Hölmistyneenä ja edelleen oikein itsekään uskomatta istun ja katselen tyhjää näyttöruutua, johon minun pitäisi kirjoittaa jotakin järkevää. Sillä minulle, Jan Stefan Jalutsille on tarjottu blogistin paikkaa uudessa ns. nettilehdessä yhdessä urheilu-, elokuvasankarien ja muiden kuuluisuuksien kanssa. Itse en ole mikään suurta mainetta niittänyt urheilija, puhumattakaan elokuvasankarista. Minun pääroolini elokuvassa, nimeltään Elämäni, on lähes aina ollut konnan, vankilakundin ja ehkä eniten vankikarkurin.

Viisas oppii toisten virheistä ja älykäs ihminen ei yleensä tee samaa virhettä kahdesti. Näin sanotaan. En ole viisas saati kovinkaan älykäs, koska kun suhteutetaan virheitteni määrää vankilassa vietettyihin vuosiin, niin niitä kertyy yhteensä kaksikymmentä vuotta, josta kuusi vietin eristyksessä karkailujeni takia. Siellä joko oppii tulemaan toimeen ja hyväksymään itseeän, tai sitten ei. Siinä yksi syy, miksi Suomi on vankilassa tehtyjen itsemurhien kohdalla maailman kärkiryhmässä. Kun ihminen on paitsiossa hänellä on aikaa ajatella ja katsella maailmaa, ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana.

Jokainen ihminen haluaa olla vapaa, niin fyysisesti kuin myös henkisesti. Tämän vuoksi sellaiset hallintomuodot, kuten depotismi,nepotismi, ja nyt viimeksi nähty sosialismi, eivät koskaan voi olla pysyviä, koska tyranismi,  johon kuuluu väkivalta, eriarvoisuus ja orjuuttaminen ovat aivan liian näkyviä. Kun puhutaan vapaudesta mennä, ilmaista itseään ja elää, käytetään sanaa Demokratia. Hallintomuoto, joka sai alkuunsa n.2500 vuotta sitten antiikin-Kreikan Atenassa, jossa jokaisella yli 20-vuotiaalla miehellä oli mahdollisuus tulla valituksi, siihen viidensadan ryhmään, joka muodosti silloisen hallituksen. Mutta, onko demokratisessa järjestelmässä eläävä ihminen todella vapaa ja onko hänellä mahdollisuus tehdä itsenäisiä valintoja elämänsä suhteen? Vastaus on: EI!

Tosi harva ihminen, todella tietää, mitä maailmassa tällä hetkellä tapahtuu, koska valtaväestön saamaa tietoa voidaan suodattaa hyvin tehokkaasti median avulla. Tsetsenian sotaa, tai paremmin sanottuna verilöylyä on käyty kaksikymmentä vuotta. Venäjä on pommittanut Tsetsenian pääkaupungin Groznyn aivan raunioiksi, naiset ja lapset on teurastettu, puhumattakaan miehistä. Sodasta ei kuitenkaan enää ole puhuttu vuosiin.

Kun suuret maat hyökkävät pienen maan kimppuun haluten vallatta maan ja alistaa kansan luonnonrikkauden takia, he käyttävät sanoja, kuten terrorismi,likaisia pommeja, hirmuhallitsija, ja sokerina pohjalla, uhka demokratia ja muita maita vastaan, joka lopettaa kaikki vastaväitteet .Jo nämä sanat riittävät antamaan heille oikeuden tehdä mitä he haluavat. Tilanteita,  jossa Venäjä itse kylmästi tappaa kaikki panttivankeja myöten Geneven rauhansopimuksen vastaisilla kemiaillisilla aseilla, kuten Beslan koulun verilöyly, jossa tekijät vielä uhkaavat tappaa  henkiinjääneitä perheineen, jos he paljastavat totuuden. Sama koskee Irakia ja Saddam Husseinia, jolle Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan antoi kemiallisia aseita käytettäväksi Iranin kurdeja vastaan. Ja kun kukaan ei osanut koota saati kohdistaa kyseisiä ohjuksia siiloineeen, lähetti Ronny Irakiin tutka kordinaattoreita, jotka osasivat kohdistaa ohjukset kurdileireihin.Unohtamatta rakennusmiehiä ja ohjusalan asiantuntijoita tekemään työn. Lopputulos oli sitten se, että noin 800.000 kurdia sai maksaa siitä omalla hengellään. Mutta se eiollut mikään suuri ongelma kenekään omatunnolle. Ongelma syntyi vasta sitten kun Hussein ei enää halunnut pelata samaa peliä kuin jenkit, silloin hän muuttui viholliseksi. Bandera Bush vanhempi, eli veli Bush, joka työskentelee Saudi-arabialaiselle öljy-yhtiölle, jonka omistavat Bin Ladenit,teki aikoinaan sopimuksen öljyputken rakentamisesta Afganistanissa. Sopimusta juhlittiin siten,että hän kutsui noin sata ”vaarallista” talibania Texasiin ja siellä oleviin ilotaloihin. Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes pirulainen nimeltään Bill Clintontuli presidentti ja hän mitätöi kaikki sopimukset talibanien kanssa. Sen päivän jälkeen hänen jokaista liikettä seurasi yli sata FBI ja CIA:n agentteja vain ja ainoastaan yhtä tarkoitusta varten. Saada hänet kiikkiin jostakin ja pois virasta. Ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tätä kutsutaan  nyky-yhteiskunnassa demokratiaksi.

Olisi varsin mielenkiintoista tietää se prosenttuaalinen määrä  ihmisiä Suomessa, joka todella voi sanoa olevansa vapaita. Määrä, jota ei velka- ja lainajärjestelmä ohjaa ja joka voi halutessaan pakata tavaransa ja lähteä milloin ja mihin haluaa. He ovat oikeasti vapaita kansalaisia siihen asti, kunnes he  rohkenevat astua vapauden tielle. Siitä päivästä lähtien he muuttuvat yhteiskunnan näkökannalta vaarallisiksi, koska he voivat omalla esimerkillään rohkaista muita vastaavaan ja osoittavat samalla, että ihminen voi elää aitoa elämää, ilman alituista isoveljen valvontaa ja ohjausta.

Ps: ehkä tämä roomalaisten käyttämä vanha sanonta pätee yhteiskunnassa vieläkin:  oderint dum metuant( vihatkoon, kunhan pelkäävät) Toivoo: Jan Jalutsi 3.3.2014