Viime viikko meni jotenkin aivan älyttömän nopeasti, treenejä, opiskelujuttuja ja muita velvollisuuksia riitti vaikka muille jakaa. Viikon kruunasi työt perjantai-iltapäivästä sunnuntaihin (perhehoitajana olen siis töissä yleensä koko viikonlopun, yöt mukaan lukien). Olin sunnuntaina kotiin päästyäni ja treenit tehtyäni jotenkin niin kertakaikkisen loppu sekä henkisesti että fyysisesti, että tämän viikon keventely treenien osalta tuntui osuvan oikein hyvään saumaan.
Tällä viikolla olen siis tehnyt vain erittäin kevyitä treenejä ja antanut kropan palautua. Salilla käyminen on lähinnä tuntunut ärsyttävältä; ei malttaisi millään olla treenaamatta ”kunnolla”! Treenikeventelyn lisäksi kävin edesauttamassa palautumistani maanantaina ja keskiviikkona hieronnassa. Vaikka kaikki vartalon lihakset tuntuivat olevan aivan kipsissä, ne ottivat oikein hyvin hierontaa vastaan ja jumit tuntuivat ”sulavan” todella helposti! Pahimpaan kuosiin olin tainnut saada olkapäät. Olkkiksia tuli viimeisten viikkojen aikana treenattua vähän erilaisilla tyyleillä ja ne olivatkin ilmeisesti ottaneet aika hyvin itseensä viime viikkojen rääkkäyksestä.. 
Anyway, nekin saatiin onneksi hierottua auki ja nyt tuntuu kuin käsien liikeradat olisivat 10 kertaa laajemmat kuin ennen hierontaa.. Parhautta! Kotikonsteista rullauksella ja venyttelyllä saa suhteellisen hyvin huollettua kroppaa, mutta kyllä ainakin meikäläisen lihaksisto vaatii myös hierontakäsittelyä säännöllisesti palautuakseen paremmin.
Tällä viikolla on myös venytelty 
Paras venytys vatsalihaksille!
Muuten tähän viikkoon on kuulunut opiskelujuttujen lisäksi myös henkistä rentoutumista (lue: aivan liian monta jaksoa How I met your motheria…. :D). Kävin mm. ihanan Sonjan kanssa tiistaina tsekkaamassa Pure Foodin -kahvilan ja höpöttelemässä kuulumisia. Olin oikein iloisesti yllättynyt esimerkiksi siitä, että kaikki erikoiskahvitkin sai tilattua mantelimaitoon tehtynä. Cappuccino mantelimaidolla oli aivan äärimmäisen hyvää! Eikä varmaan tarvitse edes mainita tuosta raakakakusta… NAM! Musta oli kiva, että leivoksien raaka-aineet oli listattu hintalapussa. Ei tarvinnut miettiä mitä kaikkea kakkupala sisältää Yllätyin myös positiivisesti hintatasosta. Ja ei, tämä ei ole mikään maksettu yhteistyömainos vaan ihan omasta tahdostani suosittelen kaikkia Turussa asustelevia suuntaamaan Eerikinkadulle ja testaamaan tämä paikka! Itse ainakin tulen todennäköisesti eksymään tuonne säännöllisin väliajoin..
Oli ihana päästä taas jubailemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka on samalla aaltopituudella sekä jaksaa höpistä kisoista, treeneistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Pari tuntia hujahti salamannopeasti. Tällasten kivojen juttuhetkien voimalla jaksaa tarpoa tuolla märässä pimeydessä ja kalseudessa taas hippasen paremmin!
”Syntikakku” ja ”woimapallero” Soooo delicious!
Tänään sain myös postissa kirjeen, joka muutti hieman tulevien viikkojen suunnitelmia. Olen ollut leikkausjonossa reilun kuukauden ajan ja sain tiedon pääseäni leikkaukseen puolentoista viikon päästä. Olin jo olettanut leikkauksen siirtyvän tammikuun puolelle. Kyseessä on suhteellisen pieni päiväkirurginen operaatio, ei tosiaan mistään vakavasta ole kyse. Leikkaushaavasta tulee kuitenkin sen verran iso, että toipumisaikaa vaaditaan melko paljon. Tarkemmista ajoista ei ole vielä ollut puhetta, mutta ensi viikolla saan tarkemmat tiedot operaatiosta ja siihen liittyvistä asioista. Lepoviikko jääkin nyt suunniteltua lyhyemmäksi ja pääsenkin huomenna jo treenien pariin, jotta saadaan edes muutama treeni enemmän vedettyä ennen leikkausta 
selife pelastaa kuvapulassa? :D
Kieltämättä pikkusen, okei pikkusen enemmänkin, kismittää että tuo leikkaus sattui tähän saumaan. Treenit kun tuntuvat kulkevan super hyvin ja uusien treenikuvioiden myötä motivaatio on todella korkea. Toisin sanoen muutaman viikon kestävä totaalilepo tähän väliin on varmaan viimeinen asia joka kiinnostaisi. Toki tiesin että tämä on ihan lähiaikoina tulossa, mutta kuitenkin. Vähän pelottaa miten pitkään joudun olemaan treenaamatta.. Typerää ajatella näin, mutta kyllä se vähän tuntuu siltä että viime viikkojen työt valuu hukkaan jos joudun makaamaan fletkuna kuukauden päivät. Toki tiedän ettei mitään katastrofaalista tuskin ehtii tapahtumaan mutta silti nään jo mielessäni heikentyneen kunnon ja vaikka mitä muuta.
No, turha jossitella tässä vaiheessa. Ei auta kuin toivoa mahdollisimman lyhyttä toipumisaikaa.. ja toki treenata tämä puolitoista viikkoa niin kovaa kuin ikinä pystyn! Toisaalta olo on myös helpottunut. Hyvä että homma tulee nyt hoidettua pois päiväjärjestyksestä niin ongelma ei vaivaa enää tulevaisuudessa. Lisäksi saan joulunpyhät keskittyä perheeseen, rentoutumiseen ja henkiseen palautumiseen Jotain positiivista siis tässäkin..
Sellaista kuuluu allekirjoittaneen elämään tällä hetkellä. Muistakaahan kaikki muut treenata tämän vuoden viimeiset viikot sitten munkin edestä!
Ei kommentteja