Njam! Rakastan hyvää ruokaa ja limua: suklaata, karkkeja, kaikkea suolaista ja ennen kaikkea taffel chipsejä. Kun menen keittiöön on pöydällä kulhollinen erilaisia suolapähkinöitä. Jääkaapin päällä on Hazelnut Chocolate keksejä ja lieden vieressä pussillinen Kartanon chipsejä ja popcorneja. Keittiön vasemassa nurkassa makaa hengenvaarallinen solariumi, jossa myös minä tykkään maata. Kun vielä ottaa huomioon sen, että olen iältäni yli 50-vuotias, poltan tupakkaa, juon alkoholia jne. on elämäntyylini lievästi sanoen epäterveellinen – suorastaan hengenvaarallinen. Puhumattakaan harrastuksistani rakentaa kaikkea hulluuksia:  paineilmalla toimivista mopoista suihkulähteisiin! Ja jokainen, joka minut tuntee sanoo, ”että Sinun olisi pitänyt olla kuollut jo vuosikymmeniä sitten ja ainakin kymmenesti”.

Silloin kun peruskunto alkaa olemaan niin huono, että hengästyy ja alkaa hikoilemaan kun sängynpohjasta katselee urheiluohjelmia on aika pysähtyä miettimään itseään ja omaa terveyttään. Viime vuonna kävin kuntosalilla muutaman kerran ja tänä vuonna on ollut tuon kuntoilun suhteen hieman hiljaisempaa. Päättäväisesti menen Kunnantalolle ostamaan kolmen kuukauden kuntosalikortin. On aika ryhtyä elämään terveellisesti ja kuntoilemaan! Ehdin käydä kerran salilla, ennen kuin leikkaan ison haavan vasempaan käteni kun katkaisulaikan terä halkeaa ja lähes läpäisee koko käden. Onneksi kädessä on paksu teräskello, johon laikka ensin osuu ja syvät uurteet kellossa kertovat terän voimasta. Päätän ensin käydä lääkärissä ompelemassa haavan, mutta koska pelkään injektioneuloja en viitsi mennä, vaan kaivan veitsellä pahimmat roskat ja romut kädestä pois. Muutaman päivän kuluttua haava kuitenkin hieman tulehtuu ja on pakko käydä lääkärin luona puhdistamassa haavan. Muutaman viikon kuluttua astun vasemalla jalalla neljän tai viiden tuuman rautanaulaan, joka uppoaa keskelle jalkapohjaa. Onneksi olen astunut niin monta kertaa ennestään nauloihin, ettei se enää pahemmin haittaa. Niin hullulta kuin asia kuullostaakin. Mutta vihdoin ja viimeinen pääsen salille!

Aloitin painoilla treenaamisen 1976 työntelemällä autoja ja nostelemalla ensin pieniä kärrynpyörien akseleita pääni päälle ja muutaman vuoden kuluttua jaksoin nostaa akselit pyörineen ylös. Silloin ei tiedetty lisäravinteista mitään, nyt se on miljardibisnestä. Ei myöskään tiedetty sitä, että rasva tappaa ja lihottaa ihmistä ja vihanneksia pitää syödä niin ja niin paljon, muuten sairastuu ja kuolee. Kyllä nykyajan lääkärit ja terveysgurut tietävät! Eikä sitä vieläkään tiedä Eskimot ja muut jäätiköillä asuvat kansat ja sen vuoksi suurin  osa heistä ovat iloisia ja meitä huomattavasti terveimpiä, vaikka syövät vain lihaa ja rasvaa päivät pitkät:) Jäällä kun ei pahemmin retiisit, tomaatit ja muut vihannekset ja juurekset kasva.

Jätän pois turhat treenijupinat ja toistomäärät, koska jokainen ihminen on yksilö ja se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi muille. Olo sen sijaan kun kävelee treenisalin ovesta ulos on niin sanoinkuvaamattoman hyvä ja onnellinen, että tuskin mikään maailmassa vetää vertoja sille fiilikselle. Sen täytyy jokaisen ihmisen itse kokea ymmärtääkseen, mistä puhun. Meneminen salille on aina aluksi vain yhtä vaikeata, mutta sitten kun on käynyt muutaman kerran, kuten minä nyt, niin alkaa jo malttamattomana odottamaan seuraavaa treeniä!

Ps. laitoin mukaan muutaman treenikuvan, mutta hyvän maun nimissä jätin haavakuvat pois, koska niiden katseleminen ei välttämättä paranna lukijan oloa!