“Tapan sinut, jos et kolmannella kerralla lausu nimeäni oikein” – muutama sana Turkin eurooppalaisuudesta

Hotellin huipulta ottamani kuva istanbulilaisesta maisemasta.

Teoriassa tiesin, että Turkki ei ole arvoiltaan eurooppalainen. Siitä huolimatta monen vakiokitisijän oli helppo kritisoida näkemyksiäni Turkin EU-liittymistoiveiden mahdottomuudesta vedoten siihen, että käytännössä Turkki on liberaali maa ja vasta paikan päällä silmät avautuvat näkemään koko kuvan. Että Turkista puhutaan liian mustavalkoisesti.

Toissa viikonloppuna lähdin yhdessä muiden Euroopan nuorten konservatiivijohtajien kanssa käymään paikan päällä. Silmät avautuivat. Ensimmäisen keskustelun paikallisen kanssa kävin korkeasti koulututetun istanbulilaisen poliitikon kanssa jo lentoasemalla. Tämä ikäiseni musliminainen oli pukeutunut peittävään asuun ja huiviin ja puhui erinomaisesti englantia. Kaksi kertaa yritettyäni opetella lausumaan hänen nimensä oikein, hän totesi: “Tapan sinut, jos et nyt kolmannella kerralla lausu nimeäni oikein”, ja nauroi huolettomasti perään. Vaihdoimme eurooppalaisten nuorisopoliitikkojen kanssa vaivautuneita katseita ja yritimme naurahtaa väkisin kohteliaisuudesta. Siinä tilanteessa realisoitui hyvin nopeasti jokaiselle, että olimme hypänneet aivan toisenlaiseen kulttuuriseen kontekstiin.

Matkalla hotellille joka puolella kohosi toinen toistaan mahtavampia moskeijoja. Siellä naiset ja miehet opettelivat ja elivät Koraanin määrittelemiä rooleja todeksi, omissa ryhmissään. Astuessamme taksista ulos joka puolella kaikuivat minareetin kovaääniset. Ääni oli läpitunkeva, ja muistan viime reissulta palestiinalaisalueella, kuinka heräsin joka aamu viideltä korvatulppien puuttuessa. Äänen oli tarkoitus kutsua muslimit toistamaan seuraavaa rukousta:

“Kunnia Jumalalle, maailman Herralle, Armeliaalle Armahtajalle, Tuomiopäivän Ruhtinaalle. Sinua me palvomme, Sinua me huudamme avuksi. Johdata meidät oikealle tielle, niiden tielle, joille Sinä olet suosiollinen, et niiden joiden päälle Sinun vihasi lankeaa ja jotka vaeltavat eksyksissä.”

Rukouskutsusta pystyin tunnistamaan ainoastaan sanat “Allahu Akbar”, jotka olin kuullut viime viikolla Facebookissa leviävässä teloitusvideossa, jota en pystynyt katsomaan loppuun saakka.

Turkkilaisten host-puolueen vieraanvaraisuus oli käsittämätöntä. Meidät majoitettiin upeassa hotellissa, syötettiin hienoissa paikoissa ja maan johtopuolueen tunnuksin varustetuissa kasseissa saimme jokainen sellaisen kasan lahjatavaroita, mihin en ole koskaan eurooppalaisissa poliitikkojen tapaamisissa tottunut.

Näkymä hotellistamme.

Meille tarjotulla luxusillallisella kysyin turkkilaisen host-nuorisojärjestön poliitikolta, mistä Youtuben ja Twitterin bannaamisessa todella oli kyse. Hän vastasi, että Youtubea ja Twitteriä oltiin käytetty laittomasti levityskanavana paljastusvideoille Erdoganin ja muiden pääpuolueen toimijoiden tekemisistä. Sellainen ei hänen mielestään sopinut Turkille, sillä maa joutuisi sekasorron tilaan. Siitäkin huolimatta, että hän myönsi korruptiota paljastettaneen noiden videoiden avulla. Kyseiset somepalvelut oli ajettu päiväksi alas yli 50% parlamenttipaikoista hallussa pitävän AK-puolueen suuren kokouksen vuoksi.

Kävin lukemattomia keskusteluja turkkilaisten poliitikkojen kanssa ja tulin yhä vakuuttuneemmaksi, että maa eroaa selvästi arvoiltaan ja kulttuuriltaan eurooppalaisesta kontekstista. Mieleenpainuvimman kommentin esitti AK-puolueen eräs nuorisopoliitikko:

”Kyllä identiteetti pitää ajatella ensin uskonnon kautta. Me olemme ensisijaisesti muslimeja, sen jälkeen vasta turkkilaisia. On Turkissa myös sekulaaripuolue, joka ajattelee, että olemme ensisijaisesti turkkilaisia, ja sitten vasta jotain uskontokuntaa, mutta sen kannatus on vain jotain 10%.”

Kurdikysymykseen valtapuolueen nuorisojohtajalla oli selkeä vastaus: tuon kansan ei tulisi saada missään nimessä omaa valtiotaan.

Turkin ajamista EU:hun ovat vaatineet niin Kokoomuksen Sasi kuin monet punavihreät poliitikot. Ennen kuin alkaa vaatimaan tällaisia mahdottomuuksia, kannattaa lukea tietoa asiasta tai käydä paikan päällä tutustumassa Turkin tilanteeseen käytännössä. Tai sitten voi tehdä myös molemmat. Johtopäätöksen pitäisi olla päivän selvä.

Euroopan Unioni rämpii kaaottisessa ja epävakaassa tilassa eteenpäin, ja tilannetta ei yhtään helpottaisi islamilaisen Turkin liittäminen mukaan, josta tulisi väkimäärältään EU:n suurin jäsenvaltio.