Viime viikko meni jotenkin aivan älyttömän nopeasti, treenejä, opiskelujuttuja ja muita velvollisuuksia riitti vaikka muille jakaa. Viikon kruunasi työt perjantai-iltapäivästä sunnuntaihin (perhehoitajana olen siis töissä yleensä koko viikonlopun, yöt mukaan lukien). Olin sunnuntaina kotiin päästyäni ja treenit tehtyäni jotenkin niin kertakaikkisen loppu sekä henkisesti että fyysisesti, että tämän viikon keventely treenien osalta tuntui osuvan oikein hyvään saumaan.

Tällä viikolla olen siis tehnyt vain erittäin kevyitä treenejä ja antanut kropan palautua. Salilla käyminen on lähinnä tuntunut ärsyttävältä; ei malttaisi millään olla treenaamatta ”kunnolla”! Treenikeventelyn lisäksi kävin edesauttamassa palautumistani maanantaina ja keskiviikkona  hieronnassa. Vaikka kaikki vartalon lihakset tuntuivat olevan aivan kipsissä, ne ottivat oikein hyvin hierontaa vastaan ja jumit tuntuivat ”sulavan” todella helposti! Pahimpaan kuosiin olin tainnut saada olkapäät. Olkkiksia tuli viimeisten viikkojen aikana treenattua vähän erilaisilla tyyleillä ja ne olivatkin ilmeisesti ottaneet aika hyvin itseensä viime viikkojen rääkkäyksestä.. Anyway, nekin saatiin onneksi hierottua auki ja nyt tuntuu kuin käsien liikeradat olisivat 10 kertaa laajemmat kuin ennen hierontaa.. Parhautta! Kotikonsteista rullauksella ja venyttelyllä saa suhteellisen hyvin huollettua kroppaa, mutta kyllä ainakin meikäläisen lihaksisto vaatii myös hierontakäsittelyä säännöllisesti palautuakseen paremmin.

Muuten tähän viikkoon on kuulunut opiskelujuttujen lisäksi myös henkistä rentoutumista (lue: aivan liian monta jaksoa How I met your motheria…. :D). Kävin mm. ihanan Sonjan kanssa tiistaina tsekkaamassa Pure Foodin -kahvilan ja höpöttelemässä kuulumisia. Olin oikein iloisesti yllättynyt esimerkiksi siitä, että kaikki erikoiskahvitkin sai tilattua mantelimaitoon tehtynä. Cappuccino mantelimaidolla oli aivan äärimmäisen hyvää! Eikä varmaan tarvitse edes mainita tuosta raakakakusta… NAM! Musta oli kiva, että leivoksien raaka-aineet oli listattu hintalapussa. Ei tarvinnut miettiä mitä kaikkea kakkupala sisältää Yllätyin myös positiivisesti hintatasosta. Ja ei, tämä ei ole mikään maksettu yhteistyömainos vaan ihan omasta tahdostani suosittelen kaikkia Turussa asustelevia suuntaamaan Eerikinkadulle ja testaamaan tämä paikka! Itse ainakin tulen todennäköisesti eksymään tuonne säännöllisin väliajoin..
Oli ihana päästä taas jubailemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka on samalla aaltopituudella sekä jaksaa höpistä kisoista, treeneistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Pari tuntia hujahti salamannopeasti. Tällasten kivojen juttuhetkien voimalla jaksaa tarpoa tuolla märässä pimeydessä ja kalseudessa taas hippasen paremmin!

Tänään sain myös postissa kirjeen, joka muutti hieman tulevien viikkojen suunnitelmia. Olen ollut leikkausjonossa reilun kuukauden ajan ja sain tiedon pääseäni leikkaukseen puolentoista viikon päästä. Olin jo olettanut leikkauksen siirtyvän tammikuun puolelle. Kyseessä on suhteellisen pieni päiväkirurginen operaatio, ei tosiaan mistään vakavasta ole kyse. Leikkaushaavasta tulee kuitenkin sen verran iso, että toipumisaikaa vaaditaan melko paljon. Tarkemmista ajoista ei ole vielä ollut puhetta, mutta ensi viikolla saan tarkemmat tiedot operaatiosta ja siihen liittyvistä asioista. Lepoviikko jääkin nyt suunniteltua lyhyemmäksi ja pääsenkin huomenna jo treenien pariin, jotta saadaan edes muutama treeni enemmän vedettyä ennen leikkausta

Kieltämättä pikkusen, okei pikkusen enemmänkin, kismittää että tuo leikkaus sattui tähän saumaan. Treenit kun tuntuvat kulkevan super hyvin ja uusien treenikuvioiden myötä motivaatio on todella korkea. Toisin sanoen muutaman viikon kestävä totaalilepo tähän väliin on varmaan viimeinen asia joka kiinnostaisi. Toki tiesin että tämä on ihan lähiaikoina tulossa, mutta kuitenkin. Vähän pelottaa miten pitkään joudun olemaan treenaamatta.. Typerää ajatella näin, mutta kyllä se vähän tuntuu siltä että viime viikkojen työt valuu hukkaan jos joudun makaamaan fletkuna kuukauden päivät. Toki tiedän ettei mitään katastrofaalista tuskin ehtii tapahtumaan mutta silti nään jo mielessäni heikentyneen kunnon ja vaikka mitä muuta.
No, turha jossitella tässä vaiheessa. Ei auta kuin toivoa mahdollisimman lyhyttä toipumisaikaa.. ja toki treenata tämä puolitoista viikkoa niin kovaa kuin ikinä pystyn! Toisaalta olo on myös helpottunut. Hyvä että homma tulee nyt hoidettua pois päiväjärjestyksestä niin ongelma ei vaivaa enää tulevaisuudessa. Lisäksi saan joulunpyhät keskittyä perheeseen, rentoutumiseen ja henkiseen palautumiseen Jotain positiivista siis tässäkin..

Sellaista kuuluu allekirjoittaneen elämään tällä hetkellä. Muistakaahan kaikki muut treenata tämän vuoden viimeiset viikot sitten munkin edestä!

Tulin yksi päivä valmentajani Tanja Koskisen kanssa viestitellessäni miettineeksi kuinka mielettömän kiitollinen olen tästä valmennussuhteesta. On melkoinen etuoikeus, että kokee valmentajan todella välittävän sinusta, kuuntelevan sinua ja huomioivan sinut aidosti yksilönä. Valmennussuhde yksinkertaisesti toimii ihan mielettömän hyvin. Näiden ajatusten myötä sain idean tähän postaukseen. Aloin miettimään, miksi koen oman valmentajani niin hyväksi ja miksi olen häneen niin äärettömän tyytyväinen? Mitä hän tekee mielestäni oikein? Mitkä ovat ne tekijät, jotka erottavat hyvän valmentajan heikommasta?
Listasin tähän postaukseen asioita, jotka itse koen tärkeiksi ominaisuuksiksi valmentajassa.

1) Valmentaja välittää
Tätä asiaa ei voi minusta painottaa liikaa. Valmentajan täytyy mielestäni aidosti välittää valmennettavastaan ja tämän terveydestä ja hyvinvoinnista. Meillä oli Tanjan kanssa dieetillä selvät sävelet sen suhteen, että terveys menee etusijalla. Esimerkiksi ruokamääriä ei missään vaiheessa laskettu ns. ”vaarallisiin lukemiin”. Jos kunto olisi vaatinut ruoan vähentämistä kyseenalaisen pieniin määriin, peli olisi vihelletty poikki. Ei kisadieetti koskaan mitään terveyden juhlaa ole, mutta rajansa silläkin.
Siinä vaiheessa mennään päin mäntyjä, kun valmentaja näkee asiakkaan vaan yksittäisenä ”työnä” eikä ihmisenä. Raha ei mun mielestä voi olla hyvän valmentajan päämotiivina. Valmentajilla kun on todella suuri vastuu valmennettavansa terveydestä ja pahimmillaan huonosti suunniteltu valmennus voi aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Tämän vuoksi se valmennettavasta välittäminen on ehkä tärkein tekijä hyvässä valmentajassa. Voin rehellisesti sanoa, ettei mulla itellä ole ollut koskaan oloa, etteikö Tanja musta ja mun hyvinoinnistani aidosti välittäisi!

2) Valmentajalla löytyy tarvittavaa tietotaitoa ja kokemusta
Tämän ”fitness-buumin” ansiosta tuntuu että personal trainereita tursuaa joka tuutista. Ja uskallan väittää että heistä suuri osa on sellaisia, joilla ei todellakaan ole ammatin harjoittamiseen kovin kattavaa ja pätevää koulutusta. Nythän lähes kuka vain voi tarjota ravinto- & liikuntaneuvontaa PT-nimikkeellä, sillä ammattinimike ei ole (ainakaan vielä) suojattu. Tämän vuoksi ennen valmennuksen aloittamista olisi hyvä hieman selvittää PT:n/valmentajan taustaa ja koulutusta. Jos valmentaja ei itse salilla juuri käykään, on käynyt jonkun muutaman viikon niin sanotun personal trainer -kurssin ja juoksee ainoastaan rahan perässä, on sanomattakin selvää ettei esimerkiksi kisavalmennuksen aloittaminen tällaisen henkilön kanssa voi olla kovin järkevää.
Mitä enemmän tietoa ravitsemuksesta, treenaamisesta ja yleisesti kehon toiminnasta sitä parempi!
Jonkun verran olen kuullut jossittelua siitä, voiko henkilö, joka ei ole koskaan itse kisannut valmentaa toisia kisoihin. Mun mielestä se tieto on ensiarvoisempaa kuin se, onko itse joskus kisannut. Toki siitä on varmasti joidenkin asioiden suhteen plussaa, mutten nää sitä mitenkään välttämättömyytenä.
Tämän asian suhteen olen kuullut vedottavan siihen, että jos valmentaja on itse kisannut, hän esimerkiksi tietäisi paremmin miten elimistö toimii dieetillä. Edelleen: me kaikki ollaan yksilöitä. Vaikka valmentaja olisi kisannut ja todennut jotkin keinot toimiviksi hänelle, nämä samat toimintamallit eivät välttämättä (uskaltaisin sanoa jopa että eivät todennäköisesti) sovi valmennettaville. Meidän elimistöt reagoi niin eri tavoin erilaisiin treenitapoihin, ruokavalioihin ja näiden yhdistelmiin ettei voi olettaa kaikilla toimivan samat toimintatavat.

3) Valmentaja kuuntelee
Mun mielestä on tärkeää, että valmentajan kanssa kommunikointi toimii. Jos joku ei suju tai tunnu hyvältä, siitä pitää pystyä puhumaan. Metsään mennään jälleen siinä vaiheessa, kun tuntuu siltä että a) valmentajalle ei uskalla puhua b) valmentaja ei kuuntele c) valmentaja kuuntelee, muttei tee tarvittavia muutoksia. Jos valmentaja ei huomioi valmennettavan tuntemuksia ja fiiliksiä esimerkiksi ruokavalio- & treeniohjelmissa, ei valmennussuhde voi mielestäni olla toimiva. Yksinkertaisena käytännön esimerkkinä: jos kerrot valmentajalle ettet kerta kaikkiaan pysty syömään jotain ruokaa ilman yökkäyksiä ja huonoa oloa, hänen tulisi mielestäni ottaa mieltymyksesi huomioon ja tarjota vaihtoehto. Tai jos et saa jotain liikettä tuntumaan siellä missä pitäisi tekniikan läpikäymisestä huolimatta, on tärkeää pystyä sanomaan siitä valmentajalle ja tämän jälkeen yhdessä miettiä, olisiko joku korvaava liike parempi takaamaan tuntuman treenattavassa kohdelihaksessa.
Tämä kohta oikeastaan linkittyy tuohon ykköseen; jos valmentaja ei välitä, hän tuskin on vamis kuuntelemaankaan.

4) Valmentajalla ei ole liikaa muita valmennettavia eli hänellä on aikaa nähdä minut yksilönä
Jos valmentajalla on kymmeniä, jopa satoja, ihmisiä valmennuksessa, onko hänellä todella aikaa heille kaikille? Huomioida kaikkien heidän heikkoudet, vahvuudet ja erityisyydet ja räätälöidä ohjelmat yksilöllisesti niiden mukaan? Mun näkemys on, että aika hankalaksi menee. Ellei kyseessä ole todellinen työnarkomaani, joka omistaa elämästään joka ikisen tunnin valmennettavilleen. Ja näitä ihmisiä tuskin kovin montaa löytyy?
Kyllä mä koen etuna sen, ettei Tanjalla ole valmennettavia jokaiselle sormelle ja varpaalle. Musta on hieno tietää, ettei mun treeni-/ruokaohjelmat ole mitään valmispohja-tusinakamaa, jotka lähtee kolmellekymmenelle muulle, vaan on laadittu nimenomaan minulle. Muutokset ohjelmiin tehdään sen mukaan, miten juuri minun kroppani toimii ja mitkä ovat juuri minun eniten kehitystä vaativat osa-alueet.

5) Valmentaja osaa perustella miksi asiat tehdään tietyllä tavalla
Mä olen itse sellainen henkilö, joka haluaa tietää miksi asiat tehdään tietyllä tavalla ja mihin asiat perustuu. Tämän vuoksi koen tärkeäksi sen, että valmentajani osaa perustella toimintatapojen tarkoitukset. Jos esimerkiksi ruokavaliooni lisätään joku lisäravinne, Tanja kyllä saman tien kertoo mikä se on, miten se vaikuttaa ja miksi se tuli ruokavaliooni tässä vaiheessa. Asioihin on mun mielestä hyvä saada perustelut, jotta on itsekin kartalla siitä missä mennään ja mihin milläkin tähdätään.
Tässä on myös valmennettavalle hyvä oppimisen paikka. Olisi hyvä välillä kysellä perusteluja valmentajalta, ihan vain senkin vuoksi että olisi perillä omasta valmennuksestaan ja siitä mihin milläkin pyritään. Eikä vain kiltisti syödä jauheita ja pillereitä tietämättä lainkaan miksi niitä syödään.

6) Valmentajan ja minun henkilökemiat kohtaavat
Kaikki on varmaan joskus tavannut ihmisen, jonka kanssa ei yksinkertaisesti vaan synkkaa. Väärinkäsityksiä syntyy joka välissä, toisessa ärsyttää kaikki pienetkin asiat ja huumorintajut ovat kuin kahdelta eri planeetalta. Kuvittele, että joutuisit tällaisen ihmisen valmennettavaksi. Ei hirveän pitkä valmennussuhde taitaisi olla edessä? Kyllä mä koen tärkeäksi valmennussuhteessa että valmentaja on sellainen ihminen, jonka kanssa tulen hyvin juttuun ja olen ylipäätään samalla aaltopituudella. Näin asiat tulevat hoidetuksi, kommunikointi toimii ja tapaamiset ovat mukavia. En siis nyt tarkoita, että valkun pitäisi olla se BFF, jota ilman ei voi elää ja jolle purat kaikki elämäsi ongelmat lohjenneesta kynnestä isoisäsi dementiaan. Ei ei ei. En hae tällä nyt sitä. Koen vain isoksi plussaksi valmennussuhteelle, että persoonallisuudet, yleiset toiminta-/kommunikointimallit ja esimerkiksi huumorintaju kohtaavat edes jollain asteella

8) Valmentajalla omaa tarvittavan auktoriteetin
On varmaankin itsestäänselvyys, että jos valmentajalle ei ole lainkaan auktoriteettiä, homma ei voi toimia järin hyvin. Kun auktoriteettia taas on riittävästi, monet asiat toimivat huomattavasti paremmin. Auktoriteetti ei tarkoita pelkästään ”käskemisoikeutta” vaan yleistä arvostusta ja kunnioitusta, jonka pohjana on valmentajan olemus, tiedot ja taidot. Hyvän auktoriteetin myötä valmennettavan on esimerkiksi helpompi noudattaa valmentajan antamia ohjeita, sillä luottamus valmentajan osaamiseen löytyy.
Karkeana omakohtaisena käytännön esimerkkinä yhteiset treenit. Jos valmentajani sanoo, että vielä tehdään 5 toistoa, niin nehän tehdään! Jos valmentajani ei omaisi lainkaan auktoriteettia minuun, lopettaisin todennäköisesti sarjat kesken, lipsuisin ohjelmistani ja niin edelleen.
Tähän kohtaan voisin ympätä myös sen, että valmentajan treenien ohjaustyyli tulee olla minulle sopiva. Mulle ei toimisi sellainen ”no ei oo pakko tehä, jos ei jaksa” -tyylinen treenien vetäminen. Never. Kyllä mä tarviin sen napakan otteen siihen jotta oikeesti päästään ylittämään niitä omia rajoja. Toisaalta en usko että pitäisin myöskään myöskään sellaisesta yliankarasta huutavasta tyylistä. U know, se Jillian Michaels -tyylinen rääkyminen! Näähän on tietenkin täysin mielipidekysymyksiä, toiset tykkää erilaisesta tyylistä kuin toiset ja jotkut voivat kokea sen Jillian Michaels -tyylin parhaaksi mahdolliseksi

On varmaan sanomattakin selvää, että mä olen aivan äärettömän tyytyväinen mun omaan valmentajaani! Kaikki edellä mainitut kohdat laadinkin tosiaan ajatellen Mikä mun valmentajasta tekee niin hyvän? ;D Kertaakaan en ole katunut päätöstäni lähteä hänen valmennettavakseen, eikä kertaakaan ole tuntunut siltä, että olisi tarve vaihtaa. Näillä eväillä jatketaan niin pitkään kuin Tanja mua jaksaa

Kiitos Tanja kun olet, ei riitä sanat kuvaamaan miten onnellinen olen siitä että sun valmennukseen päädyin <3

Jäikös listasta puuttumaan jotain oleellista? Sana on vapaa! Mitkä asiat teistä on olennaisia hyvässä valmentajassa/personal trainerissa?

Huh, kirvoittipa paljon keskustelua tuo edellinen postaukseni Tahtoisin vielä muistuttaa että tarkoitukseni ei ollut missään tapauksessa ketään tuomita ja olen erittäin pahoillani jos joku sai postauksesta sellaisen kuvan. Jokainen lisäilköön sellaisia kuvia kuin itse tahtoo, mutta mielestäni aihe oli hyvä tuoda julkiseen keskusteluun.

Mennäänpäs sitten ihan tavallisten kuulumisten pariin!

Aloitin viime viikolla noudattamaan uutta ruokavaliota ja treeniohjelmaa. En luonnollisestikaan sen tarkemmin lähde avaamaan treenijakojani ja ruokavalioni sisältöä, onhan kyseessä tietynlainen ”valmennussalaisuus”. Ohjelmat on laadittu minulle, eikä olisi valmentajaani kohtaan reilua jakaa kyseisiä asioita kaikelle kansalle. Lisäksi ajattelen, että ruokavalio ja treeniohjelma ovat sen verran yksilöllisiä ja juuri minulle suunniteltuja, ettei olisi edes millään tapaa järkevää jakaa niitä ”ohjeiksi” muille Me ollaan kaikki yksilöitä ja meillä on erilaiset elimistöt ja tavoitteet, eikä kaikille sovi samat jutut!

Sen verran voin paljastaa, että ruokamääriä ja etenkin hiilarien osuutta nostettiin jälleen ja sekös kelpaa mulle. Ruoka on hyvää ja syöminen on kivaa! Johtunee luultavasti juurikin ruokamäärien noususta, mutta viime viikko oli ensimmäinen kisojen jälkeen kun ei oikeasti tehnyt lainkaan mieli syödä yhtään mitään ohi ruokavalion. Kisojen jälkeen on ollut lähes joka päivä jonkinlaisia mielitekoja ja etenkin kaikki makea houkutteli. Ei lainkaan kivaa. Nyt olen kuitenkin ilmeisesti päihittänyt alkavan sokerikoukun muodostumisen, jes! Tajusin sunnuntai-iltana että ohhoh, enhän mä ole edes pitänyt mitään vapaasyöntiateriaa tällä viikolla, vaikka lupakin selllaisen pitämiseen valmennukselta olisi Kun tykkää aidosti siitä ruoasta mitä syö, ei tule edes tarvetta herkuttelulle

Treeniohjelmaan tulikin sitten enemmän muutosta verrattuna edelliseen. Treenikertojen määrää nostettiin hieman, minkä lisäksi treenijakoa ja syklitystä muutettiin erilaiseksi. Kokeillaan nyt vähän uudenlaista lähestymistapaa treenaamiseen parin treenisyklin verran ja katsotaan millä tavalla kehitystä alkaa tapahtua. Olen näistä muutoksista tooooodella innoissani! On aina mielenkiintoista nähdä miten kroppa reagoi treeneissä/ruoissa tapahtuviin muutoksiin. Lisäksi koen, että muutokset treeneissä ovat myös erittäin tärkeitä oman motivaationi ylläpitämiselle. Mä en voisi mitenkään kuvitella vetäväni samalla ohjelmalla kuukausitolkulla. Tylsistyisin varmasti todella nopeasti ja alkaisin itsekseni soveltamaan hommaa mielekkäämmäksi Eikä se samaan ohjelmaan jämähtäminen olisi kehityksenkään kannalta järkevää; vaikka treeniohjelma olisi kuinka hyvä, se kehittää vain ajan x, jonka jälkeen lihas alkaa tottua saamaansa ärsykkeeseen ja vaatii optimaalisen kehityksen turvaamiseksi uudenlaista ärsykettä. Toisin sanoen kehityksen nousujohteisuuden säilymiseksi kannattaa tehdä edes pieniä muutoksia treeniohjelmaan (jakoon/liikkeisiin/toistomääriin/…) säännöllisin väliajoin.

Kroppa ainakin ilmoittelee saaneensa uudenlaista ärsykettä; eilen ei tainnut löytyä tästä tytöstä yhtäkään lihasta, joka ei olisi ollut jumissa.. Täyslepopäivä, rullailu ja venyttely onneksi auttoivat sen verran että tänään olin taas treeni-iskussa ja vetäisin maanantain kunniaksi tuplatreenit. Jalkatreeni on varsin mahtava tapa aloittaa uusi viikko

Mulle on tullut jonkun verran kysymyksiä sen suhteen, milloin kisaan seuraavan kerran. Alustava tavoite on asetettu ensi syksyyn. En kuitenkaan tahdo kiirehtiä päätöksen kanssa ja valmennuksen kanssa sovittiin että keskustellaan asiasta kun kisalisenssin maksaminen on ajankohtainen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ellei kuntoni ole mennyt omien (ja valmentajan) silmissä riittävästi eteenpäin tulevan kehityskauden aikana, siirrän suosiolla kisa-ajankohtaa puolella vuodella eteenpäin. Kun seuraavan kerran lavalle nousen, tahdon viedä sinne aidosti paremman paketin. Tänä syksynä nähtiin, mihin tämänhetkinen kunto riitti ja sitä samaa kuntoa on mielestäni turha mennä näyttämään uudelleen. Lihasta tarvitaan tähän kukkakeppiin lisää ja paljon, eikä sitä tunnetusti rakenneta hetkessä!

Tahdon myös seuraavaa dieettiä aloittaessa huomioida tarkemmin sen hetkisen elämäntilanteeni. Ensimmäinen dieettini sijoittui muun elämän kannalta suhteelliseen hektiseen vaiheeseen; oli muuttoa uudelle paikkakunnalle, väliaikaisia asumisjärjestelyjä, aloittamista uudessa koulussa, sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen ja kaupunkiin, taloudellisen tilanteen pähkäilyä… Vaikka suurin osa tapahtuneista ”isoista” asioista olivatkin positiivisia, muutos tuo aina mukanaan stressiä. Kaikkeen edellämainittuun kun lisättiin vielä stressi kisoista ja omasta kunnosta niin en yhtään ihmettele että unettomuus astui kuvioihin. Liika on liikaa, kaikkeen ei voi revetä. Tulevaisuudessa siis jo oman psyykkisen tasapainoni ylläpitämisen kannalta on tärkeää lukea myös yleistä elämäntilannetta ja miettiä dieetin sopivuutta ja järkevyyttä suhteessa siihen. Ikää mulla kuitenkin on vasta 20 vuotta, eli kiire ei kisaamisenkaan kannalta ole kun junnuissakin ehdin kisaamaan halutessani vielä kolmena vuotena!

Nyt sain tämän jotenkin kuulostamaan siltä, etten usko mahdollisuuksiini kehittyä.. Ei, siitä ei ole kyse! Kyllä mä mahdollisuuksini uskon ja kovaa uskonkin. Luottoa omaan tekemiseen on hurjasti enemmän ensimmäisen kisakokemuksen myötä. Tällä kehityskaudella ollaan valmentajan kanssa paljon fiksumpia mun kropan toiminnasta ja osataan tehdä varmasti monia asioita paremmin kuin viime vuonna. Oletus on tietenkin se, että armottoman kovan treenin ja uusien lähestymistapojen myötä saadaan tulevien kuukausien aikana vietyä mun kuntoa paaaaljon eteenpäin

Lisäksi tarkoitus on pitää kunto suhteellisen siistinä niin, ettei luoda turhaa työtä tulevalle dieetille. Mun kroppa toimi moitteettomasti läpi dieetin, joten ei ole mitään syytä antaa painon nousta takaisin sinne viime kevään lukemiin (terkkuja vaan sille +70kg Eeksulle; sua ei tulla näkemään hetkeen!). Eri asia olisi, jos esimerkiksi kuukautiseni olisivat jääneet pois dieetillä. Silloin olisi nostettava painoa sellaisiin lukemiin, jossa hormonitoiminta alkaa taas rullaamaan normaalisti. Mulla kun tätä ongelmaa ei ole, ollaan valmentajan kanssa sovittu että kunto pyritään pitämään melko ”siistinä” kehityskaudellakin. Kisapainoon on nyt tullut lisää n. 4-6kg (mulla paino heittelee parilla kilolla jo pelkästään ihan sen mukaan mikä treeni edellisenä päivänä on ollut.. puhumattakaan kuukauden ajan vaikutuksesta..) ja abouttiarallaa näissä lukemissa on tarkoitus pysyä. Tietenkin ensisijaisesti mennään kuitenkin peilin eikä vaa’an mukaan

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa, nyt lähden herkuttelemaan iltapalan merkeissä!

Heh, oikeen stereotyyppinen fitness-bloggarin kuvitus ilmeisesti tässä postauksessa: kaurapuuroa ja selfieitä Pahoittelut tästä, pyrin jatkossa panostamaan kuviin vähän enemmän. Tällä kertaa kuvituksena toimi pääasiassa Instagram-tilini kuvatarjonta. Sieltähän mut löytää edelleen nimimerkillä @eerikamh !