on sanana varsin yksinkertainen ja kulunut. Mutta, mitä se pitää sisällään ja miten sen voi saavuttaa, onkin sitten aivan eri juttu.

Nykyajan materia-ihmiselle onnellisuus on jotakin suurta ja näkyvää: sama kuin raha, valta, naapurikateutta ja ulkoista kauneutta.

Miehelle onnellisuus tarkoittaa isoa mersua, huvipurtta, taloa meren rannalla ja kesämökkiä ulkoimailla. Unohtamatta tärkeintä, nimittäin miestä edustavan naisen: ei liian älykkään, mutta ei myöskään juustoa, korostamaan hänen miehisyyttään, aiheuttaen samalla kateutta ja vihaa muissa miehissä. Tälle naiselle on tietysti olemassa tarkat kriteerit: hänen tulee olla nuori, kaunis ja muodokas, ei pitkä, muttei lyhytkään, seurallinen, miestä hieman tyhmempi, hänen tulee ylikorostetusti olla kaikessa samaa mieltä miehensä kanssa, tukea, palvoa ja ylistää häntä aina näkyvissä tilaisuuksissa. Kun nainen sitten lopulta täyttää nämä kaikki ehdot, mies kyllästyy ja ottaa tilalle toisen naisen, koska naisesta on tullut liian tavanomainen, hännystelevä ja hänestä on kadonnut kaikki jännitys.

Ulkoinen kauneusihanne, johon kalliit merkkituotteet olennaisesti kuuluvat on naiselle tärkein. Oli hän sitten 12-vuotias tai 112-vuotias. Paras ruoka on silmäruoka. Naisen oma mies ja ennenkaikkea muiden miesten tulee huomata hänen laittaneen botoksia huuliinsa, silikonia rintoihin ja poskipäihin, tehneensä vatsalle ja takapuolelle rasvaimun ja samalla poistaneensa muutama turhan kylkiluu, korostamaan jo muutenkin kapeaa uumaansa,  värjänneensä hiuksensa, ostaneensa uutta hajuvettä, huulipunaa, korvakoruja jne. Jos mies ei synkistelleessään omissa ylitsepääsemättömissä huolissaan omaa epätäydellistä kehoaan kohti, huomaa tätä suurta muutosta ja lisäkauneutta naisessa, muistaen myös ylistää ja kehua muutosta, on ”omakäsihoitaa” ja kolmas maailmansota talossa merenrannalla todellista. Ja siitä on onnellisuus varsin kaukana.

En ole ikinä enkä missään käydyissä maissa tavannut naisen, joka olisi täysin tyytyväinen ja onnellinen omaan kehonsa temppeliin. Oli hän sitten Suomesta tai Afrikasta, niin ongelmat ovat täysin samat. Sama koskee yös meitä miehiä! Milloin hänellä on liian pienet rinnat, iso takamus, kapeat huulet, pienet silmät, ohuet hiukset, lyhyet silmäripset tai on liian lihava, suuria ja mieltä järkyttäviä vikoja, joita pitäisi keinolla millä hyvänsä saada korjatuksi, niin silloin hän olisi TOSI onnellinen.

Meillä miehillä on kaikenmaailman  alemmuuskomplekseja, josta yleisin seuraa kohdusta hautaan ja liittyy miehisyyteen, joka ei ylikorostu tai ole tarpeeksi suuri. Jos vain saisimme puolet pituutta ja paksuutta lisää alapäähän, niin voi kuinka onnellisia silloin olisimme.

Näitä meille elintärkeitä asioita synkän onnettomina ja omassa päässämme pohtiessamme, joko mersussa tai meren rannalla olevassa talossamme, emme kiinnitä mitään huomiota ympärillä oleviin asioihin, joita juuri ovat onnellisuuden indikaattoreita: kukkivat kukat ihanine tuoksuineen, lämmin humiseva keväinen tuuli, joka saa lehdistä versoavat puut huojumaan ja linnut laulamaan ilosta. Koko luontomaailma elää, sykkii ja riemuitsee ilosta kevään tulosta. Synkistellen ja ääneen kiroillen tallomme kukat, kaivamme monttuja,  kaadamme puut, ammumme kaikkialle paskovat ja räkättävät turhat linnut hengiltä, saadaksemme hiljaisuuden ja rauhan taloon, jonka juuri olemme saaneet valmiiksi meren rannalle, ollaksemme tosi onnellisia ja saadaksemme edustusnaisellemme erilaisia implantteja, botoksia, hiuspidennyksiä jne, että myös hänkin voisi jakaa onnen meidän kanssa. Sitä onnellisuutta emme kuitenkaan koskaan löydä, koska sitä ei näissä asioissa ole olemassakaan.

Hyvä ja onnellinen elämä on varsin yksinkertaista ja helppo saavuttaa! Jos erämaassa janoon kuolevalle tarjotaan yksi lasillinen likaista vettä, tai parantumattomalle sairaalle parannuskeinon  vaihtoehtona kaikki maailman rikkaudet, niin kumman he mahtavat sillä hetkellä valita? Ihmisen pitää vain avata silmänsä ja katsoa ympärille, niin hän näkee kaiken sen mitä onnellisuuteen tarvitaan. Ikävä kyllä, niin harva pystyy siihen. Puhumattakaan minusta!

Ps: uskon, että tämä ahtaan ja likaisen napuurin savupiipun pohjalla tällä hetkellä hautova naakka on onnellisempi kuin useimmat meistä ihmisistä.

Täten toivotan kaikille oikein hyvää ja kaunista kevättä. Terveisin: Jan Jalutsi