Hyvää huomenta viikonlopun viettelijät!

Antaisin tuhat euroa sille, joka kykenee runsasta mielikuvitustaan käyttämällä arvaamaan minne olen tänään lähdössä. Valitettavasti minulla ei ole ylimääräistä tonnia, ja oikeastaan on jo vähän kiire lähteä, niin jätetään arvailut toiseen kertaan.

Mennyt viikko on ollut niin järkyttävän ihanan megasuperhyvä, ja olen hiihdellyt aurinkoisia katuja tuhannen voltin hymy naamallani. Jos viikko sitten kirjoitin olevani onnen kukkulan uusi pormestari, niin voi – nyt on kyllä sama potenssiin miljardi. Tiedättekö niitä hetkiä kun kaikki vaan menee maagisesti nappiin? Hyvää kahvia, hymyileviä ihmisiä, bussikuskikin antoi minun matkustaa vanhentuneella kertalipulla. Pelkkää voittoa!

Koska minulla on kuitenkin nähtävästi alitajuinen tarve asettaa itselleni haasteita, olin lähes unohtanut mihin olenkaan mennyt lupautumaan täksi viikonlopuksi. Palataan noin kuukausi sitten olleisiin erämessuihin, joista rakas äitini soitteli minulle. Vaikka hän harrastaakin metsästystä, oli hän siellä hommissa edustamassa jotain kalasähköä. Jotenkin mystisesti muutaman minuutin puhelun aikana äiti sai minut puhuttua mukaan KALASTAJAT 2014- RISTEILYLLE, jonne menemme yhdessä puhumaan kalasähköstä (..mistä? tästä.) ja ihmettelemään meininkiä. Joo-o. Aika monta kulmainkohottelua olen saanut kuluneella viikolla todistaa, kun minulta on tiedusteltu minne lähden juhlistamaan uutta duuniani. Joo, mutsin kanssa laivalle kera parituhatpäisen kalastajaporukan. No, äitiäni lainatakseni, ”saatpahan ainakin materiaalia kolumniin”.

Täytyy vielä palata tuon uuden Cosmon ulos putkahtamiseen vielä hetkeksi. Haluan osoittaa suurimmat mahdolliset yhteiset ja yksittäiset kiitokset jokaiselle teidän kauniista sanoistanne ja vilpittömästä tuesta. Tällaiselle keltanokka-journalistille harppaus ison lehtitalon remmiin on ollut paitsi ihanaa, myös pelottavaa. Merkitsee siis lähes maailmaa minulle saada niin positiivista palautetta ja rohkaisevia sanoja, kiitos niistä kaikille! Ehkä maailman parhaita fiiliksiä saada tehdä jotain, mistä nauttii, ja saada siitä kiitosta. Koska kuitenkaan kaiken ei tarvitse olla aina ihanaa ja ylistävää, niin kommenttiboksi tai meilini on aina hyvä paikka antaa palautetta tai kritiikkiä, sillä eniten tähän työhön ajaa se halu kehittyä. Mä haluan kirjoittaa oikeampaa, sujuvampaa kieltä, keksiä oivaltavampia läppiä, saada juttuihin ison ripauksen aitoa itseäni, kuitenkaan sitä liikaa korostamatta. Myös aiheita saa heittää – olisi aika mielenkiintoista kuulla, mistä joku haluaisi tuollaisen tekstin lukea!

Nyt lähden valitsemaan passelia asua kalapaatille, ehkäpä joku merihenkinen ja mahdollisesti suomuisa ensemble päälle valikoituu! Ihan mahtavaa viikonloppua kaikille, ja HUOMENNA ALKAA KESÄAIKA!!!!!!!!!!! #fukje