Koska tää on treeniblogi niin aluksi höpisen vähän treeneistä. Tulin Lontoosta viime perjantaina ja jäin Helsinkiin pariksi päiväksi. Tapasin valmentajani Annan lauantaina Töölö Gymillä. Enpä tiennyt millanen tappotreeni mua ootti. Anna veti mulle peppu-takareisi treenin, jonka jälkeen itku ei ollut kaukana. Jalat olivat tulessa! Treeni meni juuri sinne minne piti ja fiilis oli mahtava. Kiitos Annan   Tapasin myös ohimennen upean tiimisiskoni Jaden, jonka kanssa olin samassa huoneessa MM-kisoissa. Muutenkin päivä oli yksi parhaista pitkään aikaan.

Sitten ajastani au pairina.. Painotan, että kerron omasta kokemuksestani ja mulla kävi huono tuuri.  Olisi pitänyt ottaa selvää perheestä enemmän etukäteen. Uskallan jopa väittää, että kokemukseni oli rankempi kun kumpikaan mun kisadieteistä.

Jo ekan työviikon jälkeen huomasin olevani aivan loppu. Tein töitä 10-12 tuntia per päivä ma-pe. Ajattelin kuitenkin, että ehkä tää on vaan eka viikko. No eipä ollut… Koko kaksi kuukautta tein noin pitkiä päiviä. Työtehtäviini kuului lasten hoito ja kotityöt. Iltaisin salilla käyminen oli minulle henkireikä. Silloin sain hetkeksi omaa aikaa.

Jos minulla on joskus lapsia, toivon että osaisin kasvattaa heidät ilman liiallista lellimistä ja ilman fyysistä kuritusta.

Parin viikon jälkeen huomasin, että itkin lähes joka päivä pelkästä väsymyksestä. Tajusin miten tärkeää on läheisten läsnäolo, olitpa missä päin maailmaa tahansa. Ilman läheisten tukea on vaikea olla onnellinen.

Tutustuin muihin au paireihin ja sain aivan ihania uusia ystäviä. En tiedä mitä olisin tehnyt ilman muita suomalaisia. Viikonloput oli ehottomasti koko kokemuksen parasta aikaa, kun pääsi kiertelemään ympäri Lontoota huippu tyyppien kanssa! Jollain tavalla kiinnyin myös perheeseen, etenkin lapsiin vaikka tiesin etten olisi pystynyt olemaan enää päivääkään siellä töissä. Lapset ovat mulle edelleen todella tärkeitä. Lähdin perheestä sovussa, molempien päätöksellä. Luulen, että tän perheen kohdalla kotiapulainen ja au pair olivat menneet sekaisin.

Kun palasin Suomeen ja näin itseni ENSIMMÄISTÄ KERTAA peilistä, oli järkytys suuri. Huomasin kuinka pahaolo näkyi mun kehossa. Tuli taas todistettua, että ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olin siis saanut reippaasti lisäkiloja. En ole lihava, mutta isompi kun lähtiessäni. Tajusin, että Lontoossa söin mun pahaan oloon.

Tulipas tästä nyt synkkäpostaus, mutta semmosta se elämä välillä on. Olen taas vahvempi ja yhtä kokemusta rikkaampi! Ihana olla taas kotona Suomessa. Rauhallista joulua kaikille ja muistakaa pitää läheisistänne huolta! 

<3:Eve

Okei, elikkä.. Kaikki ei ole mennyt ihan putkeen täällä Lontoossa. En rupea vielä asiaa sen tarkemmin avaamaan. Kyse ei ole kuitenkaan mistään koti-ikävästä. Sanotaanko näin, että maailmalla saattaa nähdä aika rankkojakin juttuja. Tulen jouluksi Suomeen ja todenäköisesti sinne jäänkin.

Sitten vähän Lontoosta. Lontoo on kaunis kaupunki ja täältä löytyy kaikkea, välillä tosin ihmispaljous vähän ahdistaa. Toinen juttu, mistä en pidä on jonotus jokapaikkaan. Mikään ei vaan toimi ja matkustamisessa menee paljon aikaa Sääkään ei ole mikään paras tähän aikaan vuodesta. Musta on kuitenkin ihanaa, että tää kaupunki ei nuku koskaan! Aina on tekemistä ja touhuumista. Kaupat on yötä myöten auki ja aina löytyy jotain uutta! Kaupoista saa terveellistä safkaa ja treenipuitteet ovat hyvät. Kaupunki on siis fitness ystävällinen Täällä on paljon kauniita puistoja missä on hyvä vetää aerobiset. Käyn salilla nimeltä Pinks Gym. Sali on viihtyisä ja laitteita löytyy monesta kerroksesta. Täälläkin, niinkun Espanjassa oon törmännyt tytöt eivät treenaa ilmiöön Sali kuhisee treenaajista ja kaikki laitteet ovat varattuja, mutta ylläripylläri ei ainuttakaan tyttöä! Joskus nään pari mimmiä treenaamassa personal trainereiden kanssa. Musta on hauskaa kun lisään painoja niin äijät on huolissaan että jaksanko varmasti. MÄHÄN OON TYTTÖ, EN MÄ VOI JAKSAA NOSTAA 10kg KIEKKOA Täällä myös harrastetaan enemmän small talkia treenatessa. Monet kyselevät, että mihin joku tietty liike ottaa ja  muutenkin kuulumisia. Toisaalta se on kivaa, mutta toisaalta kaipaan Suomen treenirauhaa. Kesken sarjojen on vaikea vastailla kysymyksiin haha! Mutta joo, oikein mukava ja ihana paikka kaiken kaikkiaan

Oon muistellut tätä kulunutta syksyä fitneksen merkeissä ja oon ikionnellinen siitä, mitä oon päässyt kokemaan näin nuorena. Sen vasta alkaa näin jälkeenpäin tajuumaan, mitä uusia mahdollisuuksia oon saanut kisaamisen myötä. Yksi upea juttu on tää blogi ja te jotka jaksatte lukea tätä! Oon saanut hurjasti tsemppiä teidän kommenteista, Kiitos <3 Uusia juttuja on tiedossa, nimittäin mua pyydettiin aloittamaan videobloggaus vlogiaan! Oon niin innoissani!  Todellakin oon lähössä mukaan ;)Tulossa siis treenivideoita! Mulle voi myös ehottaa aiheita videobloggaukseen tai mistä olisitte kiinnostuneet kuulemaan?

<3:Eve

Viime viikolla sain postissa nämä upeat Zero Pointin säärystimet ja sukat. Mulla on jo aijempaa kokemusta Zeron säärystimistä ja en voi muutakun suositella kaikille. Olen kärsinyt jo kauvan entisenä jalkapalloilijana kipeistä penikoista, mutta empä enää! Säärystimiä olen käyttänyt niin kovalla alustalla juostessa kuin lentokoneessakin. Lisäksi rakastuin heti näihin väreihin! Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa joten

https://www.zp.fi/

Palataan taas pian!

<3: Eve