Hotellin huipulta ottamani kuva istanbulilaisesta maisemasta.

Teoriassa tiesin, että Turkki ei ole arvoiltaan eurooppalainen. Siitä huolimatta monen vakiokitisijän oli helppo kritisoida näkemyksiäni Turkin EU-liittymistoiveiden mahdottomuudesta vedoten siihen, että käytännössä Turkki on liberaali maa ja vasta paikan päällä silmät avautuvat näkemään koko kuvan. Että Turkista puhutaan liian mustavalkoisesti.

Toissa viikonloppuna lähdin yhdessä muiden Euroopan nuorten konservatiivijohtajien kanssa käymään paikan päällä. Silmät avautuivat. Ensimmäisen keskustelun paikallisen kanssa kävin korkeasti koulututetun istanbulilaisen poliitikon kanssa jo lentoasemalla. Tämä ikäiseni musliminainen oli pukeutunut peittävään asuun ja huiviin ja puhui erinomaisesti englantia. Kaksi kertaa yritettyäni opetella lausumaan hänen nimensä oikein, hän totesi: “Tapan sinut, jos et nyt kolmannella kerralla lausu nimeäni oikein”, ja nauroi huolettomasti perään. Vaihdoimme eurooppalaisten nuorisopoliitikkojen kanssa vaivautuneita katseita ja yritimme naurahtaa väkisin kohteliaisuudesta. Siinä tilanteessa realisoitui hyvin nopeasti jokaiselle, että olimme hypänneet aivan toisenlaiseen kulttuuriseen kontekstiin.

Matkalla hotellille joka puolella kohosi toinen toistaan mahtavampia moskeijoja. Siellä naiset ja miehet opettelivat ja elivät Koraanin määrittelemiä rooleja todeksi, omissa ryhmissään. Astuessamme taksista ulos joka puolella kaikuivat minareetin kovaääniset. Ääni oli läpitunkeva, ja muistan viime reissulta palestiinalaisalueella, kuinka heräsin joka aamu viideltä korvatulppien puuttuessa. Äänen oli tarkoitus kutsua muslimit toistamaan seuraavaa rukousta:

“Kunnia Jumalalle, maailman Herralle, Armeliaalle Armahtajalle, Tuomiopäivän Ruhtinaalle. Sinua me palvomme, Sinua me huudamme avuksi. Johdata meidät oikealle tielle, niiden tielle, joille Sinä olet suosiollinen, et niiden joiden päälle Sinun vihasi lankeaa ja jotka vaeltavat eksyksissä.”

Rukouskutsusta pystyin tunnistamaan ainoastaan sanat “Allahu Akbar”, jotka olin kuullut viime viikolla Facebookissa leviävässä teloitusvideossa, jota en pystynyt katsomaan loppuun saakka.

Turkkilaisten host-puolueen vieraanvaraisuus oli käsittämätöntä. Meidät majoitettiin upeassa hotellissa, syötettiin hienoissa paikoissa ja maan johtopuolueen tunnuksin varustetuissa kasseissa saimme jokainen sellaisen kasan lahjatavaroita, mihin en ole koskaan eurooppalaisissa poliitikkojen tapaamisissa tottunut.

Näkymä hotellistamme.

Meille tarjotulla luxusillallisella kysyin turkkilaisen host-nuorisojärjestön poliitikolta, mistä Youtuben ja Twitterin bannaamisessa todella oli kyse. Hän vastasi, että Youtubea ja Twitteriä oltiin käytetty laittomasti levityskanavana paljastusvideoille Erdoganin ja muiden pääpuolueen toimijoiden tekemisistä. Sellainen ei hänen mielestään sopinut Turkille, sillä maa joutuisi sekasorron tilaan. Siitäkin huolimatta, että hän myönsi korruptiota paljastettaneen noiden videoiden avulla. Kyseiset somepalvelut oli ajettu päiväksi alas yli 50% parlamenttipaikoista hallussa pitävän AK-puolueen suuren kokouksen vuoksi.

Kävin lukemattomia keskusteluja turkkilaisten poliitikkojen kanssa ja tulin yhä vakuuttuneemmaksi, että maa eroaa selvästi arvoiltaan ja kulttuuriltaan eurooppalaisesta kontekstista. Mieleenpainuvimman kommentin esitti AK-puolueen eräs nuorisopoliitikko:

”Kyllä identiteetti pitää ajatella ensin uskonnon kautta. Me olemme ensisijaisesti muslimeja, sen jälkeen vasta turkkilaisia. On Turkissa myös sekulaaripuolue, joka ajattelee, että olemme ensisijaisesti turkkilaisia, ja sitten vasta jotain uskontokuntaa, mutta sen kannatus on vain jotain 10%.”

Kurdikysymykseen valtapuolueen nuorisojohtajalla oli selkeä vastaus: tuon kansan ei tulisi saada missään nimessä omaa valtiotaan.

Turkin ajamista EU:hun ovat vaatineet niin Kokoomuksen Sasi kuin monet punavihreät poliitikot. Ennen kuin alkaa vaatimaan tällaisia mahdottomuuksia, kannattaa lukea tietoa asiasta tai käydä paikan päällä tutustumassa Turkin tilanteeseen käytännössä. Tai sitten voi tehdä myös molemmat. Johtopäätöksen pitäisi olla päivän selvä.

Euroopan Unioni rämpii kaaottisessa ja epävakaassa tilassa eteenpäin, ja tilannetta ei yhtään helpottaisi islamilaisen Turkin liittäminen mukaan, josta tulisi väkimäärältään EU:n suurin jäsenvaltio.

Klikkaa kuvaa suurentaaksesi se.

Tutustu tästä linkistä laajemmin hlbti-vähemmistöjä koskeviin toimenpide-ehdotuksiin: http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1403781634420/Files/OMSO_34_2014seksuaalivahemmistot.pdf

Kuva: Matias Turkkila

Pidimme Perussuomalaisten Nuorten IX syyskokouksen Turussa viime viikonloppuna. Ympäri Suomea oli koolla iso joukko isänmaataan rakastavia nuoria ja tunnelma oli katossa. On vaikea kuvailla sitä fiilistä, mikä syntyi Finlandian alkaessa soida valojen sammuessa. Se oli jotain.

Rakasta lähimmäisiäsi. Rakasta itseäsi. Myös omaa isänmaataan saa rakastaa ja siitä saa olla kiitollinen. Se ei ole mitään yliampuvaa patrioottisuutta, vaan ihan normaalia yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vapauden arvostusta. Vaikka monet muuta sanoisivat.

Oli hienoa huomata, että rohkeus valtaa alaa. Puheenjohtajakilpailun aikana uskallettiin puhua asioista, jotka on koettu järjestön sisällä aikaisemmin tabuina. Ei meitä pelota, eikä saakaan. Moni puhui poliittisten mielipiteiden terävöittämisestä. Selkeille mielipiteille oli kysyntää, ja välimaastossa odottelu ei tuntunut enää riittävän. On selkeästi havaittavissa, että järjestömme sisällä kärsivällisyys EU:n ja euron suhteen on lopussa. Olemme olleet aikaisemmin odotustilassa antaen mahdollisuuden eurolle ja EU:lle. Muistanette varmaan kannanottomme “Suomi EU:ssa – Reilu tulos tai ulos.”

Tulosta ei ole syntynyt, vaan jatkamme taloudellisesti kaaottisessa tilassa. Taisi luottoluokituskin laskea. Yhdessä ensi vuodeksi valitun hallituksen kanssa linjaamme, mikä on mielestämme isänmaan etu tällä hetkellä.

Myös järjestön toiminnassa otetaan uusia askelia eteenpäin. Toiminnanjohtajan tehtävä laajentuu järjestö- ja viestintäsihteeriksi ja paikkaa voi lähteä hakemaan. Saa, mutta ei tarvitse olla hallituksen jäsen. Tulen antamaan huolellisen perehdytyksen tähän tehtävään valittavalle henkilölle, sillä järjestökone on viritettävä huippukuntoon heti vuoden alusta lähtien hallituksen vaihtuessa. Tähän mennessä olen ollut erittäin ylityöllistetty toimiessani ¼-osa-aikaisena järjestön puuhamiehenä. Tehtävä vaatii kokopäiväistä panosta, ja töitä kyllä riittäisi loputtomiin, mutta emme lähde vaatimaan muiden poliittisten nuorisojärjestöjen tapaan läjäpäin palkattua toimijaa, jopa piiritasolle. Yritämme mennä niin pienikokoisella palkatulla henkilökunnalla, kuin se vain tämän kokoiselle järjestölle on inhimillistä, ja jakaa vastuuta mahdollisimman paljon vapaaehtoisille, jotta piirien toimintaan voidaan satsata myös rahallisesti.

Tämä kaikki tapahtuu varsinaisesti ensi vuonna, mutta valmistelut on jo aloitettu. Innolla odotan työskentelyä uusien ja vanhojen loistavien hallituslaisten kanssa, jotka tunnen jo henkilökohtaisesti kentältä.

On hienoa päästä tekemään Suvin kanssa tiiviimpää yhteistyötä, sillä tiedän hänet päteväksi ja lämminhenkiseksi ihmiseksi. Hänen ja Jarmon kanssa oli ilo käydä kisa, joka perustui kunnioitukselle. Se loi syyskokoukseen hyvän ilmapiirin.

Tähän malliin meillä taistellaan puheenjohtajuudesta. Kuva: Matias Turkkila

Yksi asia minua jäi kuitenkin valtavasti harmittamaan. Kaikkia ei voitu valita. Kun kuuntelin teidän hallitukseen hakevien esittelypuheenvuoroja pitkässä jonossa, näin valtavaa potentiaalia. Oli vaikea keskittyä tekemään niitä juoksevia töitä, joita sillä hetkellä olisi pitänyt tehdä, kun vangitsitte ajatukseni. Teillä oli hyviä ideoita sekä osaamista useammaltakin erityisosa-alueelta.

Järjestömme on kasvanut hyvin vaikutusvaltaiseksi, ja samalla kynnys hallitukseen nousemiseksi on vuosi vuodelta kasvanut. Ei kannata siis lannistua, vaikka nyt ei valinta osunut omalle kohdalle. Haluaisin rohkaista teitä hakemaan paikkaa ensi vuonna, ja tekemään itseään tunnetuksi sitä ennen. Kirjoitelkaa aktiivisesti ajatuksistanne julkiseen levitykseen jäsenistön luettavaksi ja yleisissä kokouksissa jutelkaa mahdollisimman monen osallistujan kanssa, minkälaista linjaa te tulisitte ajamaan ja miten kehittäisitte järjestöämme.

Mitä enemmän tunnette porukkaa ja mitä paremmin ajatuksenne tiedetään, sitä paremmat ovat läpipääsymahdollisuudet. Teillä jokaisella on näytön paikka ensi vuoden kevätkokouksessa, jossa valitaan edustajisto. Sitä ennen haku työryhmiin aukaistaan jälleen tammikuussa, kun uusi hallitus alkaa toimimaan. Ja muistakaa ennen kaikkea aktiivinen toiminta piirissä, se kertoo sitoutumisesta järjestötyöhön. Vaikuttaminen on pitkäjänteistä työtä.

Kerron myöhemmin oman tarinani toimimisesta PS-Nuorten parissa, aina Oulun ja Kainuun Perussuomalaisten Nuorten piirisihteerin paikalta tähän pisteeseen. Ilman sitä politiikan oppikoulua en olisi valmis uuteen tehtävääni. Ilahduin suunnattomasti, kun ⅕ syyskokouksen osallistujista oli uusia. Teillä on paljon hienoja asioita koettavana edessänne. Tarttukaa vain rohkeasti toimeen.

Paikalla oli myös henkilöitä, jotka ovat tehneet paljon työtä järjestömme eteen ja olivat siirtymässä kohti uusia haasteita. Sinulla Heikki se tapahtui jo viime vuonna, mutta haluaisin kiittää sinua valtavasta urakasta, jonka tulit hoitamaan toimiessasi syyskokouksen teknisenä puheenjohtajana. Samuli ja Vilhelm, on ollut ilo työskennellä kanssanne. Olette olleet Perussuomalaisten Nuorten kantavia voimia ja paljon menetämme, kun te lähdette.

Ja Roger, sinä et kyllä lähde minnekään! Pätevälle kaverille löytyy aina hommia! Olet niin nuori, että ehdit saada vielä vaikka mitä aikaiseksi.

Lopuksi haluaisin omistaa muutaman sanan sinulle, Simon. Olet ollut minulle esikuva. Olet ottanut minut mukaan toimintaan tällaisena pakettina. Haluan ottaa sinusta mallia, ja suhtautua samalla lämmöllä ja ennakkoluulolla niitä ihmisiä kohtaan, jotka tulevat järjestöömme omalla puheenjohtajakaudellani. Lisäksi sinun esiintymisesi televisiossa, radiossa ja tilaisuuksissa on ollut katseltavaa, jota kaikkien järjestössämme kannattaisi hyödyntää: osaat viestiä poliittisesti kuin parhain ammattilainen.

Se, että olen saanut seistä niin lähellä myös kamppailujesi keskellä, on vahvistanut minua kohtaamaan niitä haasteita, joita tänä syksynä on ollut. Puheenjohtajan paikka ei ole helppo, eikä varsinkaan valintaprosessi, jonka kautta siihen päädytään.

Kuva: Matias Turkkila

Sinun vaimosi on ollut urhea. Kiitos hänelle siitä, että hän on “lainannut” sinua järjestöllemme laskematta tunteja. Pitää tulla käymään, jotta voi ihan henkilökohtaisesti kiittää. Ja että mun tyttökaveri pääsee saamaan vertaistukea.

Kun syyskokousaamuna alkoi tulla paljon viestejä jäseniltämme, jotka olivat olleet kannattamassa minua puheenjohtajaksi, etteivät pääsekään saapumaan Turkuun kokoukseen, koin olevani todella yksin. Mutta Sini, sinä jaksoit uskoa. Kiitos, että jaksat tukea minua unelmissani. Olet elämäni nainen ja rakastan sinua yli kaiken. Ilman sinua tämä kaikki olisi ollut niin paljon raskaampaa. Lopulta puheenjohtajuus irtosikin selvin luvuin, ja se antaa vahvan mandaatin toimia.

Kiitos jokaiselle äänestäjälle! Tähän päätän kirjoituksen.

Nyt saunaan rentoutumaan, ja sitten jatkan hommia.