ennen kuin tuli vahingossa raakatimantteja perseestä.”
It-yrittäjät on joku oma rotunsa, jotka ei ymmärrä ettei VC-kapitaa saa edes tuhansia euroja muut yrittäjät. Ne muut myy autonsa, pyytää vanhemmilta lainaa, käy hattu kourassa pankissa ja on niin hiton nöyrää poikaa ja hajoilee viinipullon kanssa kun ne SK:en kirjoittavat ”IT-ketjuyrittäjät” jauhaa paskaa yrittämisen helppoudesta kun Tekes lennättää tukea ympäriinsä näille ns. IT-superstaroille, jotka vaan ratsastaa alan imagon harjalla. Pahempia kuin kommunistit.
Mut hei, one good thing: Me ollaan tulossa täältä ja kun me voitetaan, se pöytä siivotaan näistä ammattitaidottomista sijoittajista, ylimielisistä mulkuista ja yhdentekevistä tuki”yrittäjistä” ja lopputulos on se mikä on luovan tuhon tarkoitus. Me voitetaan. It’s just matter of time. Kuka muu muka. Fucking no one.
Mistä olet tuon kuvan löytänyt? Onko itse otettu?
Olet oikealla jäljellä – sillä liian vasemmalle täällä ollaan menossa muutenkin. Silti sekä vasen että oikea häiritsevät tämän kaiken bonomaisuuden, trumppimaisuuden, dalailamasuuden, buffettisuuden, ymv. sekamelskassa: Toisessa vaakakupissa ne nörttipojat (go nerds, all your base are belong to us!) tekivät jotain suurenmoista – jo pelkästään se on suurenmoista, että firma oli pystyssä (sekä kasvussa) 3 vuoden jälkeen. Suomessa (!$€£$@&£!!!!). Tämä on siis aikuisten oikeasti Respect.
Kuitenkin vaa’an toinen kuppi on kumollaan suhteellisuudentajun puutoksen vuoksi. Pohjustuksena: Kyllä, yrittämisen aloittamista on helpotettu, on yrityshautomoita, sparraajia, rahoittajia, sijoittajia, enkeleitä, slusheja, yhteistyötä, kumpaneita, starttirahoja, finnveraa, et cetera. Silti kuolemanlaakson yli mennäkseen ei suurimmalla osalla aloista ole kyse kuitenkaan rahasta, vaan säännöistä, säädöksistä ja standardeista – ks. sanakirja byrokratia (suom. ”ihan vain vittuillakseen”). Sekin on vielä sentään ylitettävissä, kunhan plays by the book. Mutta auta armias, kun se firma alkaa tuottamaan edes hieman, niin johan peritään kaikki takaisin – kirjaimellisesti korkojen kera. Odotapa vain, kun firma ei pärjääkään ja ne korot – sekä pahimmassa tapauksessa verot – jäävät rästiin: Yrittäjästä tulee yhteiskunnan vihollinen numero uno ja hän ajautuu konkurssiin, mahdollisesti myös henkilökohtaiseen ja tässä maassa hänen elämänsä on lähestulkoon sitä myöten ohi. Tukiverkostot ovat susisurkeita, yleinen asennoituminen ”epäonnistunutta” (kaikki muu on täällä epäonnistumista, jollet ole kyennyt A elämään yrittämisellä elämäsi loppuun tai B saanut sitä myytyä eteenpäin reilulla voitolla) yritystä ja yrittäjää kohtaan sekä ”olet-pahin-rikollinen-koska-taloutesi-meni-nurin”- ajattelutapa (mikä on tosiaan erikoista, sillä koko valtio on samassa liemessä itsekin, mutta maksaa toki minimikorkoja). Totta se silti on, yrittäjät ovat maamme selkäranka. Selkäranka, joka ensimmäisenä katkaistaan.
Se suhteellisuudentajun puutos tässä kohtaa: Kyllä, maksavat saman prosenttiosuuden kuin muutkin, sanotaan vaikka hyvä keskimääräinen ”kolmasosa”. Mutta tämän(kään) maan elintasoon nähden verojen repiminen esim. 150.000.000€:sta ei tunnu missään – rahaa jää vielä sen verran, että sillä ostaisi kerrostalon Kaivopuistosta tai Salon keskustan, puhumattakaan normaalista elämästä. ”Maksoin juuri veroja 50milj€, menisinkö ruokaostoksille Lidliin vai kehtaisinko käydä K-marketissa?” Ei tietenkään sitä pidä missään nimessä tuhlata, mutta taloudellisena huolenaiheena on tästedes aihe huoleton.
Toinen, konkreettisempi esimerkki (varsinkin heille, jotka eivät täysin sisäistäneet edellistä): Supercell on näyttävästi myös Vapaaehtoisesti lahjoittanut rahaa. Tästä ei pidä olla kiittämätön, tätä ei pitäisi vähätellä – mutta suhteellisuudentajun nimissä avaan asiaa (osa luvuista menee kategoriaan ”logical assumptions”). Firma myytiin hintaan 1.1mrd€ (51% omistus). Ottaen huomioon esille tulleet verotiedot, päätellään nyt tässä kohdin, että kutakuinkin puolet maksettiin henkilöille ja puolet jäivät firman pesämunaksi – á 550.000.000milj€. Uusi Lastensairaala sai Supercellin henkilöstöltä 3.4milj€ lahjoituksen (älkää hyvät ihmiset olko tästä kiittämättömiä!). Se on siis tässä tapauksessa vajaa 0,6% henkilöstön saamasta. Suhteellisuus: Paljonko tuo on siis Laura Rädyn surullisenkuuluisan 2600€/kk (31.200€/v) mukaan? 187€/v eli 15,5€/kk. Jaloa? Tietenkin, sillä ei heidän olisi ollut pakko tehdä sitä, mutta vain yhtä jaloa kuin kenen hyvänsä muun kansalaisen suoritus. Itse lahjoitin yritykseni nimissä 1000€ sekä lisäksi 500€ henkilökohtaisesti. Nekään eivät ole kertalahjoituksena kovinkasn kummoisia, mutta suhteessa tuloihin moninkertaisesti kovemmat kuin em. esimerkeillä.
Thanks 4 arguing.
(Kommentoija on läpikäynyt lähes kaikki edellä mainitut koukerot – ml. aloituskiemurat, byrokratiat, törkeät veromallit ja sen ikävimmän lopettamisen – kahteen otteeseen, mutta niistä oppineena jälkimmäisellä kerralla homma toimii. Ei, en siltikäön kierrä veroja, mutta Viro kyllä houkuttelee tätäkin ruhjottua selkärankaa)