On kohteliaista esittäytyä.

Moikkamoi! Älä lähde karkuun! Täällä kirjoittelee Viivi –  Värikäs, positiivinen ja sporttinen gimma Helsingistä! Ikää on 23-vuotta ja Personal Trainer opinnot starttailee keväällä!

Valvoin eilen myöhään koska sain kuulla, että Blogini on NYT julkinen ja voin aloittaa kirjoittamisen! Olin kuitenkin niin väsynyt, että kömmin sänkyyn ja jätin kirjoittamisen tälle päivälle.

Huhhuh! Noniin.. Olen jännittänyt tätä hetkeä parisen viikkoa, ja nyt pääsen aloittamaan BlogBook-blogini kirjoittamisen! JEEEEE!!!!

”Never Say Never,” mutta en ole nousemassa kisalavoille, vaan treenailen omaksi ilokseni. Etsin ja koen hyvää oloa elämällä ”sporttisesti” ja terveellisesti. Haastan itseni treenien parissa ja havittelen unelmien vartaloa. Hmm? Millainen se sitten onkaan? Sixpack, iso pylly, pään kokoinen haukkari…

Kävin tänään vetäisemässä äkäisen aamulenkin. Ulkona oli harmaa ja sateista.

Olen elämäni aikana ollut välillä todella negatiivinen ihminen. Olen sairastanut vakavaa masennusta ja siihen päälle minulla on ollut ehkä surkein itsetunto. Olen haukkunut ihmisiä, puhunut pahaa ja olen myös kiusannut. Miksi? Tähän ei koskaan pitäisi olla mitään perusteluja tai syitä, mutta ehkä rohkenen sanoa: Koska mua on kiusattu ja mua on kohdeltu huonosti. Olen ollut vihainen ja katkera. Negatiivinen asenne kuluttaa todella paljon ja se vie energiaa. Jokaisella meistä on joskus huonoja päiviä ja toisinaan tuntuu että ei jaksaisi nousta ylös sängystä. Mielestäni aina kuitenkin löytyy joku positiivinen asia, mistä ottaa kiinni.

”Aina ei voi sataa, täytyy auringonkin välillä paistaa.”

Vaikka urheilu on ollut aina osa mun elämää eri liikuntamuotojen kautta, olen alkanut kiinnostumaan siitä yhä enemmän ja enemmän. Haluan oppia lisää, joten päätin aloittaa opiskelut keväällä. Aikaisemmin jo kirjoitin, että huhtikuussa mulla alkaa Personal Trainer opinnot. Siitä on hyvä aloittaa! Eikä pelkästään liikuntaa, vaan myös hyvän ja onnellisenolon saavuttamista. Mistäs ne sitten oikein tulevat?

Olen harrastanut vaikka mitä: Kilpauintia 11-vuotta, thainyrkkeilyä parisen vuotta ja tavallista nyrkkeilyä noin viitisen vuotta. Siihen lisättynä kaikkea mahdollista ratsastuksesta teatteriin. Kuntosalilla treenaamisesta olen innostunut kunnolla vasta tämän vuoden loppupuolella. Ennen siellä tuli säädettyä aina välillä, koska vietin aikani uimahallilla tai nyrkkeilytreeneissä. Nyt olen kuitenkin miettinyt treenini niin, että salia n. 4-5 kertaa viikossa ja siihen päälle 2-3 uintia/nyrkkeilyä per viikko. Ihan mahtavaa, että mun salilla on nyrkkeilysäkki, jes!

On hienoa, että ihmiset liikkuu ja elää terveellisesti! Arvostan. Mutta minkä ihmeen takia pitää lähteä arvostelemaan niitä, – jotka ovat vähänkin erilaisia, tai eivät omista kalleimpia treenivaatteita? Mun mielestä kenelläkään ei ole oikeutta arvostella muita pahansuopaisesti, vaan jokainen voi keskittyä siihen omaan juttuunsa. Rakentavaa palautetta voi antaa aina, mikäli toinen sitä haluaa – Sitä varten on esimerkiksi valmentajat.

Sairastin 10 vuotta anoreksiaa (josta joskus voin kertoa/avautua hieman enemmän,) mutta tiedän, kun ulkonäköpaineet ovat niin raskaita, että ei tee mieli nousta sängystä ylös. Ruoan kanssa pelleileminen, syömättömyys, salailu ja se tuskan tunne, kun pitäisi lähteä viettämään iltaa, mutta kaikissa vaatteissa näyttää ”läskiltä” tai kamalalta. Tai se, että ystävät kutsuvat ravintolaan syömään, ja pitäisi nopeasti keksiä ”hyvä” tekosyy.

Mun entinen hyvä ystävä sanoi mulle monesti että näytän pojalta, koska mun jalat ja peppu oli olemattomat. Tuohon aikaan painoin n. 47kg, ja pituuttahan mulla on sen 171cm – Huhhuh.

”Sä Viivi näytät ihan pojalta! Pojat ei tykkää ton näkösistä tytöistä. Sulla on kyllä huonot geenit!”

Hän haukkui ja arvosteli minua niin monesti, että aloin uskomaan yhä vahvemmin siihen, että olen huono ja ruma ihminen. Nykyään kyseinen henkilö kyselee jatkuvasti treeni- ja ruokavinkkejä.

Tässä olisi pari ”ei niin hälyttävää” kuvaa vuosilta, jolloin mulla on ollut todella hankalaa syömisen kanssa. Anoreksia&Bulimia oli läsnä melkeenpä joka päivä.

Vuonna 2010.

Vuonna 2011. Kevät.

Vuonna 2012, kesä.

Vuonna 2013, kesä.

Join alkoholia ennen todella useasti ja PALJON! Yhden illan aikana saatoin juoda yli 10 siideriä ja siihen päälle muitakin drinkkejä. Minulla oli jatkuvasti turvonnut ja ahdistunut olo.  Treenailin satunnaisesti, mutta ahdistus vei voiton: Lopetin syömisen. Join siis alkoholia, söin harvoin ja treenasin = Täydellinen yhdistelmä, hohhoijjaa!

Yhä edelleenkin olen huono syömään ja joudun patistamaan itseni siihen. En juurikaan välitä karkista, suklaasta tai muista herkuista, pärjään hyvin ilmankin. Suuri ”ongelmani” on se, että en muista syödä, tai minulla ei ole ”riittävästi aikaa” tai sopivaa hetkeä siihen.

Typerää, niin epäterveellistä ja vaarallista! Mutta tiedostan sen. Siksi aion panostaa ruoka- ja syömispuoleen täydellä sydämellä. Jotta syöminen ja sen muistaminen onnistuisi paremmin, olen pistänyt muistutukset puhelimeen sekä kalenteriini. Ja kyllä, tämä auttaa todella paljon! Kirjoitan myös ruokapäiväkirjaa.

Kun urheilen ja syön terveellisesti, voin tuhat kertaa paremmin. Sohvaperunana oleminen ei ole minun juttuni, tulen vain laiskaksi ja ärtyisäksi. Koti-illat on parhautta, mutta treenejä ei kannata jättää välistä! Leffaherkuiksi sopii mainiosti esimerkiksi viinirypäleet, porkkanat ja kurkut. Sipseistä tulee vain turvonnut ja epämukava olo!

Tässä sitä ollaan nyt. Onnellisempi kuin koskaan. Elämä kulkee tasapainossa. Vaikeita päiviä tulee – tietysti, mutta voin sanoa että niitä iloisia päiviä on tuplasti enemmän.

Tällähetkellä harrastuksiini kuuluu kuntosali, uinti, nyrkkeily ja lenkkeily. Tavoitteena on treenata itselleni hyvä olo ja ”unelmien vartalo.” Tarkemmin ja fiksummin sanottuna: Olla onnellinen ja tehdä asioita mitkä antavat virtaa ja tekevät minut onnelliseksi. Sanotaan, SUUNNATTOMAN onnelliseksi! Positiivista energiaa tarvitaan jokaiseen päivään!

+ Päätin myös lopettaa alkoholin käytön! Entisenä kännääjänä voin sanoa, että olen nyt ollut 3kk ilman tuota ”kännistä oloa”! Viime perjantaina vietimme pikkujouluja, missä otin pari drinkkiä ja yh, vaikka en ollut humalassa, niin olo oli aamulla aivan kamala! Joten jätänpä tuon alkoholin kittaamisen toisille! Ei kiitos.

Hmm! Ja mitäs vielä! Olen tällä hetkellä vakituisessa työsuhteessa Vantaan kaupungin 24/7 päiväkodissa. Teen 3-vuorotyötä, joten elämäni on aika hektistä välillä. Nyt kilpailen vain itseäni vastaan, ainakin tällä hetkellä. Kaikista parasta on olla oman hyvinvointinsa ja elämänsä ”valmentaja.” Vielä siistimpää olisi auttaa muita ihmisiä! Joten siksi ne Personal Trainer-opinnot starttaavat pian!

On ihanaa huomata, että niin moni mun ystävistä uskoo muhun ja on tukena! Olen saanut niin ihania kommentteja niin ystäviltä, kuin tuntemattomiltakin. Huippua! Parasta on, kun on joku jonka kanssa jakaa kaikki, tai joku, jonka kanssa vain puhua niitä näitä. Kunhan on JOKU, joka välittää.

Yksi ystävistäni oli mun mukana koko sen matkan, mitä kävin läpi masentuneena, myös silloin kun olin lähellä tämän elämän loppumista. Kyllä, olen ollut niin pohjalla. En unohda sitä koskaan, sitä rakkauden, viisauden ja tuen määrää mitä mun ystävä silloin antoi minulle. Sitä voimaa ja positiivista energiaa vaan virtasi muhun. Tajuttoman ihanaa, että mulla on tämmöisiä ystäviä! Aivan varmasti Hän tunnistaa itsensä tästä tekstistä. On myös ollut suuri ilo ja kunnia, että mun avustuksella pari ystävää on saaneet itsensä treenaamaan ja laihtumaan. Enkä sano, että kukaan olisi kauniimpi jos laihduttaa tai treenaa, vaan pääasia on, että ITSE on onnellinen!

Eniten saan kiittää perhettäni, äitiä ja isää = KIITOS! Mutta myös erityisesti kihlattuani, Heikkiä. Heikki on ollut mun tukena joka asiassa – Laskee mut takaisin maanpinnalle, jos meininki nousee liian kovaksi, tai auttaa mut vastoinkäymisen jälkeen  takaisin jaloilleni. Arvostan niin suuresti kaikkea apua, mitä olen saanut.

Oon persoonana nopeasti syttyvä, tempperamenttinen ja suorapuheinen. Heikki taas on todella rauhallinen ja osaa hillitä itsensä 100 kertaa paremmin kuin minä. Mä kiihdyn nimittäin nollasta sataan. Täydennetään toisiamme niin hyvin.

Tässä kuvia jotka on otettu nyt marras-joulukuussa! Kyllä tämä tyttö voi tällä hetkellä paljon paremmin, mutta töitä pitää vielä tehdä! On päiviä, jolloin mikään ei tunnu miltään, ruoka maistuu puulta ja treeni ei kulje. Välillä masentaa aivan hemmetin paljon mutta tekemisen meiningillä näitä päiviä tulee vähemmän! Asennetta löytyy, vaikka takapakkia on tullut monesti. Olen aloittanut ”alusta” monta kertaa. Alan pikkuhiljaa löytämään sen ”oman tieni” mitä alan kulkemaan.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Ja tervetuloa Blogini pariin! ♥

Kaikki kommentit ja postausideat ovat tervetulleita! Ja hei! Jos mieleesi juolahtaa kysymyksiä, halajat vinkkejä tms – Niin kommentoi tai laita minulle sähköpostia osoitteeseen: viivikatarine@gmail.com

PS. Minut löytää myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä!