Rauhallinen ja onnellinen meininki.
Huh! Kyllä loma teki hyvää! Oli niin rentouttavaa ja ihanaa päästä hetkeksi ”pois kaikesta.” Otin varaslähdön herkutteluun ja ”joulumasuun” jo Berliinissä, mutta mitäs tuosta! Tämän ja huomisen päivän voisi vielä ottaa ihan rennosti, sitten jatkuu sometus ja paluu arkeen voi pikku hiljaa alkaa. 
Berliini on kiva paikka, varsinkin joulunaikaan. Joulutorit antaa viimeisimmän silauksen joulufiilikseen! Tää on meidän neljäs kerta kyseisessä paikassa, ja ei voida muuta kuin suositella! ♥ Käytiin myös Berliiniin kuuluisassa eläintarhassa, joka on ihan huippu! Eläimillä on hyvät oltavat, vaikka elävätkin vankeudessa. Kaikille pitäisi antaa mahdollisuus olla vapaa.
Kevyt ja lyhyt postaus tällä kertaa. Oon pitänyt hetken verran treenitaukoa, koska kävin vähän aikaa sitten todella ylikierroksilla. Mutta täytyy sanoa, että kyllä sitä heti huomaa, jos ei oo urheillut! Mutta tosiaan – Vielä pari päivää lomailua ja relailua! Tässä hieman kuvia reissusta!
Maailman paras kahvila – Kamps. ♥
A True Love Story.
Leot oli sisäruokinnassa. Tää äijjä odottaa pihviä.
Heikki & Tryffeli.
Toivottavasti kaikilla on hyvä ja onnellinen päivä! Hyvää Joulua kaikille! ♥
]]>
Kirjoittelin tuossa aikaisemmin siitä, kuinka hankalaa syöminen on ollut mulle ja välillä on edelleen. Ruoan teko on ihan parasta, varsinkin silloin, jos on seuraa! Mutta yksin ollessani unohdan helposti syömisen ja koko ruokailun ”läsnäolon.” Tuntuu että koko ajan on hirveä kiire jonnekkin ja aina on jotain muuta tekemistä syömisen sijasta. Pyh!
Syön nuudeleita harvoin, koska ne ovat ravintoköyhää ruokaa ja ne saa mun vatsan turpoamaan – niinkuin monet muutkin vaaleat pastat jne. Siksi täytänkin tämän kyseisen ruoan muilla herkuilla! Toki voisin jättää nuudelit kokonaan pois, ja korvata ne joillan paremmalla, mutta päätinpä nyt kuitenkin syödä, kun kaapissa oli! Ja mä tykkään näistä! Ja ennenkuin joku ehtii tulla huutelemaan, niin kyllä, nuudelit ovat epäterveellisiä, hötöä ja niissä on todella vähän tarpeellisia ravintoaineita. SIKSI niitä kannattaa laittaa vähän (tai ei ollenkaan) ja tunkea mukaan paljon muita herkkuja! Tähän ruokaan sopisi myös avocado, pähkinät, raejuusto tms! Eli napi napi!
Ohje:
1 Nuudelipussi (Maustamaton)
400g Kanaa (Maustamaton)
2 Paprikaa
2-4 Herkkusientä
1 Sipuli
-
Heitä nuudelit kattilaan kiehuvaan veteen ja ruskista kanat wokissa. Käytä vaikkapa kookos/oliiviöljyä!
Heitä sekaan muut ainekset.
Kun nuudelit ovat kypsiä, viskaa ne wokkiin muiden herkkujen sekaan!
READY TO EAT! ♥
-
Ahkerasti liikkuvilla täydellinen valinta: Ripsienpidennykset!
Huomatkaa mikä ero! Haha! Alemmassa kuvassa just uudet ripset tehty!
Kun liikunta on läsnä jokapäiväisessä arjessa, ei ole järkeä tällätä kasvoja pakkelien alle. Ripsienpidennys tuo paljon iloa varsinkin liikunnanharrastajille! Lisäksi siinä säästää kivasti rahaa, kun ei tarvitse käyttää ollenkaan meikkiä! Ripsienpidennykset on niin mun pelastus, varsinkin arkena! Niinkuin kuvasta huomaatte, että mun omat ripset on ihan olemattomat! Ihan eripituset, lyhyet jne. Eli en ole mikään ihanne asiakas!
Mun ripset tekee ihana Maarja Le Van Rosentau! Maarja on tunnettu ammattitaidostaan ja kestävistä ripsienpidennyksistä. Ei siis tarvitse pelätä, että saisit klimppiset ja takkuisen näköiset ja putoilevat ripsienpidennykset. Eikä näitä tarvitse joka viikko käydä huoltamassa, vaan Maarjan tekemät ripset kestää 3 viikosta jopa 5 viikkoon! Tietenkin täytyy muistaa myös itse hoitaa ripsiä huolellisesti!
Ja niinkuin kuvastakin huomaa niin ripset on hyvin erotellut. On erityisen tärkeää että ripset laittaa aina kokeneella ammattilaisella! Varmasti välität silmistäsi sen verran. Halvat liimat saattavat olla todella haitaksi silmille! Ei siis kannata aina mennä vain halvimman ripsienlaittajan perässä. Olen kokeillut monia ripsienlaittajia, monet koulutetut ja kokeneet on hyviä ja jotkut taas…
Loppuvuoden ajan uudet ripsienpidennykset tarjoushintaan 40e! Lisätiedustelut viestinä tai soittamalla numerosta: 0401804035! Muistakaa vaan kertoa ajanvarauksen yhteydessä että luitte tarjouksen mun blogista, niin alennus on teidän! ♥
]]>
Kun mikään ei tunnu miltään.
Kaamosmasennusta havaittavissa. Tää ”iloisen ja positiivisen höpöttelijän roolin” omaava tyttö on hetkellisesti ollut hieman taka-alalla. Olen ollut todella väsynyt, poissaoleva ja uupunut. En siis yhtään oma itseni. En jaksa reagoida asioihin sen suuremmin, eikä treenitkään kulje normaalisti. Ei huvita juuri mikään. Mä en ollenkaan pidä pimeydestä enkä kylmyydestä. Pimeys tekee musta ihan kummituksen. Ainoa hyvä puoli siinä on, että voi tehdä asioita ”salaa.” Kuten tehdä hassuja hyppyjä lenkkipolulla ja puhua itsekseen siansaksaa, kun jalat on ihan hapoilla. Niin, ja hengailla kynttilänvalossa jonkun kainalossa – Niinkuin mä nyt täällä, läppäri kainalossa! Niin, tai sitten salilta tullessa kipaista kioskilla hakemassa suklaata, kun palkkarit jäi kotiin. Haha, vitsi vitsi!
Välillä on hyvä vain pysähtyä, olla ja nauttia hiljaisuudesta. Mutta tämmöinen pelkkä ”oleilu” ei ole mun tapaista, ei ollenkaan. Yleensä mussa on virtaa vaikka muille jakaa. Onneksi tämäkin vaihe on kohta ohitettu! Oon ottanut itsekkäästi aikaa vain itselleni. Oon paininut asioiden isojen välillä, tehnyt päätöksiä ja keskittynyt omaan hyvinvointiini. Tammikuussa alkaa ihan uudet kuvioit ja voin sanoa, että ensi vuodesta tulee super! Huh, onneksi nyrkkeilytreenit alkavat vuoden vaihteessa, pääsee taas paukuttamaan!
Jotenkin tää pimeys saa vaan mut ”lannistumaan.” On niin hiton synkkää kun luntakaan ei ole. En ole edes nähnyt jouluvaloja! Mun mieli, iho ja koko olemus voi paljon paremmin auringossa ja valossa. Sellaisessa trooppisessa ympäristössä missä on lämmin ja aurinko porottaa 24/7. Mulla on atooppinen iho, joka aina talvisin kuivuu tietyistä kohdista jos en rasvaile tarpeeksi. Taivealueet on yleisimmät paikat. Lapsena ja teini-ikäisenä kärsin tästä ihan älyttömästi! Talvipakkasten paukkuessa mulla oli taipeet ruvella, kaulan ja kasvojen alue oli aina ihottumalla, vaikka rasvaili ties kuinka paljon! Onneksi nyt aikuisiällä se on parantunut, tai sanotaanko, helpottanut. Mutta voin sanoa, että välillä oikeen hävetti kun ihmiset kyselivät: ”Mitä sulla on käsissä?” Välillä oikeen ärsytti, kun kesäsin joitui vetelemään astmapiippua ja talvisin rasvailemaan kroppaa hulluna! Auringonvalo tekee musta vieläkin energisemmän ihmisen. Siinä on vaan jotain taikuutta. Ehkäpä täytyy jossain pisteessä muuttaa jonnekkin Bambulandiaan myymään mandariineja! Pyrin matkustelemaan 2-3 kertaa vuodessa, jotta se energisyys mun sisällä säilyisi. Samalla tavalla liikunta ja terveelliset elämäntavat auttavat siihen.
Jokaisella on oma tapansa vain olla ja rentoutua. Mutta mitäs sitten, jos ne omat ”tutut ja turvalliset” vaihtoehdot eivät riitä? Treenit alkavat tuntumaan pakkopullalta, tai kana alkaa maistumaan paperilta? Mulla on on ollut juuri tälläinen vaihe nyt. Liikunnan pitäisi olla kivaa, eikä sitä kannata väkisten harrastaakkaan. Samoin terveellisesti syöminen ja ”hyvien” elämäntapojen noudattaminen. Sen ei pitäisi tuntua pakkopullalta. Monesti sitä ajattelee että ”turhaan olen itselleni liian ankara. Kyllä mä voin tämän kerran lipsua, ja ostaa tuon suklaapatukan.” Mutta oikeesti, sitä on vain pakko joskus olla tiukka ja ankara itselleen. Jokaisella meistä on on omat tavoitteet, ja niitä pitää kunnioittaa. Ei kaikkien tarvitse paastota suklaasta. Ei kukaan pakota muakaan syömään pelkkää kanaa, vaan kyllä mä saan syödä mitä mä itse haluan. Kyllä mulle monesti on naureskeltu, että ”ethän sä tohon yhteen pullanpalaan kuole, vaikka sen söisitkin.” No en niin. Ihmiset kommentoivat ja arvostelevat helposti toisten tekemisiä ja unohtavat keskittyä siihen omaan hyvinvointiinsa. Kaikkien ei tarvitse harrastaa liikuntaa tai syödä paperikanaa. Jokainen tekee sitä, mitä sydän sanoo. Mun ajatusmaailmaan ei mahdu negatiiviset ajatukset toisten ihmisten tekemisistä.
Ostin hiljattain uuden kameran, jolla tuun kuvailemaan suurimmanosan kuvistani. Kamera on Olympus E-PL7, siitä lisäinfoa täältä! En oo hirveästi päässyt vielä kuvailemaan, joten kamerasta on vaikea sanoa vielä yhtikäs mitään. Ensivaikutelma on kyllä todella hyvä! Tämmöiset ”pienet” ostokset piristävät fiilistä, mutta siitäkin jää helposti tapa. Mä olen ehkä vähän sellainen, että jos mulla on ollut huono päivä ja mua kiukuttaa joku, niin saatan lähteä shoppailemaan tai muuten vaan hemmottelemaan itseäni. Viime perjantaina kävin kampaajalla ja laittamassa ripsienpidennykset. Ah, ihania tyttöjenjuttuja! Näihin ns. kiukkupäiviin sopii täydellisesti myös kova treeni tai parin tunnin koiralenkki! Vuf!
Saman tyylistä kiukun purkamista ja käsittelemistä oli jossain vaiheessa syömisen kanssa. Saatoin rankaista itseäni syömättömyydellä, jos vaikka koulussa koe oli mennyt penkin alle. Tai vaihtoehtoisesti onnistuttuani, ostin karkkipussin ja ahmin sen nopeasti, tämän jälkeen oksensin. Tästähän se ”kierre” lähtikin sitten liikkeelle. Tämä ei siis todellakaan ollut mitään normaalia ”herkuttelua” vaan ahmimista joka suoraan sanottuna johtui syömishäiriöstä. Tähän voisi vielä lisätä, että dokaaminen oli myös yksi vaihtoehdoista. Kyllä sitä monesti lähdettiin vetämään viinaa, jos joku asia oli mennyt pieleen. Nykyään vastaavissa tilanteissa osaan toimia fiksummin!
Päätin lähteä pitkästä aikaa viikonloppuna ulos ja voin sanoa, että ei tuo alkoholin ottaminen enää mun juttu ole. Perjantaina Heikki vei mut syömään ravintola Dennikseen, joka sijaitsee Töölössä. Meitä palveli englantia puhuva mies joka oli aivan täydellinen asiakaspalvelija! Tilattiin alkupalaksi Denniksen omia tomaattileipiä ja pääruoaksi Denniksen ”hehkutettua” pizzaa! Otin itse kasvispitsan joka oli tuhtia tavaraa, mutta hyvää! Juomaksi otettiin pullo kevyen raikasta ja hedelmäistä viiniä. Huomasin että parin viinilasin jälkeen mun suu vain kävi koko ajan, eikä Heikki saanut juurikaan puheenvuoroa! Oli todella hauska ilta ja oli todella ihanaa päästä vaan juttelemaan kaikesta ja nauttimaan omasta rauhasta. Mihinkään ei ollut kiire. Pistäydyttiin ravintolaillan päätteeksi vielä Kampin Rotterdamissa, josta lähdettiin sitten puolenyön aikoihin nukkumaan! Lähdettiin seuraavana aamuna Tampereelle katsomaan HIFK-Tappara matsia. Oli aikainen herätys ja olo oli aamulla todella heikko ja krapulainen, vaikka en juonut edellisenä iltana paljoa. Huomaa vain sen, alkoholi ei enää sovi mulle. Siideriä tuli otettua pari kappaletta lauantaina, ja voi että mikä olo edelleenkin! Tää ”nesteturvotus” on ihan jäätävää! Täällä mä kirjoittelen sokerilitkut reisissä ja pyllyssä, hyh!
Onneksi tämän viikon perjantaina (19.12) suuntana on Berliini joulutorit! ♥ Tää on tullut meille jo ihan perinteeksi. Se fiilis, mikä siellä joulutoreilla on aivan… Sanoinkuvaamatonta! Suosittelen lämpimästi!
Kiitän kaikkia lukijoita ja tsemppaajia! Suuri kiitos niille, jotka on laittaneet parhaita ja ihania kommentteja tulemaan tänne päin! Täytyy sanoa, että ne on piristäneet aivan tajuttoman paljon! Millä tavalla te lukijat päihitätte pimeyden ja ”kaamosmasennuksen?” Piristytvinkit ovat enemmän kuin tervetulleita! ♥ Jos haluatte hurmata jonkun, niin viekää se Berliiniin joulunaikaan.
]]>
Heippa taas! Kotikisu kirjoittelee!
Oon pari päivää vaan ollut yhtä hymyä! Tällä hetkellä on ihan sairaan uskomaton fiilis! Blogin avausteksti sai aivan tajuttoman hienon vastaanoton! Olen todella innoissani, onnellinen ja kiitollinen! Iso kiitos kaikille! On mahtavaa huomata, että niin moni on uskaltanut ”lähestyä” mua. Sain s-postiin viestejä, joissa mulle kerrottiin ja avauduttiin henkilökohtaisesta elämästä, sen ongelmakohdista jne. Oon todella otettu siitä jos annan jollekkin positiivista energiaa! Moni myös kyseli, miten uskalsin ”avata” itsestäni noinkin paljon. Mutta sen päätöksen tein jo heti, kun aloin kirjoittamaan. Haluan ja pyrin olemaan iloinen ja helposti lähestyttävä persoona. Olin täysin varma, että joku ihminen tuolla on myös paininut samojen ”ongelmien” parissa, kuin minä. Kirjoitin ensimmäisessä postauksessa siitä, että uskon antavani voimaa, inspistä ja energiaa jollekkin – Se usko kannatti!
Nykyään on todella helppo arvostella ja kommentoida kuvia, blogia tai uutista. On hienoa, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, mutta välillä kannattaisi miettiä parikin kertaa, ennen kuin menee heittämään toiselle jotain negatiivista.Hyvänä esimerkkinä ylipainoinen on laihduttanut kymmeniä kiloja ja laittaa itsestään kehityskuvan, ennen ja jälkeen. Aina on joku joka kommentoi jotain typerää. Ilkeät ja negatiiviset kommentit on aika last season, mutta tosiaan niin arkipäivää. Onko ihmisillä niin paha olla, että pitää purkaa se muihin? Missä on iloisuus, onnellisuus ja positiivisuus? Se että ollaan iloisia toisen ihmisen puolesta? Aito rakentava palaute on aina tervetullutta, mutta kyllä jokainen sen ”paskamaisuuden” erottaa. Välillä kannattaisi jättää ne mölyt masuun!
Okei. Kukapa ei olisi joskus arvostellut tai ”haukkunut” jotakuta. Helposti sitä heittää tylyn kommentin sohvalta maatessaan, tv-ohjelmaa katsoessaan. Linnanjuhlat on hyvä esimerkki! Tai kadulla kulkiessa vilkuilee vastaantulevia ihmisiä. Ilman sen suurempia mietiskelyjä sitä saattaa sanoa jotain negatiivista, eikä sitä itse edes tajua. On helpompi sanoa jotain negatiivista kuin positiivista. Mutta luulisi, että edes ”aikuiset” ihmiset osaisivat jättää tämän lapsellisuuden ja turhamaisuuden pois! Onhan se ihan naurettavaa haukkua sipsipussi kädessä henkilöä, joka julkaisee nettiin upeita fitnesspylly-kuviaan! Ja vielä anonyymina. Oevoe.
Fitness on mun mielestä rohkea laji, jossa ei paljoa hienostella. Samoin kuin monet muutkin urheilulajit, kuten esimerkiksi kilpauinti. Ei sitä paljoa kehuja saa, jos uinnissa tulet kisoissa viimeiseksi. Enkä nyt puhu vain urheilulajeista. Minulla, niinkuin monella muullakin henkilöllä on rohkeus laittaa itsestään kuvia nettiin. Oli ne sitten ”fitnesskuvia,” arkisia kotilook-kuvia tai maisemakuvia, ihan sama. Jonkinlaista palautetta tulee jostakin reijästä – ”Itsehän kerjäsit sitä, kun laitoit kuvasi nettiin!” Right.
Monet jakavat omia kuviaan nettiin ja syitähän on monia, – Jokaisella omansa. Tottakai ihmiset hakevat tietynlaista huomiota ja näkyvyyttä, mutta onko sen pakko olla niin negatiivista?! Ei todellakaan! Samalla se joku ”huominhakuinen” henkilö on jollekkin toiselle se inspiraation lähde ja valon pilkahdus pimeässä. Olen lukenut niin hienoja selviytymistarinoita joihin on lisätty vielä kehityskuvia. Kuvista huokuu se vahvuus ja fiilis, joka on niin täydellisen kristallinkirkas! Silloin tekee monesti mieli itsekkin lähteä salille, vaikkapa toisen kerran saman päivän aikana. Olen elänyt 3 fetapalalla päivässä, hyvinä päivinä meni puolikas tonnikalapurkki. Niin täytyy myöntää että tällä hetkellä on aika voittaja fiilis! Vihaajat vihaa. Ennen vetäydyin kuoreeni ja katselin itseäni peilistä ja mietiskelin kiusaajien kommentteja, nykyään vaan huvittaa! Täytyy olla kiitollinen siitä mitä on ja siitä että on terve. Joidenkin asioiden eteen vaan täytyy hitto vie tehdä töitä, mutta se palkitsee. Kiitollisempi ja onnellisempi en voisi olla. Harmi, että toisen onni on toiselle mätä tomaatti!
Valon pilkahduksia ja positiivista energiaa näihin pimeisiin päiviin kaikille lukijoille! ♥
Olen myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
FIGHT BACK.
Moikkamoi! Älä lähde karkuun! Täällä kirjoittelee Viivi – Värikäs, positiivinen ja sporttinen gimma Helsingistä! Ikää on 23-vuotta ja Personal Trainer opinnot starttailee keväällä!
Valvoin eilen myöhään koska sain kuulla, että Blogini on NYT julkinen ja voin aloittaa kirjoittamisen! Olin kuitenkin niin väsynyt, että kömmin sänkyyn ja jätin kirjoittamisen tälle päivälle.
Huhhuh! Noniin.. Olen jännittänyt tätä hetkeä parisen viikkoa, ja nyt pääsen aloittamaan BlogBook-blogini kirjoittamisen! JEEEEE!!!!
”Never Say Never,” mutta en ole nousemassa kisalavoille, vaan treenailen omaksi ilokseni. Etsin ja koen hyvää oloa elämällä ”sporttisesti” ja terveellisesti. Haastan itseni treenien parissa ja havittelen unelmien vartaloa. Hmm? Millainen se sitten onkaan? Sixpack, iso pylly, pään kokoinen haukkari…
Kävin tänään vetäisemässä äkäisen aamulenkin. Ulkona oli harmaa ja sateista.
Olen elämäni aikana ollut välillä todella negatiivinen ihminen. Olen sairastanut vakavaa masennusta ja siihen päälle minulla on ollut ehkä surkein itsetunto. Olen haukkunut ihmisiä, puhunut pahaa ja olen myös kiusannut. Miksi? Tähän ei koskaan pitäisi olla mitään perusteluja tai syitä, mutta ehkä rohkenen sanoa: Koska mua on kiusattu ja mua on kohdeltu huonosti. Olen ollut vihainen ja katkera. Negatiivinen asenne kuluttaa todella paljon ja se vie energiaa. Jokaisella meistä on joskus huonoja päiviä ja toisinaan tuntuu että ei jaksaisi nousta ylös sängystä. Mielestäni aina kuitenkin löytyy joku positiivinen asia, mistä ottaa kiinni.
”Aina ei voi sataa, täytyy auringonkin välillä paistaa.”
Vaikka urheilu on ollut aina osa mun elämää eri liikuntamuotojen kautta, olen alkanut kiinnostumaan siitä yhä enemmän ja enemmän. Haluan oppia lisää, joten päätin aloittaa opiskelut keväällä. Aikaisemmin jo kirjoitin, että huhtikuussa mulla alkaa Personal Trainer opinnot. Siitä on hyvä aloittaa! Eikä pelkästään liikuntaa, vaan myös hyvän ja onnellisenolon saavuttamista. Mistäs ne sitten oikein tulevat?
Olen harrastanut vaikka mitä: Kilpauintia 11-vuotta, thainyrkkeilyä parisen vuotta ja tavallista nyrkkeilyä noin viitisen vuotta. Siihen lisättynä kaikkea mahdollista ratsastuksesta teatteriin. Kuntosalilla treenaamisesta olen innostunut kunnolla vasta tämän vuoden loppupuolella. Ennen siellä tuli säädettyä aina välillä, koska vietin aikani uimahallilla tai nyrkkeilytreeneissä. Nyt olen kuitenkin miettinyt treenini niin, että salia n. 4-5 kertaa viikossa ja siihen päälle 2-3 uintia/nyrkkeilyä per viikko. Ihan mahtavaa, että mun salilla on nyrkkeilysäkki, jes!
On hienoa, että ihmiset liikkuu ja elää terveellisesti! Arvostan. Mutta minkä ihmeen takia pitää lähteä arvostelemaan niitä, – jotka ovat vähänkin erilaisia, tai eivät omista kalleimpia treenivaatteita? Mun mielestä kenelläkään ei ole oikeutta arvostella muita pahansuopaisesti, vaan jokainen voi keskittyä siihen omaan juttuunsa. Rakentavaa palautetta voi antaa aina, mikäli toinen sitä haluaa – Sitä varten on esimerkiksi valmentajat.
Sairastin 10 vuotta anoreksiaa (josta joskus voin kertoa/avautua hieman enemmän,) mutta tiedän, kun ulkonäköpaineet ovat niin raskaita, että ei tee mieli nousta sängystä ylös. Ruoan kanssa pelleileminen, syömättömyys, salailu ja se tuskan tunne, kun pitäisi lähteä viettämään iltaa, mutta kaikissa vaatteissa näyttää ”läskiltä” tai kamalalta. Tai se, että ystävät kutsuvat ravintolaan syömään, ja pitäisi nopeasti keksiä ”hyvä” tekosyy.
Mun entinen hyvä ystävä sanoi mulle monesti että näytän pojalta, koska mun jalat ja peppu oli olemattomat. Tuohon aikaan painoin n. 47kg, ja pituuttahan mulla on sen 171cm – Huhhuh.
”Sä Viivi näytät ihan pojalta! Pojat ei tykkää ton näkösistä tytöistä. Sulla on kyllä huonot geenit!”
Hän haukkui ja arvosteli minua niin monesti, että aloin uskomaan yhä vahvemmin siihen, että olen huono ja ruma ihminen. Nykyään kyseinen henkilö kyselee jatkuvasti treeni- ja ruokavinkkejä.
Tässä olisi pari ”ei niin hälyttävää” kuvaa vuosilta, jolloin mulla on ollut todella hankalaa syömisen kanssa. Anoreksia&Bulimia oli läsnä melkeenpä joka päivä.
Vuonna 2010.
Vuonna 2011. Kevät.
Vuonna 2012, kesä.
Vuonna 2013, kesä.
Join alkoholia ennen todella useasti ja PALJON! Yhden illan aikana saatoin juoda yli 10 siideriä ja siihen päälle muitakin drinkkejä. Minulla oli jatkuvasti turvonnut ja ahdistunut olo. Treenailin satunnaisesti, mutta ahdistus vei voiton: Lopetin syömisen. Join siis alkoholia, söin harvoin ja treenasin = Täydellinen yhdistelmä, hohhoijjaa!
Yhä edelleenkin olen huono syömään ja joudun patistamaan itseni siihen. En juurikaan välitä karkista, suklaasta tai muista herkuista, pärjään hyvin ilmankin. Suuri ”ongelmani” on se, että en muista syödä, tai minulla ei ole ”riittävästi aikaa” tai sopivaa hetkeä siihen.
Typerää, niin epäterveellistä ja vaarallista! Mutta tiedostan sen. Siksi aion panostaa ruoka- ja syömispuoleen täydellä sydämellä. Jotta syöminen ja sen muistaminen onnistuisi paremmin, olen pistänyt muistutukset puhelimeen sekä kalenteriini. Ja kyllä, tämä auttaa todella paljon! Kirjoitan myös ruokapäiväkirjaa.
Kun urheilen ja syön terveellisesti, voin tuhat kertaa paremmin. Sohvaperunana oleminen ei ole minun juttuni, tulen vain laiskaksi ja ärtyisäksi. Koti-illat on parhautta, mutta treenejä ei kannata jättää välistä! Leffaherkuiksi sopii mainiosti esimerkiksi viinirypäleet, porkkanat ja kurkut. Sipseistä tulee vain turvonnut ja epämukava olo!
Tässä sitä ollaan nyt. Onnellisempi kuin koskaan. Elämä kulkee tasapainossa. Vaikeita päiviä tulee – tietysti, mutta voin sanoa että niitä iloisia päiviä on tuplasti enemmän.
Tällähetkellä harrastuksiini kuuluu kuntosali, uinti, nyrkkeily ja lenkkeily. Tavoitteena on treenata itselleni hyvä olo ja ”unelmien vartalo.” Tarkemmin ja fiksummin sanottuna: Olla onnellinen ja tehdä asioita mitkä antavat virtaa ja tekevät minut onnelliseksi. Sanotaan, SUUNNATTOMAN onnelliseksi! Positiivista energiaa tarvitaan jokaiseen päivään!
+ Päätin myös lopettaa alkoholin käytön! Entisenä kännääjänä voin sanoa, että olen nyt ollut 3kk ilman tuota ”kännistä oloa”! Viime perjantaina vietimme pikkujouluja, missä otin pari drinkkiä ja yh, vaikka en ollut humalassa, niin olo oli aamulla aivan kamala! Joten jätänpä tuon alkoholin kittaamisen toisille! Ei kiitos.
Hmm! Ja mitäs vielä! Olen tällä hetkellä vakituisessa työsuhteessa Vantaan kaupungin 24/7 päiväkodissa. Teen 3-vuorotyötä, joten elämäni on aika hektistä välillä. Nyt kilpailen vain itseäni vastaan, ainakin tällä hetkellä. Kaikista parasta on olla oman hyvinvointinsa ja elämänsä ”valmentaja.” Vielä siistimpää olisi auttaa muita ihmisiä! Joten siksi ne Personal Trainer-opinnot starttaavat pian!
On ihanaa huomata, että niin moni mun ystävistä uskoo muhun ja on tukena! Olen saanut niin ihania kommentteja niin ystäviltä, kuin tuntemattomiltakin. Huippua! Parasta on, kun on joku jonka kanssa jakaa kaikki, tai joku, jonka kanssa vain puhua niitä näitä. Kunhan on JOKU, joka välittää.
Yksi ystävistäni oli mun mukana koko sen matkan, mitä kävin läpi masentuneena, myös silloin kun olin lähellä tämän elämän loppumista. Kyllä, olen ollut niin pohjalla. En unohda sitä koskaan, sitä rakkauden, viisauden ja tuen määrää mitä mun ystävä silloin antoi minulle. Sitä voimaa ja positiivista energiaa vaan virtasi muhun. Tajuttoman ihanaa, että mulla on tämmöisiä ystäviä! Aivan varmasti Hän tunnistaa itsensä tästä tekstistä. On myös ollut suuri ilo ja kunnia, että mun avustuksella pari ystävää on saaneet itsensä treenaamaan ja laihtumaan. Enkä sano, että kukaan olisi kauniimpi jos laihduttaa tai treenaa, vaan pääasia on, että ITSE on onnellinen!
Eniten saan kiittää perhettäni, äitiä ja isää = KIITOS! Mutta myös erityisesti kihlattuani, Heikkiä. Heikki on ollut mun tukena joka asiassa – Laskee mut takaisin maanpinnalle, jos meininki nousee liian kovaksi, tai auttaa mut vastoinkäymisen jälkeen takaisin jaloilleni. Arvostan niin suuresti kaikkea apua, mitä olen saanut.
Oon persoonana nopeasti syttyvä, tempperamenttinen ja suorapuheinen. Heikki taas on todella rauhallinen ja osaa hillitä itsensä 100 kertaa paremmin kuin minä. Mä kiihdyn nimittäin nollasta sataan. Täydennetään toisiamme niin hyvin.
Tässä kuvia jotka on otettu nyt marras-joulukuussa! Kyllä tämä tyttö voi tällä hetkellä paljon paremmin, mutta töitä pitää vielä tehdä! On päiviä, jolloin mikään ei tunnu miltään, ruoka maistuu puulta ja treeni ei kulje. Välillä masentaa aivan hemmetin paljon mutta tekemisen meiningillä näitä päiviä tulee vähemmän! Asennetta löytyy, vaikka takapakkia on tullut monesti. Olen aloittanut ”alusta” monta kertaa. Alan pikkuhiljaa löytämään sen ”oman tieni” mitä alan kulkemaan.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Ja tervetuloa Blogini pariin! ♥
Kaikki kommentit ja postausideat ovat tervetulleita! Ja hei! Jos mieleesi juolahtaa kysymyksiä, halajat vinkkejä tms – Niin kommentoi tai laita minulle sähköpostia osoitteeseen: viivikatarine@gmail.com
PS. Minut löytää myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä!
]]>