Mitä sain aikaan vuodessa?

Ajattelin nyt vähän jälkijunassa tehdä postausta siitä, millaisen muutoksen sain aikaan vuodessa. Kuvittelin ensin ettei nämä ”ennen”-kuvat tule ikinä näkemään päivänvaloa (sen verran karunnäköistä materiaalia on :D) mutta päätin kuitenkin julkaista nämä näyttääkseni teille mistä minä olen aikoinaan lähtenyt kroppaani muokkaamaan. Tässäkin vaiheessa tosin taustalla oli reilun vuoden verran salitreenailua. Syömiset vain olivat olleet aivan mitä sattuu (suurimman osan ajasta söin itseasiassa paljon vähemmän kuin esimerkiksi kisadieetillä… believe it or not). Vaikka välillä motivaation ollessa alamaissa tuntuu siltä, ettei kehitystä tapahdu ollenkaan, riittää itselleni ainakin näiden kuvien vilkaiseminen muistuttamaan siitä miten paljon muutosta on jo tapahtunut

Lokakuu 2013 (66kg) – Lokakuu 2014 (59kg) – Lokakuu 2014 (57kg)

Aloitin siis kisavalmennuksen Tanja Koskisen kanssa lokakuussa 2013 ja ns ”ennen”-kuvat ovat kyseiseltä ajankohdalta. Sivu- ja selkäkuva ovat tosin marraskuulta (eli kuukauden valmennuksen jälkeen). Selkäkuvaa ei ollut lokakuulta jostain syystä lainkaan ja sivukuvassa olin peittänyt kädelläni vatsan seudun kokonaan.. Ilmeisesti ihan tietoisesti Kyllähän noissa melkoisen löysässä ja muodottomassa kunnossa on oltu. Selluliitit ja muut kumppanit olivat myöskin tiiviisti menossa mukana.

Laitoin vertailun vuoksi myös kisakuvat kehiin (nekin tämän vuoden lokakuulta, Nicole Wilkins -kilpailusta Nordic Fitness Expoilta) niin näkee vielä sen muutoksen minkä kisavärit ja viimeistelyt tekevät kropalle.

Marraskuu 2013 (67kg) – Lokakuu 2014 (59kg) – Lokakuu 2014 (57kg)

Lokakuu 2013 (66kg) – Lokakuu 2014 (57kg) (valitettavasti tästä ei nyt ole ei-kisakuvaa)

Ylhäällä lokakuu 2014 (57kg) – alhaalla Marraskuu 2013 (66kg)

Kyllähän siellä jotain muutosta saatiin aikaan! Jännä katsoa vuoden takaisia kuvia kun kuvitteli siihenkin aikaan olevansa jotenkin suhteellisen hoikka ja erottavansa jopa joskus jotain lihaksiakin.. Aikalailla erilaiselta kroppa kuitenkin tällä hetkellä näyttää. Itsehän sitä tapahtunutta muutosta ei juurikaan tule huomattua ennen kuin pistää kuvaa kuvan viereen.

Suosittelen siis ehdottomasti ottamaan vartalostaan säännöllisin väliajoin kehityskuvia ihan itseään varten. Mulla ainakin tulee välillä eteen hetkiä, jolloin usko omaan tekemiseen ja kehitykseen horjuu. Näinä hetkinä on aika kaivaa niitä vanhempia kuvia esiin ja muistutella itseään siitä mistä on lähdetty. Voin luvata että motivaatio nousee varmasti. Kun päivästä toiseen tuijottelee sitä oman kropan muuttumista peilistä, ei muutosta ole todellakaan helppo nähdä itse. Oma silmä on suhteellisen altis sokeutumaan muutokselle, jolloin kuvista näkee paljon paremmin tapahtuneen kehityksen. Ottakaahan ihmiset siis kuvia itsestänne älkääkä keskittykö vain siihen vaakaan kehityksen seuraamisessa!