Moi! Kirjoitin aikoinaan vankilassa ollessani suhteeellisen paljon, myös yhteiskunnallisia asioita, joista media julkaisi vain pienen osan. Tämä on kirjoitus niistä ajoista kun Suomen ensimmäinen lama oli syvimmillään, ja taas ollaan samassa jamassa. Sanotaan, että miesmuistin pituus on kuusi viikkoa ja pikkuhiljaa alan itse myös uskomaan siihen!

”Sylkykuppi” ja koko kansan vihollinen nro 1! Mies, joka syytetään pankkikriisin aikaansaannosta. Mies, joka kehoitti sivukonttorien pankinjohtajia myöntämään leväperäisesti lainoja. Mies, joka ei valita, vaikka hänen elämänsä on täysin tarpeeton ja itsemurha tuntuu olevan ainoa ulospääsy.

Miehen nimi on Christoffer Wegelius, piinkova, hymyilemätön liikemis, joka lehtimiesten kysellessä kiusallisia kysymyksiä nousi hevosensa selkään, karauttaen lännensankarin lailla yli Rio Granden, jättäen taakseen puolimiljoona työtöntä ja 43 miljardin velat.

Wegelius antoi 24-25.02.1996 viikonlopun Ilta-lehdelle haastattelun, jossa hän surkutteli kovasti omaa kurjaa kohtaloaan, ja koki olevansa lähinnä olosuhteiden uhri kuin konna. Paha ihminen hän ei missään tapauksessa ole. Ainostaan syytön! Miljardikorvaus oli juuri muuttunut kuudeksi miljoonaksi markaksi ja sekin yhteisvastuullisesti toisen pankijohtajan kanssa. Sellaista summaa hänellä ei omien sanojensa mukaan ole, eikä koskaan pysty saamaan, vaikka vuositulot ylittivät reilusti kyseisen summan. Hänelle korvaussumma oli sama kuin viisikymmentä vuotta vankeutta.
Hieman haastattelun jälkeen Suomen Kuvalehdessä vaihtui päätoimittaja. Entistä huomattavasti parempi ja avoimempi, onhan hän entinen pankinjohtaja. Pian voimme myös lukea Suomen Kuvalehdestä laajan artikkelisarjan Wegeliuksesta, ” Crissestä” näin tuttavallisemmin sanottuna. Saamme myös tutustua koko hänen perheeseensä. Vaimo kertoo, miten Crisse-parka kärsii jatkuvasti unettomista öistä, ei omasta, vaan kansakunnan kovaa kohtaloa ajatellen. Crisse on hellä, humoristinen ja paras mahdollinen aviomies, joka on kaikille kiltti. Joskus, jopa perheen heikkoa taloudellista tilaa ja päivittäistä ruoka-annosta ajatellen, haitaksi asti avarakatseinen ja hyväsydäminen. Siinä vaiheessa myös muista perheenjäsenistä otetaan valokuvia. Eläimet näyttävät kaikki hyvin tyytyväisiltä, ehkä hieman surullisilta, mikä taas johtuu siitä kun media kiusaa Crisseä. Aika kuluu…

…ja yhtäkkiä on Crisse muuttunut kansakunnan kaatajasta ja sarvipäästä, vitivalkoiseksi uhriksi ja poloiseksi, joka on nuhteettoman aviomiehen lisäksi myös hyvä pankinjohtaja. Tämä kaikki tapahtuu parissa vuodessa ja satojen eri haastattelujen kautta. Crissellä on näes hyvät tausta- ja tukijoukot: On Rotary- ja Vapaamuurariveljeksiä, psykologeja, asianajajia, tuomareita, poliiseja unohtamatta tärkeimpiä, nimittäin lehtimiehet ja -naiset, jotka antavat tälle kaikille kasvot. Ja, mikä parasta, kaikki auttavat kädet auttavat samalla myös itseään, joten kaikki tapahtuu vilpittömästi ja pyyteettömästi. Sillä voihan muuten käydä niin, että Crisseltä ilmestyy sellainen kirja, jossa hän kertoo totuuden.

Suomen kansa nielee tämän karvoineen päivineen ja unohtaa työttömyyden, laman ja kurjuuden. Antaen hänelle anteeksi, kuten on antanut kaikille hänen kaltaisille ennenkin. Sillä vanha sanonta sanoo, että suomalaista ja spitaalista erottaa siitä, että suomalaista voi vetää nenästä loputtomiin, mutta spitaalista vain kerran.