Eurooppa karkaa Venäjältä

Viidennestä kolonnasta puhuminen on Suomessa hämmentävää, mutta tunteet ovat käyneet kuumana netissä uutisten kommenteissa ja yhteisömediassa. Asian vakavuutta kuvaa päätoimittaja Eilina Gusatinskyn toteamus Kansan Uutisten blogissa: ”Nyt tiedän, että massiivinen propaganda saa kolmessa viikossa aikaan sellaista vihaa, että perheet hajoavat ja pitkät ystävyyssuhteet katkeavat.”

Sota muuallakin kuin verkossa olisi todellinen maailmanluokan katastrofi. Poliittisesti, geopoliittisesti, inhimillisesti ja ylipäänsä mistä tahansa näkökulmasta katsottuna.

Sekä Ukrainan että Venäjän vallanpitäjien kuin myös maailmanyhteisön tärkein tehtävä on estää sota Itä-Ukrainassa, kirjoitetaan Novaya Gazetan pohdinnassa Mitä Krimin jälkeen. Joku kevyt versio kylmästä sodasta, ehkä?

Vai olisiko vaan tunnustettava useampi Venäjä, joista yksi on koko ajan sodassa. Historian valossa kehitys on professori Timo Vihavaisen mukaan ymmärrettävä myös siten, että Venäjä on valtio, jolla on suuri itäinen naapuri ja joukko ikäviä ja vihamielisiä alamaisia Kaukasuksella.

Toinen Venäjä

Mutta pohjoismaisesta vinkkelistä katsottuna Venäjä eristäytyy ja ajaa itsensä yhä kauemmas siitä arvoyhteisöstä, johon me suomalaisetkin katsomme kuuluvamme. Ja arvojen vuoksi keskustelu Natosta on välttämätöntä.

Tosiasioita ei käy kiistäminen vaan kaikkien on totuteltava ajatukseen, vaikka samaan aikaan on hyreksittävä mielessään yleismaailmallista toivetta, joka on kovin tuttu muilta aikakausilta: ”Kunhan vain ei tulisi sotaa”.

Tuntemattoman taiteilijan näkemys Venäjän eristäytymisestä.

Krimin miehitys on johtamassa Ukrainan ja Euroopan loittonemiseen Venäjästä. Näkemys on saanut tilaa Venäjällä, jossa autoritaarisuuden aikaan tottuneita on ravisteltu toden teolla.

Slon.ru -verkkolehdessä toimittaja Aleksandr Baunov arvioi: ”Nyt se [Venäjä] myös uhkaa jäädä yksin läntisessä maailmassa, jossa esiintyy halua pudottaa se sivistysmaiden joukosta.”

Onko uhraus sen arvoinen, kysyy puolestaan Sobesednikissa kirjailija Dmitri Bykov.

Suomessa ollaan kovasti ihastuttu ajatukseen geopolitiikan merkityksestä. Bykov sanoo sen näin: Krimin palauttamisella menetetään Ukraina, ja todennäköisesti koko Eurooppa – onko vaihtokauppa tarpeellinen?

Ukrainan puolustajista on laadittu listoja. Venäjän johdon tukijoiksi on haalittu jopa kuolleita. Kulttuurityöntekijät ymmärsivät onneksi poistaa kuolleen listoiltaan.

Valheen verkko

Putinin miljardiomaisuudet vuosia sitten paljastanut Stanislaw Belkovski letkautti presidentin puhetta arvioidessaan, että voisi anoa Ukrainan kansalaisuutta päästäkseen osaksi eurooppalaisuutta.

”Olen asunut Putinin Venäjällä sen verran pitkään, että kuten kaikki muutkin tiedän millaisesta maasta on kyse. Totaalisen korruption ja rahanpesijöiden maasta, jossa ei kunnioiteta ihmistä. Krimin liitttäminen Venäjään on tappio, ei voitto”, Belkovski kirjoittaa blogissaan Snobissa.

”Tänään se mitä puhun, voi vaikuttaa hullulta ja hämmentävältä, mutta niin toimii profetia: aluksi sinua kivitetään, mutta sitten selviää, että olet oikeassa. Nyt olen kivittämisvaiheessa ja se minun on käytävä läpi, koska muuten profetiaa ei ole olemassa. No, ennustan: hyvin pian edessämme on valinta Venäjän ja Ukrainan välillä, sananmukaisesti Etelä- ja Pohjois-Korean välillä, Belkovski sanoo.

Sotapsykoosin uhrit

Venäjällä vallanpitäjät käyvät uutta ”pahan akselia” vastaan tasapainoillen ”kuuman sodan” ja hermosodan välillä.

Suomessa ei ole mitään syytä innostua liikaa. Sotapsykoosiin vaipuminen veisi mahdollisuuden ajatella selkeästi. Mediakritiikkiä tarvitaan paljon, eikä ketään ole syytä demonisoida.

Ratkaisevaa ei ole todellisuus vaan koettu todellisuus, joka on luotavissa mediatykistöllä, kirjoitti Hesarin mielipidekirjoituksessaan emeritus tutkimusprofessori Kari Mannermaa.

Venäjän eristäytyminen

Putinin kannattajien, etenkin niiden, jotka kannattavat häntä tavan vuoksi tai vahvistaakseen perinteitä, on ymmärrettävä, että tämä Venäjän johtaja näyttäytyy muulle maailmalle toisin kuin ennen Krimin miehitystä.

Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokosken kirjoittamassa artikkelissa  käydään läpi viime vuosien murroskohtia. Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen lainaukset ovat kuvaavia: ”Georgia oli herätys, jonka jälkeen olemme vain painaneet torkkunappia”; ”Euroopan tulevaisuus on mennyt perustavanlaatuisesti uusiksi.”

Venäjällä on ymmärretty, että kun henki muuttuu, ei ruumis, on tehtävä muutosta vastaavia johtopäätöksiä. Taloudessa tämä tarkoittaa, että maassa edessä on pitkä tuulinen kausi osittaisessa eristyksessä muulta maailmalta.

Baunov kirjoittaa, että on huomattavaa, että niin kauan kuin [Venäjällä] on jäljellä kansalaisten vapaa matkustusoikeus, eristys on osittainen. Kansalaisilla ovat edessä taloudellisesti kovat ajat.

”Nyt toimitaan myös maan sisällä ja kiristetään ruuvia edelleen. Venäjällä on edessä ruplan arvon lasku suhteessa muiden maiden valuuttoihin, inflaatio, reaalitulojen lasku, valtion budjetin tasapaino-ongelmat ja vaikeudet täyttää sosiaalisia velvoitteita.”

Militaristinen diktaattori

Tuntuu siltä, että Putineita oli aiemmin useita. Nyt näemme vaan sotaisen militaristisen diktaattorin. Aiemmin esillä oli myös eurooppalainen Italian ystävä ja Saksan liittokanslerin kanssa suoraan juttuun tullut Putin.  Baunov arvelee, ettei eurooppalaisuus ole ollutkaan pelkkä tehokeino, vaan Putin on uskonut tähän vankasti.

”Omasta mielestään eurooppalainen Putin kokosi joka vuosi keskustelukerhoonsa Valdaihin länsimaisia kuulijoita kertoakseen heille, mistä kannattaa etsiä eurooppalaisia arvoja. Venäjältä. Lisäksi päätellen Berlusconia ja saatanaa koskeneesta kappaleesta tärkein eurooppalainen arvo on kouria naisia.”

Valta on kaukana

Politiikkaan ei ole Venäjällä ollut valtakunnan tasolla kansalaisilla pääsyä, talouselämään he ovat päässeet mukaan valvotusti. Kremlin ratkaisut ovat kaukana, kuten tietysti isossa maassa valtakunnan asioissa on pakko tehdä. Ongelmallista on se, että myös tasavaltojen ja pienimpienkin alueiden virkamieseliitti on uskollinen Putinille.

Kansalaisten tasolla edellisten vuosien aikana Venäjällä on kaikkinainen henkinen toiminta, yksityiselämä, vapaata ensimmäistä kertaa Venäjän historiassa.

Baunov katsoo, että vain hetkeä aiemmin venäläiset olivat siinä uskossa, että maassa vallitsee ”aiemmin tuntematon olemisen keveys: hallinto ilman ideologiaa ja valtava yksityinen elintila, jossa henkilökohtainen alue on täysin suljettu. Venäläisen yksityisyyden rajaton aava.”  Ajateltiin, että ensimmäistä kertaa historiassa synnyinmaa on todella laaja.

(Vrt. suosittu neuvostoajan laulu Laaja on mun kaunis synnyinmaani, Shirokaja strana moja rodnaja).

Lauluntekijä Boris Grebenshtshikov kirjoitti vielä kolme vuotta sitten sanomalehdessä: elämme käsittämättömän vapauden aikaa.  Mitä luulette hänen tarkoittaneen,  Baunov kysyy ja vastaa itse, ”Samaa kuin minäkin – ulkomaalaisten vapautta.”