No niin. Tuliko herkuteltua? Tuliko ähky? Toivottavasti tuli, sillä nyt alkaa uudet kujeet. Treeni, ruokavalio, lepo. Pyhä kolminaisuus.
Otetaanko yhteinen projekti ja tehdään sopimus? Sellainen, missä annetaan kaikkemme oppiaksemme lisää itsestämme ja itselle sopivasta ravitsemuksesta ja urheilusta.
Mä olen niin ylpeä tästä kuluneesta syksystä. Olen oppinut aivan jäätävästi omasta itsestäni, sillä olen kuusi kuukautta treenannut ja ruokaillut ilman valmentajan höngitystä niskassa. On joutunut ihan itse ottamaan itseään niskasta kiinni, ja miettimään oikein kantapään kautta, mikä sopii itselle. On ollut pomppuja ja mäkiä matkan varrella, sitä ei käy kiistäminen. Välillä on otettu kananlentoa, ja sitten tussahdettu perseelleen mutaiseen maahan. Ja taas uusi yritys, uudella keinolla. Kehoni on laboratorioni. 
Ja niinhän siinä kävi, että kaikennäköistä kokeilin, ja päädyin takaisin siihen tuttuun ja turvalliseen tutun valmentajan suosittelemaan ruokavaliotyyliin, aasialaisilla mausteilla (kuten chilillä!) höystettynä, tottakai. Mulle on tehnyt niin hyvää kokeilla, päätellä ja todeta ihan itse, mikä itselle sopii parhaiten. Ja mahtavaa myöntää rehellisesti, että kyllä mä sitä valmentajaa ihan oikeasti tarvitsen.
Olo on hyvä, iho on hyvä ja näytänkin ihan hyvältä! Taas kerran startattiin Bulleron kanssa tohinat, ja katsotaan, minne se minut vie. Tavoitteena naisellinen bikinivartalo, migreenittömyys, hyvä iho ja terävä mieli.
Suosittelen lämpimästi kyseenalaistamaan, pohtimaan ja etsimään itse tietoa, vaikka se oma valmentaja olisikin kuvioissa. Tai ottamaan ihan kunnon breikin niin kuin minä, ja tutustua itse siihen, miten kroppa toimii erilaisilla ruokavalioilla ja treeneillä. Ole utelias! Käytä omaa järkeä!
Entistä paremmalla draivilla, ja kuitenkin lempeästi ja itseä kuunnellen, uuteen vuoteen.
Sanna
Ei kommentteja