Ylen uutisoitua taas kerran mielenterveysongelmaisista nuorista aikuisista, halusi eräs pitkäaikainen ystäväni kertoa oman tarinansa, joka ehkä omalta osaltaan avaa syrjäytyneen nuoren elämää ja ehkä myös antaa hieman toivoa. Toisin kuin moni ehkä kuvittelee, myös meillä nuorilla, kauniilla ja äärimmäisen menestyvillä kokoomusnuorilla on ihan tavallisia ystäviä, joista kaikilla ei ole aina mennyt niin kuin Strömsössä.

***

Olen nyt 30-vuotias. Elämäni on suurelta osin ollut masentavaa tappelua. Molemmat vanhempani ja veljeni ovat kuolleet. Aikuisiällä olen saanut tietää molempien vanhempieni skitsofreniasta ja se on varmasti osasyynä siihen, että myös minulla on 2-suuntainen mielialahäiriö ja keskittymishäiriö (ADD). Lisäksi kärsin astmasta ja sokeritaudista. Elämääni on kuulunut runsasta päihteiden väärinkäyttöä ja itsemurhayrityksiä.

Isäni kuoli kun olin lapsi, äitini ei voinut minusta huolehtia, joten minut otettiin huostaan ja asuin koko lapsuuteni uskovaisen tätini luona. Käytännössä tappelu sosiaalitoimiston kanssa alkoi siis jo peruskouluiässä.

Kotikasvatusta ei varsinaisesti ollut, vaan lähinnä istuin omassa huoneessani ja odottelin, että voisin muuttaa pois. Henkisiä ongelmia minulla on ollut niin kauan kuin muistan, mutta niitä ei otettu koskaan mitenkään huomioon ja minua ilmeisesti pidettiin kohtalaisen normaalina, joskin ehkä hieman omituisena lapsena. Koulu oli minulle aina helppoa, mutta mielenkiinto sitä kohtaan nollissa. Aikuisena sain tietää, että minulla on keskittymishäiriö, mikä varmasti vaikutti koulunkäyntiin.

Yläasteen jälkeen menin lukioon, joka sujui alussa aivan hyvin. Täysi-ikäisenä muutin heti omaan asuntoon, joka tuntui äärimmäisen tiukan kasvatuksen jälkeen vapauttavalta. Valitettavasti vähän liiankin vapauttavalta, koska aloin juomaan aika rankasti. En ollut juonut oikeastaan yhtään alkoholia ennen kuin olin 18. Ehkä terveempi kotikasvatus olisi antanut myös terveemmän suhtautumisen juomiseen. Sain suoritettua lukion jotenkuten neljässä vuodessa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna alisuoritin aika paljon.

Lukion jälkeen yritin opiskella ammattikorkeakoulussa ja olin verrattain pitkään parisuhteessakin, mutta päihteiden käyttö ja mielenterveysongelmat alkoivat pahentua. Päädyin pikkuhiljaa rappiolle. Käytin runsaasti alkoholia, minulle puhkesi 2-suuntainen mielialahäiriö ja onnistuin pilaamaan talouteni erilaisilla pikavipeillä ja lainoilla, jotka menivät kurkusta alas.

Jatkuvasti pahentuva kierre kesti vuosia, kunnes ystäväni soittivat apua. Kun äitini ja veljeni kuolivat olin aivan pohjalla. Olin valvonut manian vallassa lähes viikon, olin ihan sekaisin ja hourailin mitä sattuu paskaa. Sen jälkeen minut vietiin lääkäriin ja sieltä mielisairaalaan.

Älkää koskaan joutuko mielisairaalaan, koska siitä alkaa uskomaton kierre ympäri kaikenlaisia virastoja ja toimistoja, eikä mistään saa riittävää toimeentuloa. Ensimmäinen reissu mielisairaalaan oli tosiaan vuonna 2009 psykoosissa. Siitä seurasi sairasloma ja maksimiajan jälkeen minulle myönnettiin myös kuntoutustuki.

Sain samalle ajalle sellaiset paperit lääkäriltä, työvoimatoimistosta ja kelalta, joissa kerrottiin minun olevan työkyvytön työnhakija, joka ei ole työtön. Mistään suunnalta en kuitenkaan saanut mitään rahaa ennen kelan kuntoutustukipäätöstä, paitsi työmarkkinatuen, joka perittiin heti takaisin, koska olin työkyvytön. Kesti lähes puoli vuotta saada Kelalta päätös kuntoutustuesta. Eri virastoissa ja lässytysterapioissa olen saanut kulkea kymmeniä, jos ei satoja kertoja.

Varmasti jos masennukselta olisin jaksanut, olisi voinut välttää jotain ongelmia tai saanut hoidettua asiat paremmin. Kouluja kun ei koskaan jaksanut käydä loppuun ja työelämään ei ole päässyt kunnolla kiinni, niin kaikki tuntuu niin saakelin vaikealta. Satunnaisesti kävin työharjoittelussa tai työelämävalmennuksessa ja sitä koulua koettanut käydä useampaan kertaan. Suurin osa masennuksesta johtuu taloudellisesta ahdingosta ja tuntuu, että se vain pahenee koko ajan. Velkojen ulosmittaus pienestä sairaan ihmisen päivärahasta tuntuu jotenkin epäreilulta. Maksaisin kyllä mielellään kaiken takaisin, heti kun pääsen töihin.

Vuonna 2012 kärsin toisen vakavamman psykoosin. Jouduin jälleen sairaspäivärahalle, mutta sillä kertaa ei jostain syystä jatkunutkaan enää kuntoutustuki vaan piti mennä työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Pian sen jälkeen pääsin ammatilliseen kuntoutukseen. Siihen minulle myönnettiin kuntoutusraha, joka lopulta oli alle minimin johtuen siitä, että olin käynyt kuukauden työnhakijana ja se nosti päivärahaa muutamalla eurolla jättäen minut ilman ylläpitokorvausta. Työttömät kaverini tienasivat enemmän kuin minä.

Kävin jossain työharjoittelussa vuoden, mikä oli sinänsä ihan hyvä ja piristävä kokemus, mutta jostain syystä edelleen työttömät kaverini saivat isompia tukia kuin minä, koska olin ”työkyvytön” ja jossain ”työhönvalmennuksessa”, tai jotain. Nyt tämän vuoden syksynä oloni on parantunut sen verran, että aloitin taas koulun, minkä seurauksena tulot tippuivat vielä entisestään.

Oli se toki hyvä, että lääkäri suositteli silloin sitä työhönvalmennusta. Aluksi vitutti, mutta sitten kun tosiaan sai kavereita ja oli hyvä tekemään niitä töitä, niin pystyi olemaan mielissään. Ainoastaan siinä järjestelmässä kusee se talous, kun ei saa oikein mistään mitään rahaa. Se toki vitutti.

Vaikka olen tukia saanut, ei minulla muuten ole mitään erityisen hyvää sanottavaa niin sanotun hyvinvointivaltion palveluista. Kun huostaanottoni täysi-ikäisenä loppui, en saanut sosiaalihuollosta euroakaan itsenäistymisvaroja täysin naurettavin ja tekaistuin perustein. Valitukset ylemmille tahoille eivät auttaneet asiaa.

Kerran en meinannut saada vuokratakuuta sillä perusteella, että olen sosiaalitoimiston mielestä eri paikkakuntalainen, joka johtui siitä että olin ollut kodittomana kavereiden nurkissa puoli vuotta, enkä voinut siten muuttaa kirjojani mihinkään. Asunnon hankinnassa paikkakunnalla, jossa pulaa on lähinnä asukkaista kesti 2 kuukautta. Kokemusteni perusteella tuntuu, että sosiaalitoimiston 7 arkipäivän käsittelyaika tarkoittaa käytännössä useasti 31 päivää.

Lisäksi yksi virasto sanoo yhtä, toinen toista. Olen täyttänyt kelan virkailijan opastuksella hakemusta tukeen johon piti olla oikeus, mutta jonka toinen virkailija on sitten hylännyt, kun hänen mielestään oikeutta ei ollut. Kusettamalla saisin varmaan parisataa euroa kuussa enemmän. Ihmiset väärinkäyttävät tuota systeemiä todella paljon. Tiedän esimerkiksi tyyppejä, jotka saavat vammaistukea 200-300 e / kk, vaikka eivät ole mitenkään niin huonokuntoisia, tai ainakaan huonokuntoisempia kuin minä.

Kymmenistä lääkärikäynneistä ei mitään mainittavaa apua ollut. Olen erittäin syrjäytynyt, masentunut ja köyhä. En ymmärrä miksi Mielenterveystoimistossa lässytetään turhia, eikä edes yritetä kannustaa ihmisiä töihin. Sen sijaan tuntuvat laittavan kaikki syömään hirveitä määriä lääkkeitä ja eläkkeelle. Saa sitä sitten ihmetellä noita uutisia missä kerrotaan kun porukka jää nuorena eläkkeelle. Lääkkeiden tehostakaan nyt ei voi oikein varma olla. Kai ne toimii, kun en ole vielä uudestaan seonnut – tai sitten ei.

Mielialalääkkeet ovat muuten alkoholin kanssa ovat aika kovia aineita. En oikeastaan tiedä miksi niitä määrätään niin helposti ja niin paljon. Jotkut syövät niitä kuin karkkia ja jäävät koukkuun. Itse en ole onneksi koskaan ollut koukussa mihinkään huumeisiin tai lääkkeisiin, vaikka joskus olen kokeillut.

Ainoat työt mihin syrjäytyneitä työttömiä laitetaan ovat kelan orjatyöt, vaikka oikea ja mielekäs työ olisi oikeasti parasta terapiaa. Kaikki nuo palkattomat työt voisi lakkauttaa, tai ainakin maksaa niistä sen verran tukea, että ei tienaa paremmin työttömänä.

Mielenterveystoimiston toimintaa pitäisi muuttaa, koska tuntuu kuin siellä käytäisiin pelkästään siksi, että hoitajille olisi töitä. Esimerkkinä MTT:n (mielenterveystoimisto) välinpitämättömyydestä voisin mainita sen, kun eräs lääkäri kysyi minulta ”Pidätkö usein yhteyttä vanhempiisi”, vaikka vanhempani ovat kuolleet. Se olisi näkynyt niistä papereista, jos lääkäriä olisi sen vertaa kiinnostanut, että olisi katsonut ne läpi ennen tapaamista. Vitutti.

Muutenkin kaikki käynnit olivat vain ihme jankutusta itsestäänselvyyksistä, eikä oikeastaan ollut mitään väliä, mitä vastasi, koska tuntui että kaikki tuli vain jostain listalta. Viimeksi psykiatri kysyi, että ”haluatko sinä elää”. Vastasin vittuuntuneena, että en oikeastaan halua. Sitten se on vaan, että ”No joo mieti sitä koulua että saat sieltä tutkinnon joskus”.

Jos minulta kysytään, niin koko MTT:n voisi lakkauttaa. Sain parhaan avun siitä, että pääsin töihin ja sain vähän maistaa normaalia elämää sen sijaan, että ravasi jossain puhumassa paskaa jollekkin, ketä ei selvästikään yhtään kiinnostanut. Työn lisäksi parasta terapiaa oli käydä ryhmässä juttelemassa muiden ongelmaisten kanssa. Sai kavereita ja näki, että ei ollut yksin tässä tilanteessa. Säästyisi varmaan paljon rahaakin kun voisi antaa muutamalle sadalle lääkärille ja hoitajalle potkut.

Työkkärikin joutaisi kokonaan pois. Vuodessa menee satoja miljoonia sen byrokraattisen paskan pyörittämiseen. Kaikki tuet voisi hakea suoraan Kelalta ja jos työkkäriä ei olisi, niin uskonpa, että porukka osaisi silti hakea töihin. Ei kai kukaan ole koskaan työkkärin kautta mitään töitä edes saanut. Siellä vain lappu kädessä jonotetaan, että pääsee täyttämään lomakkeita kyrpiintyneen tädin kanssa.

Jos on paha olla ja masentaa, niin ihmiselle pitäisi antaa jotain mielekästä hommaa ja mielellään sellaista josta saa palkkaa. Pienikin palkka motivoi paremmin kuin orjatyö-harjoittelu tai kotona oleminen. Kumpi on parempi, masentunut ja vittuuntunut kotona oleva ihminen vai palkkaa saava ja mielissään oleva ihminen? Se on kuitenkin oikeasti aika yksinkertaista mitä ihminen haluaa ja mikä sen tekee onnelliseksi. Kaverit ja mielekäs tekeminen, ei siihen muuta vaadita.

Kaiken tämän paskan jälkeen olen tosissaan päättänyt laittaa elämäni kuntoon. Olen nyt tosiaan käynyt sitä ammattikorkeaa, joka tosin on välillä vähän masentavankin helppoa. En ymmärrä miksi neljästä vuodesta lähes kaikki on jotain turhaa paskaa, kuten peruskoulun äidinkieltä tai ruotsia ja vain pieni osa sellaista, joka auttaa työssä. Osaan ohjelmoida aika hyvin mm. javalla, C++:lla, javascriptillä ja PHP:llä. Itse asiassa olen osannut jo monta vuotta. Työharjoittelussa softafirmassa tein jo ihan samaa mitä ne palkatutkin työntekijät ja uskon, että löydän tulevaisuudessa töitä, jotta voin pärjätä itse.

***

ps. Jos tätä lukee joku yrittäjä, jolle voisi tehdä esimerkiksi etätyönä jotain ohjelmistoprojektia opiskelun ohessa, niin mielelläni laitan yhteystiedot eteenpäin kaverilleni, jolle työkokemus tässä tilanteessa olisi kullan arvoista

 

 

 

 

Suomessa on viime aikoina noussut esiin huoli yhteisöllisyyden puutteesta. Tampereen yliopiston dosentti Pirjo Jukarainen kertoo, että nuorilta puuttuu kokemus yhteenkuuluvuudesta ja yhteisöllisyydestä. Masentuneisuuden kasvu, syrjäytyminen, ilkivalta ja häiriökäyttäytyminen ovat Jukaraisen mukaan yhteisöllisyyden puuttumisen oireita.

Filosofian tohtori Frank Martela kirjoittaa blogissaan, että ”moraalin heikkeneminen yksilöiden elämässä on myös suora seuraus yhteisöllisyyden heikkenemisestä. Ne välittävät yhteisöt ja turvaverkot, jotka olisivat tarpeeksi syvästi juurruttaneet yksilöön toisesta ihmisestä välittämisen tai tarjonneet tukea masentuneelle, ovat nykyaikaisessa Suomessa heikompia kuin aikaisemmin”.

Viime aikoina on noussut myös esiin ajattelu, jossa kyseenalaistetaan perintöjen merkitys. Siviilioikeuden professori Urpo Kangas menee kertaheitolla pisimmälle ja kirjoittaa Kodin Kuvalehdessä, että ”elämä on hyvin eletty, jos perunkirjan viimeisellä rivillä on nolla”. Aikamiespoika-Anselmin tulisi olla itse vastuussa ratkaisuistaan, eikä olla vanhempiensa tuen varassa.

Perinnön kyseenalaistaminen on verrattain uusi ilmiö, mutta varsin luonnollinen ”seuraava askel” yhteisöllisyyden jäädessä hyvinvointivaltion jalkoihin.

SDP:n periaateohjelmasta näkee hyvin, miten sosialistit ovat omineet itselleen humaanit arvot, kuten yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden. Vastakohdaksi koetaan yksilökeskeinen piittaamattomuus ja kapitalismin itsekkyys, jotka hajottavat yhteisön.

Todellisuudessa nimenomaan hyvinvointivaltio on se voima, joka kovaa vauhtia hajottaa suomalaista yhteisöllisyyttä.

Yhteisöllisyys ei todellisuudessa ole pohjimmiltaan mitään muuta kuin riippuvuutta muista ihmisistä. Jokaisessa yhteisössä on lapsia, vanhuksia, sairaita ja heikkoja, jotka eivät pärjää itse. Suomessa perhe ja ympärillä oleva yhteisö ovat perinteisesti olleet ne tahot, joilta saa apua kun itse ei pärjää.

Lähipiirin lapset kannatti hoitaa yhdessä, koska se vähensi jokaisen omaa taakkaa. Naapurin auttaminen talkoissa kannatti, koska naapuri auttaa takaisin. Lasten saanti on tärkeää, koska lapset huolehtivat meistä kun olemme vanhoja. Nyt lapsista on vain kuluja, eikä mitään varsinaista hyötyä, muuta kuin biologinen tarve lisääntyä. Ei mikään ihme, että perinnön jättäminen alkaa tuntua tarpeettomalta.

Ei lapsillakaan ole enää moraalista pakkoa ”mennä kunnon töihin” ja ottaa vastuu lähimmäisistään. Lapsi on yksilö ja hänen elämänsä maksaa valtio, jos mikään ei ”napostele”. Vanhemmat pärjäävät ja lapsetkin tulevat ex-puolison kanssa toimeen tuilla.

Kaikelle yhteisöllisyydelle on vähintäänkin alitajuinen, rationaalinen perusta, joka on sama kuin kaupankäynnilläkin. Kauppa toteutuu, koska molemmat osapuolet kokevat hyötyvänsä siitä. Tällainen ajattelu lienee meissä sisäänrakennettua. Tämä on juuri sitä kapitalismin ”itsekkyyttä”, minkä vuoksi kaikki voittavat.

Hyvinvointivaltion myötä tämä riippuvuus on ulkoistettu yhteisöiltä täysin valtiolle. Työtön saa tukea, ei hän tarvitse yhteisön apua. Lapset laitetaan päiväkotiin, eikä hoideta lähipiirissä. Koulussa yhteistyön sijaan lähinnä kilpaillaan numeroista. Vanhuksista ei tarvitse huolehtia, koska heidät voi työntää laitokseen.

Kirkko on perinteisesti ollut vahva yhteisö, jossa on huolehdittu niin ihmisten henkisestä kuin materiaalisestakin tuesta. Kirkon asema yhteisönä on kuitenkin tietoisesti poistettu, siirtämällä käytännössä kaikki kirkon tarjoamat palvelut valtiolle ja kunnille. Pelkkä hengellisyys ei pidä kovin suurta yhteisöä kasassa, mikä näkyy kirkon merkityksen häviämisenä ihmisten arjessa ja jäsenmäärän laskuna. Hyvinvointivaltion ihanuutta saarnaava kirkko vain kiihdyttää omaa tuhoaan.

Riippuvuuden katoamisen lisäksi myös persoonattomuus lisääntyy. Yhteisöt korvataan virastoilla ja erilaisilla laitoksilla. Kaikissa niissä asioissa, joissa aiemmin olemme hakeneet suullisesti tukea yhteisöltä, haemmekin sitä lomakkeilla järjestelmältä.

Perinteisesti tuen pyytäminen ja antaminen tuttujen kesken on ollut itsestäänselvyys. Nyt olemme tilanteessa, jossa parikympin vippi kaverilta tuntuu monelle jo ylitsepääsemättömän kiusalliselta asialta.

Universaalisti emme varmasti voi luottaa pelkkien perhe- ja lähiyhteisöjen voimaan, mikä lienee itsestäänselvää. Tarvitsemme erilaisia organisaatioita huolehtimaan niistä, jotka jäävät ”väliinputoajiksi”. Olen kuitenkin täysin varma siitä, että vapaassa yhteiskunnassa perheet olisivat vahvempia, yhteisöllisyys huipussaan, ihmiset onnellisempia ja universaali avuntarve vähäisempi. Niin kauan kuin näitä ”hyvinvointivaltion” rakenteita pyritään vain vahvistamaan, saadaan sivutuotteena kärsiä yksilökeskeisyydestä, syrjäytymisestä, itsekkyydestä ja erilaisista mielenterveys- sekä moraaliongelmista.

Helsingin Hämeentiellä sijaitsevaa perussuomalaisten toimistoa kivitettiin aikaisin torstaiaamuna. Teosta otti nopeasti vastuun tuntematon henkilö suomalaisten ”antifastisti-anarkistien” verkkoyhteisössä takku.net –sivustolla. Ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen ”poliittinen kannanotto”.

Perussuomalaiset ovat ilmeisesti fasisteja, joiden yhteiskunnassa kaikki ovat totalitäärisen hallinnon alla eläviä valkoihoisia heteroperheitä. Ikkunoiden kivityksen tarkoitus on vaikeuttaa perussuomalaisten fasistista toimintaa.

Niinpä tietysti…tämä selvä.

Samassa kirjoituksessa kivittäjä kertoo, että ”ratkaisut eriarvoisuuteen, köyhyyteen ja yhteiskunnalliseen osattomuuteen ei löydy rakentamalla lisää hierarkioita, vaan niitä purkamalla. Tarvitsemme tasa-arvoisen yhteiskunnan, jossa kaikilla on yhtäläinen valta päättää yhteiskunnan järjestäytymisestä ja elämistään. Puoluepolitiikka ja fasismi ei tätä pysty ikinä tarjoamaan”.

Olen ihan samaa mieltä koko kappaleesta. Tällaista ajattelua kutsutaan myös liberalismiksi. Mitä useampi ajattelisi noin, sitä parempi paikka tämä maailma olisi asua. Oleellinen osa ”kaikkien yhtäläistä valtaa päättää järjestäytymisestä ja elämistään” on kuitenkin se, ettei kukaan tule väkivaltaisesti pakottamaan omia ajatuksiaan tai kivittämään ikkunoita säpäleiksi. Ikkunoiden rikkominen on perinteisesti ollut lähinnä juuri niiden fasistien keino, jos kukaan nyt enää kristalliyötä muistaa. Joka taistelee hirviöitä vastaan, katsokoon, ettei hän itse muutu siinä hirviöksi, sanoi Nietzsche.

Luultavasti kännissä tehdyn ikkunoiden kivittämisen koetaan ilmeisesti olevan osa suurempaa taistelua hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan, johon liittyy niin kreikkalaistoverin murha kuin ruotsalaisten antifasistinen mellakointi. Samaa antifasistista taistelua käydään ilmeisesti myös linnanjuhlien aikaan mellakoimalla ja hakataan jääkiekkomailoilla hevosia, koska ”tehtiin mitä piti”.

Eiköhän tässäkin tapauksessa ole pitänyt lähinnä keksiä jokin ylevä merkitys spontaanille ilkivallalle.

Kyseisen kivittäjän ja oikeastaan muidenkin tällaisten ”antifasisti-anarkistien” ajattelu, logiikka ja maailmankuva ovat jotenkin niin oudon sekaisin, että sitä ei enää selitä edes tavanomainen tyhmyys. Päinvastoin, sillä esimerkiksi moni ”antifasistinen” kirjoitus on kuitenkin selvästi vähintään normaaliälyisen tekemä.

Jos olisin oikein riehakkaalla tuulella, lähtisin jopa yhdistelemään faktoja ja väittämään, että vasemmistohihhuleiden täytyy kärsiä jonkinasteisesta aivovauriosta. Näin ikään:

Ihmisaivojen otsalohkoilla on merkittävä rooli kaikkien tiedollisten ja älyllisten toimintojen säätelyssä. Otsalohkot eivät ole varsinaisesti älykkyyden sijaintipaikka, mutta ne sovittavat toimintatarpeita yhteen ympäristön kanssa, osallistuvat suunnitteluun, päämäärien asettamiseen ja toiminnan seurausten arviointiin.

Etuotsalohkon dorsolateraaliselta alueelta lähtevät yhteydet vaikuttavat abstraktiin ajatteluun, ongelmanratkaisuun ja järkeilyyn. Orbitofrontaaliselta alueelta lähtevien yhteyksien toimintaan taas yhdistetään empatia sekä sosiaalisesti oikeanlainen käytös.

Klassinen esimerkki otsalohkon vauriosta on Phineas Cage, jonka pään lävisti 3 cm:n paksuinen rautakanki. Ihmeen kaupalla Cage selvisi hengissä, mutta hänen luonteensa muuttui merkittävästi. Cagesta tuli äkkipikainen, epävakaa ja kärsimätön. Hän ei enää osannut suunnitella tulevaisuuttaan eikä ottaa muita huomioon.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu otsalohkojen vaurioiden vaikuttavan myös ihmisten moraaliin. Aivovaurion kärsineillä ihmisillä on suurempi taipumus itsekkään utilitaristiseen ajatteluun, jonka mukaan tarkoitus pyhittää keinot. Tämä selittää varsin hyvin sen, miksi ”antifasisti-anarkistin” mielestä on oikein aiheuttaa muille fyysistä vahinkoa jos tekee sen ”hyvän asian puolesta”.

Psykopaatit oikeuttavat tekonsa usein ulkopuolisin syin ja heillä on tapana syyllistää uhrejaan. Psykopaateilla on myös tutkitusti heikompi hajuaisti, mikä mahdollistaa esimerkiksi likaisten rastakampausten pitämisen. Ei liene yllätys, että häiriöiden otsalohkossa katsotaan vaikuttavan myös psykopaattisten piirteiden syntyyn.

On siis aivan ilmiselvää, että kyetäkseen ”antifasisti-anarkistiseen” ajatteluun, on normaaliälyisen ihmisen aivotoiminnassa oltava vakavia vaurioita. Aivovauriot ovat mahdollinen syy radikalisoitumiseen ja ne voivat olla seurausta vasemmistolaisesta nuorisokulttuurista.

Liuottimille altistuminen esimerkiksi tusseilla tai spraymaaleilla seiniä ja etenkin pieniä baarin vessoja sotkiessa voi aiheuttaa pitkällä aikavälillä aivovaurioita. Naaman, kielen ja muun kehon lävistäminen halvoilla rihkamakoruilla altistaa nikkelille, joka tutkitusti voi aiheuttaa solukuolemia aivokuoressa.

Eläin- ja maitotuotteista saatava L-karnitiini voisi suojata nikkelimyrkytykseltä, mutta nämä ihmiset ovat usein vegaaneja. Vielä kun huomioidaan, että vegaanit kärsivät usein aivotoiminnan kannalta tärkeän B-12 vitamiinin puutoksesta, alkaa palapeli kasaantua.

Hevosten alle jääminen, poliisin kanssa tappelu tai erilaisten päihteiden käyttö eivät varmasti ainakaan auta asiaa.

Perussuomalaisten tulisi mielestäni perua tekemänsä rikosilmoitus, koska tekijät ovat selvästi syyntakeettomia. Meillä on käsissä potentiaalisesti hyvin vakava yhteiskunnallinen uhka, mikäli näitä jatkuvasti lisääntyviä väkivaltaiseen käytökseen johtavia aivovaurioita ei saada pian hoidettua ja ehkäistyä.

 

***

 

Lähteet (ei tämä mikään mielikuvitusjuttu ole, vaikka vähän kieli poskessa kirjoitinkin):

Isoviita, T. (2008) Otsalohkojen toiminnan arviointi aivovamman jälkeen. Tampereen yliopisto – http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/77804/gradu03337.pdf?sequence=1

Koenigs, M., Young, L., Adolphs, R., Tranel, D., Cushman, F., Hauser, M., & Damasio, A. (2007). Damage to the prefrontal cortex increases utilitarian moral judgement – http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2244801/

Frontal Lobe Syndromes (2012) Medscape – http://emedicine.medscape.com/article/1135866-overview

Psykopatia-artikkeli, Wikipedia – http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykopatia

Harjula S., Yliluoma S., (2012) Dialoginen kohtaaminen psykopaattisia piirteitä omaavan asiakkaan kanssa. Laurea-ammattikorkeakoulu – https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/54549/Harjula_Sanna_Yliluoma_Susanna.pdf?sequence=1

Tutkimus: Psykopaateilla on kehno hajuaisti. Helsingin Sanomat 23.9.2012 – http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305601037904

Elsevier. (2010). An underlying cause for psychopathic behavior? ScienceDaily – www.sciencedaily.com/releases/2010/04/100427091723.htm

He MD, Xu SC, Lu YH, Li L, Zhong M, Zhang YW, Wang Y, Li M, Yang J, Zhang GB, Yu ZP, Zhou Z. (2011) L-carnitine protects against nickel-induced neurotoxicity by maintaining mitochondrial function in Neuro-2a cells – http://www.researchgate.net/profile/Shangcheng_Xu2/publication/50592799_L-carnitine_protects_against_nickel-induced_neurotoxicity_by_maintaining_mitochondrial_function_in_Neuro-2a_cells/links/0c96051fade61d5055000000