Aatonaattoyö. Istun sängyllä kotitaloni alakerrassa ja näpyttelen konettani. Vieressäni tuhisee pieni, tyytyväinen koira. Läppärissäni on kolme välilehteä avoinna. Suomi24, facebook ja blogbook. Mielessäni on useampia välilehtiä avoinna. Perhe, ystävät, muutto, työt, deittailu, kirjoittaminen, kiitollisuus.
Kuluva, kohta loppuva vuosi on toteuttanut enemmän unelmiani kuin muut vuodet aikaisemmin yhteensä. Suurimpana toteutuneista unelmistani on se, että saan kirjoittaa ja tekstejäni luetaan. Ihmiset lähettävät minulle ihania viestejä, joissa kertovat oman tarinansa erostaan tai surkeasta iskuyrityksestä. Ihmiset kiittävät siitä, että olen pukenut heidän kokemansa tunteet sanoiksi. Yritän vastata jokaiseen asialliseen palautteeseen, vaikka se alkaa olla jo hankalaa ja aikaa vievää. Te, rakkaat lukijat, mahdollistatte unelmani. Ilman teitä kirjoittaisin edelleen pöytälaatikkoon. Voitte jatkaa tarinoiden lähettämistä ja muuta mukavaa turinointia jättämällä kommentin tänne, etsimällä minut suomi24stä tai pistämällä pullopostia. Mailikin käy. Osoite on datingeeva@outlook.com.
Minä puolestani jatkan rakkauden etsimistä. Saatan olla jo jäljillä. Olen viime aikoina tutustunut nimittäin ihan mielettömiin miehiin kotisohvalla istuen. Istuipa yhtenä iltana vieressäni komeaa ja hyvää seuraa. Kumosimme lasin viiniä ja keskustelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Okei. Kumosimme viiniä useamman lasillisen, mutta niin hyvässä seurassa joskus käy.
Suosikkitreffeikseni nousee nykyään ylivoimaisesti juuri tällaiset ”lasi viiniä, ei häiriötekijöitä” -treffit. Viini poistaa hieman mahdollista jännitystä. Voi puhua vapaasti, kuulee mitä toinen sanoo. Pullon tyhjennyttyä voi joko lopettaa treffit tai hakea viinitelineestä uuden pullon. Tai voihan sitä sitten muutakin. Niin kuin vaikka pelata korttia tai trivial pursuitia. Tai paistaa lättyjä. Voi ihan varovasti vähän pussata. Siinä vaiheessa alkaa sitten huomaamaan, onko sitä kuuluisaa kemiaa. Parhaimmillaan vatsan pohjassa alkaa vähän tuntumaan lepatusta ja olo alkaa muistuttaa vuoristoradan kyytiä. Tai sitten avasitte liian monta viinipulloa.
Hyvien treffien jälkeen sitä alkaa miettimään, oliko ne treffit myös sen toisen mielestä hyvät. Minä en ainakaan ole oppinut vielä yhtään ymmärtämään miehistä, mitä ne meinaa. Treffit voi mennä putkeen, jatkua toista vuorokautta, hymyilette kuin silakat piimätuopissa ja pussailette virnistellen, hassuttelette ja kaikki on ihan super. Jaatte salaisuuksia ja kerrotte hassuja pikkufaktoja itsestänne. Kerrot, että pienenä haaveammattisi oli Miss Suomi ja kun teet hymiön puhelimella, teet sen myös omilla kasvoillasi. Mies kertoo, että itkee Titanicia katsoessaan ja letut alkaa vääntämään vatsaa. Nauratte ja pussaatte ja mietitte milloin näkisi seuraavan kerran ja mitä silloin tekisi. Treffit loppuu. Sitten siitä miehestä ei enää kuulu mitään.
Tänä jouluna tunnen itseni niin onnekkaaksi, että toivon itselleni lahjaksi vain valkosipulipuristimen. Kaikille muille toivon edes hippusen sitä onnentunnetta, joka valtaa koko kehon ja saa suupielet hymyyn. Sellaisen hetken, kun yrittää keskittyä johonkin, mutta ajatukset karkaa johonkin ihanaan. Viesti saa vatsalaukun heittämään kuperkeikan. Sellaisen tunteen, että ei malta mennä nukkumaan, kun haluaa vain piehtaroida onnessa ja todellisuus on vain niin paljon parempaa kuin uni. Ja silloin kun sen tunteen kokee, ei saa pidätellä sitä. Silloin pitää virnuilla, nauraa, hypellä. Jos sen tunteen aiheuttaa joku henkilö, hänelle kannattaa kertoa se. Minä ainakin haluaisin tietää jos saan jonkun niin onnelliseksi.
Nyt painelen pehkuihin, jotta jaksan huomenna syödä liikaa kinkkua, herneitä, perunaa ja maksalaatikkoa. Ja suklaata. Sitten on vatsa turvonnut ja naama näyttää puolitetulta granaattiomenalta mutta so what. Oon hyvä just tällaisena ja niin oot sinäkin.
Hyvää ja rauhallista joulua!
Tykkääthän minusta jo facebookissa?
0