Millainen on mielestäni hyvä valmentaja?

Tulin yksi päivä valmentajani Tanja Koskisen kanssa viestitellessäni miettineeksi kuinka mielettömän kiitollinen olen tästä valmennussuhteesta. On melkoinen etuoikeus, että kokee valmentajan todella välittävän sinusta, kuuntelevan sinua ja huomioivan sinut aidosti yksilönä. Valmennussuhde yksinkertaisesti toimii ihan mielettömän hyvin. Näiden ajatusten myötä sain idean tähän postaukseen. Aloin miettimään, miksi koen oman valmentajani niin hyväksi ja miksi olen häneen niin äärettömän tyytyväinen? Mitä hän tekee mielestäni oikein? Mitkä ovat ne tekijät, jotka erottavat hyvän valmentajan heikommasta?
Listasin tähän postaukseen asioita, jotka itse koen tärkeiksi ominaisuuksiksi valmentajassa.

1) Valmentaja välittää
Tätä asiaa ei voi minusta painottaa liikaa. Valmentajan täytyy mielestäni aidosti välittää valmennettavastaan ja tämän terveydestä ja hyvinvoinnista. Meillä oli Tanjan kanssa dieetillä selvät sävelet sen suhteen, että terveys menee etusijalla. Esimerkiksi ruokamääriä ei missään vaiheessa laskettu ns. ”vaarallisiin lukemiin”. Jos kunto olisi vaatinut ruoan vähentämistä kyseenalaisen pieniin määriin, peli olisi vihelletty poikki. Ei kisadieetti koskaan mitään terveyden juhlaa ole, mutta rajansa silläkin.
Siinä vaiheessa mennään päin mäntyjä, kun valmentaja näkee asiakkaan vaan yksittäisenä ”työnä” eikä ihmisenä. Raha ei mun mielestä voi olla hyvän valmentajan päämotiivina. Valmentajilla kun on todella suuri vastuu valmennettavansa terveydestä ja pahimmillaan huonosti suunniteltu valmennus voi aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Tämän vuoksi se valmennettavasta välittäminen on ehkä tärkein tekijä hyvässä valmentajassa. Voin rehellisesti sanoa, ettei mulla itellä ole ollut koskaan oloa, etteikö Tanja musta ja mun hyvinoinnistani aidosti välittäisi!

2) Valmentajalla löytyy tarvittavaa tietotaitoa ja kokemusta
Tämän ”fitness-buumin” ansiosta tuntuu että personal trainereita tursuaa joka tuutista. Ja uskallan väittää että heistä suuri osa on sellaisia, joilla ei todellakaan ole ammatin harjoittamiseen kovin kattavaa ja pätevää koulutusta. Nythän lähes kuka vain voi tarjota ravinto- & liikuntaneuvontaa PT-nimikkeellä, sillä ammattinimike ei ole (ainakaan vielä) suojattu. Tämän vuoksi ennen valmennuksen aloittamista olisi hyvä hieman selvittää PT:n/valmentajan taustaa ja koulutusta. Jos valmentaja ei itse salilla juuri käykään, on käynyt jonkun muutaman viikon niin sanotun personal trainer -kurssin ja juoksee ainoastaan rahan perässä, on sanomattakin selvää ettei esimerkiksi kisavalmennuksen aloittaminen tällaisen henkilön kanssa voi olla kovin järkevää.
Mitä enemmän tietoa ravitsemuksesta, treenaamisesta ja yleisesti kehon toiminnasta sitä parempi!
Jonkun verran olen kuullut jossittelua siitä, voiko henkilö, joka ei ole koskaan itse kisannut valmentaa toisia kisoihin. Mun mielestä se tieto on ensiarvoisempaa kuin se, onko itse joskus kisannut. Toki siitä on varmasti joidenkin asioiden suhteen plussaa, mutten nää sitä mitenkään välttämättömyytenä.
Tämän asian suhteen olen kuullut vedottavan siihen, että jos valmentaja on itse kisannut, hän esimerkiksi tietäisi paremmin miten elimistö toimii dieetillä. Edelleen: me kaikki ollaan yksilöitä. Vaikka valmentaja olisi kisannut ja todennut jotkin keinot toimiviksi hänelle, nämä samat toimintamallit eivät välttämättä (uskaltaisin sanoa jopa että eivät todennäköisesti) sovi valmennettaville. Meidän elimistöt reagoi niin eri tavoin erilaisiin treenitapoihin, ruokavalioihin ja näiden yhdistelmiin ettei voi olettaa kaikilla toimivan samat toimintatavat.

3) Valmentaja kuuntelee
Mun mielestä on tärkeää, että valmentajan kanssa kommunikointi toimii. Jos joku ei suju tai tunnu hyvältä, siitä pitää pystyä puhumaan. Metsään mennään jälleen siinä vaiheessa, kun tuntuu siltä että a) valmentajalle ei uskalla puhua b) valmentaja ei kuuntele c) valmentaja kuuntelee, muttei tee tarvittavia muutoksia. Jos valmentaja ei huomioi valmennettavan tuntemuksia ja fiiliksiä esimerkiksi ruokavalio- & treeniohjelmissa, ei valmennussuhde voi mielestäni olla toimiva. Yksinkertaisena käytännön esimerkkinä: jos kerrot valmentajalle ettet kerta kaikkiaan pysty syömään jotain ruokaa ilman yökkäyksiä ja huonoa oloa, hänen tulisi mielestäni ottaa mieltymyksesi huomioon ja tarjota vaihtoehto. Tai jos et saa jotain liikettä tuntumaan siellä missä pitäisi tekniikan läpikäymisestä huolimatta, on tärkeää pystyä sanomaan siitä valmentajalle ja tämän jälkeen yhdessä miettiä, olisiko joku korvaava liike parempi takaamaan tuntuman treenattavassa kohdelihaksessa.
Tämä kohta oikeastaan linkittyy tuohon ykköseen; jos valmentaja ei välitä, hän tuskin on vamis kuuntelemaankaan.

4) Valmentajalla ei ole liikaa muita valmennettavia eli hänellä on aikaa nähdä minut yksilönä
Jos valmentajalla on kymmeniä, jopa satoja, ihmisiä valmennuksessa, onko hänellä todella aikaa heille kaikille? Huomioida kaikkien heidän heikkoudet, vahvuudet ja erityisyydet ja räätälöidä ohjelmat yksilöllisesti niiden mukaan? Mun näkemys on, että aika hankalaksi menee. Ellei kyseessä ole todellinen työnarkomaani, joka omistaa elämästään joka ikisen tunnin valmennettavilleen. Ja näitä ihmisiä tuskin kovin montaa löytyy?
Kyllä mä koen etuna sen, ettei Tanjalla ole valmennettavia jokaiselle sormelle ja varpaalle. Musta on hieno tietää, ettei mun treeni-/ruokaohjelmat ole mitään valmispohja-tusinakamaa, jotka lähtee kolmellekymmenelle muulle, vaan on laadittu nimenomaan minulle. Muutokset ohjelmiin tehdään sen mukaan, miten juuri minun kroppani toimii ja mitkä ovat juuri minun eniten kehitystä vaativat osa-alueet.

Nordic Fitness Expoilla odottelua valkun kanssa! Sosiaaliseen tyyliin molemmat puhelinten kanssa… :D

5) Valmentaja osaa perustella miksi asiat tehdään tietyllä tavalla
Mä olen itse sellainen henkilö, joka haluaa tietää miksi asiat tehdään tietyllä tavalla ja mihin asiat perustuu. Tämän vuoksi koen tärkeäksi sen, että valmentajani osaa perustella toimintatapojen tarkoitukset. Jos esimerkiksi ruokavaliooni lisätään joku lisäravinne, Tanja kyllä saman tien kertoo mikä se on, miten se vaikuttaa ja miksi se tuli ruokavaliooni tässä vaiheessa. Asioihin on mun mielestä hyvä saada perustelut, jotta on itsekin kartalla siitä missä mennään ja mihin milläkin tähdätään.
Tässä on myös valmennettavalle hyvä oppimisen paikka. Olisi hyvä välillä kysellä perusteluja valmentajalta, ihan vain senkin vuoksi että olisi perillä omasta valmennuksestaan ja siitä mihin milläkin pyritään. Eikä vain kiltisti syödä jauheita ja pillereitä tietämättä lainkaan miksi niitä syödään.

6) Valmentajan ja minun henkilökemiat kohtaavat
Kaikki on varmaan joskus tavannut ihmisen, jonka kanssa ei yksinkertaisesti vaan synkkaa. Väärinkäsityksiä syntyy joka välissä, toisessa ärsyttää kaikki pienetkin asiat ja huumorintajut ovat kuin kahdelta eri planeetalta. Kuvittele, että joutuisit tällaisen ihmisen valmennettavaksi. Ei hirveän pitkä valmennussuhde taitaisi olla edessä? Kyllä mä koen tärkeäksi valmennussuhteessa että valmentaja on sellainen ihminen, jonka kanssa tulen hyvin juttuun ja olen ylipäätään samalla aaltopituudella. Näin asiat tulevat hoidetuksi, kommunikointi toimii ja tapaamiset ovat mukavia. En siis nyt tarkoita, että valkun pitäisi olla se BFF, jota ilman ei voi elää ja jolle purat kaikki elämäsi ongelmat lohjenneesta kynnestä isoisäsi dementiaan. Ei ei ei. En hae tällä nyt sitä. Koen vain isoksi plussaksi valmennussuhteelle, että persoonallisuudet, yleiset toiminta-/kommunikointimallit ja esimerkiksi huumorintaju kohtaavat edes jollain asteella

Hyvä ohjaustyyli?
kuva täältä

8) Valmentajalla omaa tarvittavan auktoriteetin
On varmaankin itsestäänselvyys, että jos valmentajalle ei ole lainkaan auktoriteettiä, homma ei voi toimia järin hyvin. Kun auktoriteettia taas on riittävästi, monet asiat toimivat huomattavasti paremmin. Auktoriteetti ei tarkoita pelkästään ”käskemisoikeutta” vaan yleistä arvostusta ja kunnioitusta, jonka pohjana on valmentajan olemus, tiedot ja taidot. Hyvän auktoriteetin myötä valmennettavan on esimerkiksi helpompi noudattaa valmentajan antamia ohjeita, sillä luottamus valmentajan osaamiseen löytyy.
Karkeana omakohtaisena käytännön esimerkkinä yhteiset treenit. Jos valmentajani sanoo, että vielä tehdään 5 toistoa, niin nehän tehdään! Jos valmentajani ei omaisi lainkaan auktoriteettia minuun, lopettaisin todennäköisesti sarjat kesken, lipsuisin ohjelmistani ja niin edelleen.
Tähän kohtaan voisin ympätä myös sen, että valmentajan treenien ohjaustyyli tulee olla minulle sopiva. Mulle ei toimisi sellainen ”no ei oo pakko tehä, jos ei jaksa” -tyylinen treenien vetäminen. Never. Kyllä mä tarviin sen napakan otteen siihen jotta oikeesti päästään ylittämään niitä omia rajoja. Toisaalta en usko että pitäisin myöskään myöskään sellaisesta yliankarasta huutavasta tyylistä. U know, se Jillian Michaels -tyylinen rääkyminen! Näähän on tietenkin täysin mielipidekysymyksiä, toiset tykkää erilaisesta tyylistä kuin toiset ja jotkut voivat kokea sen Jillian Michaels -tyylin parhaaksi mahdolliseksi

Ilman toimivaa valmennussuhdetta tämäkään pysti ei olisi ollut mahdollinen ;)

On varmaan sanomattakin selvää, että mä olen aivan äärettömän tyytyväinen mun omaan valmentajaani! Kaikki edellä mainitut kohdat laadinkin tosiaan ajatellen Mikä mun valmentajasta tekee niin hyvän? ;D Kertaakaan en ole katunut päätöstäni lähteä hänen valmennettavakseen, eikä kertaakaan ole tuntunut siltä, että olisi tarve vaihtaa. Näillä eväillä jatketaan niin pitkään kuin Tanja mua jaksaa

Kiitos Tanja kun olet, ei riitä sanat kuvaamaan miten onnellinen olen siitä että sun valmennukseen päädyin <3

Jäikös listasta puuttumaan jotain oleellista? Sana on vapaa! Mitkä asiat teistä on olennaisia hyvässä valmentajassa/personal trainerissa?