Mietin pitkään, voinko julkaista tätä postausta. Kunnes jälleen törmäsin yhteen erittäin hämmentävään kuvaan avatessani facebookin. Hieman sumeassa kuvassa oli pylly. Alaviistosta. Hetken mietin, olenko vahingossa tykännyt jostain epäilyttävästä seuranhakusivustosta. Sitten huomasin että kyseessä oli eräs fitness-sivu. Tämän myötä oli pakko päästä purkautumaan. Joten tässä se nyt on. Pahoittelut provosoivasta otsikosta.

Mua on jo pitkään huolestuttanut eräs ilmiö. Törmään todella usein facebookissa ja instagramissa ”fitness-kuviin”, jotka omaan silmään näyttävät todella kyseenalaisilta. Lähinnä siltä, että julkaisija olisi vahingossa jakanut kuvan somessa sen sijaan, että olisi lähettänyt kuvan omalle poikaystävälleen. Hämäriä kuvia peilin kautta, jossa pyllistellään stringeissä todella provosoivissa asennoissa niin että kriittiset paikat ovat vähällä vilkkua. Tai kuvia, joissa poseerataan yläosattomissa esitellen ”vatsalihaksia”, vaikka pääosassa kuvassa on ainoastaan rintavarustus, josta on peitetty kädellä oikeastaan pelkät nännit. Sanokaa vaan vanhanaikaiseksi, mutta mun mielestä tollaset kuvat kuuluu korkeintaan omalle kumppanille jaettavaksi.

Jos muutama vuosi sitten joku olisi tällaisia kuvia netissä julkaissut, olisi varmasti heti leimautunut vähintäänkin tyrkyksi. Vaan eipäs enää tänä päivänä. Kuvan alle kun lisätään hashtagit #fitness #motivation #squats #progress #glutes #abs tai #belfie , niin kaikki on hyvin. Kaikki paljas pinta tuntuu nykyään olevan sallittua fitneksen nimissä. Hei täähän on vaan motivaatiokuva!

Tää artikkeli on mun mielestä sellainen, joka jokaisen instagramissa kuvia julkaisevan nuoren (tai no, miksei vanhemmankin) naisen tulisi lukaista. 

…”Posing in a lace bra and a G-string on Instagram doesn’t give the perception that you are a “lingerie model,” it makes you look cheap, like the only value you offer is your body. The psychology behind your behavior in taking these nude pics is very straight-forward: you’re suffering from a lack of self-esteem and are looking externally to make yourself feel good about you. But you’re kidding yourself. It’s called self-esteem because it emanates from the self.”…

…”Don’t sell your integrity and self-esteem for the price of an affirmative “click here if you think my pink parts are pretty!” You will only attract the wrong kind of guy that way, and you are selling out women everywhere—including my 15-year-old daughter.”…

Pointti tossa artikkelissa tosiaan on, että naisten tulisi miettiä pari kertaa, millaisia kuvia Instagramissa jakaa itsestään ja millaisen kuvan itsestään kuvien myötä antaa. Artikkelissa annetaan myös karu, mutta osuva vertaus: jokainen kuva alastomasta/puolialastomasta naisesta saa paljon katseluita netissä. Se ei tee sinusta ainutlaatuista, se tekee sinusta aikuisfilmitähden ilman palkkaa.

Luulen, että itsekin nostaisin varmasti blogini kävijämääriä jos julkaisisin enemmän kuvia itsestäni vähissä vaatteissa esittelemässä pakaroitani. Mutta millaisia kävijöitä se houkuttelisi? Ei ainakaan sellaisia, joille koen tätä blogia ensisijaisesti kirjoittavani. Mä tahdon välittää sitä hyvää fiilistä, joka mulle tulee treenaamisesta ja puhtaasti syömisestä. Toivoisin, että voisin innostaa jota kuta muutakin treenaamaan ja syömään puhtaammin. Inspiroimaan edes jollain tavalla. Se on mun syyni julkaista juttuja blogissa ja instagram-tililläni. Jakaa sitä hyvää fiilistä ja onnistumiskokemuksia, joita mä saan tästä elämäntavasta. Mä en kaipaa tuntemattomien miesten ihailevia kommentteja. Enkä tahdo julkaista blogissani/instagramissani materiaalia, jota joku pervo käyttää iltojensa iloksi ja itsensä viihdyttämisen tueksi. Se ei mua motivoi millään asteella.
Kyllä mullakin on kuvia omasta tarakastani stringeissä, mutta ne kuvat on tarkoitettu kehityksen seuraamiseen, eikä ne tule päätymään internetiin. Niitä kuvia tulee näkemään omien silmieni lisäksi ainoastaan poikaystäväni ja valmentajani.

Monesti esimerkiksi facebookin fitness-sivustoilla eniten tykkäyksiä keräävät juurikin julkaisut, joissa on eniten paljasta pintaa ja provosoivimmat asennot. Lisäksi kyseisten kuvien kommenteista saa lukea miesten kommentteja tyyliin: ”sexy” , ”kyl mä tota painaisin” , ”fap time!” , ”dat ass!” , ”hyvä perse”  tai ”ahh.. ei tarvii mitään testobuusteja tän kuvan kattomisen jälkeen”. Okei, kiva jos jotkut naiset saa tollasista kommenteista motivaatiota, mutta mua enemmänkin ahdistaisi jos mun kuviin tulis tollasia kommentteja.. Mä olen itse juuri tämän vuoksi lopettanut monien ”motivaatiosivustojen” seuraamisen, koska ne kuvat ei ole mun mielestä enää fitnesstä. Ne kallistuvat enemmänkin aikuisviihteen puolelle. Varsinkin jenkkisivustoilla tää on välillä aika järkyttävää. Nainen poseeraa alusvaatteissa öljyttynä, haarat levällään, sormi suussa ja tissit pystyssä hädin tuskin peitettynä. Ainoa mikä kuvan erottaa aikuisviihteestä on vieressä oleva käsipaino ja kuvaan lisätty kliseinen motivaatiofraasi tyyliin never give up. Oonko ainoa, jonka mielestä tällaiset kuvat ei todellakaan ole fitness?! Mun mielestä tää fitneksen pornoistuminen on todella huolestuttavaa eikä varmasti yleisellä mittapuulla ainakaan lisää lajin uskottavuutta millään tasolla.

Suosittelen lukemaan myös tämän artikkelin aiheesta.

…”What has become of fitness? Where is it going? When every image displayed in fitness magazines has become one suggesting women are dressed and posed for the bedroom and not the gym, one might wonder exactly where the future of fitness is going.”…

Toki fitnekseen kuuluu keskeisesti vartalon esitteleminen ja lihaksisto nyt vaan sattuu näkymään parhaiten vähissä vaatteissa. Se on fakta. Ja tottakai on mukavaa näyttää muille oman treenaamisen tulokset; kehittyneet lihakset ja kiinteämpi vartalo. Mutta se tyyli ja tapa millä se kroppa tuodaan esille on mun mielestä se ratkaiseva tekijä. Sen voi tehdä myös hyvän maun rajoissa. On eriasia esitellä lihaksistoaan kuin tavoitella ainoastaan seksikkyyttä. Otetaan esimerkki. A) nainen ottaa itsestään kuvan salitreenin jälkeen hikisenä, pullistellen hauistaan hymyillen B) nainen ottaa itsestään kuvan pitsialusvaatteissa haarat levällään ja huulet törröllään. Kumpi teitä motivoi enemmän treenaamaan? Kummassa on pääosassa se treenaaminen? Millaisia kommentteja näiden kuvien julkaisijat odottavat saavansa? Kehotan miettimään.

Musta tuntuu että tämä fitness-buumi on antanut nuorille naisille tekosyyn julkaista itsestään kuvia netissä, jotka muistuttavat lähinnä aikuisviihdemateriaalia. Ihan oikeasti. Yhä nuoremmat tytöt julkaisevat itsestään kuvia netissä todella vähissä vaatteissa. Stringit jalassa ja pylly pystyssä. Mutta hei, sehän on vaan #belfie. Heti kun salikortti on hankittu ja treenaaminen on aloitettu, seuraava askel tuntuu olevan juuri tämä. Aina kun nään tällaisia kuvia somessa, mulle tulee aidosti paha mieli. Mussa herää kysymys, että mitähän nuo tytöt noilla kuvilla hakevat? Vastakkaisen sukupuolen ihailevia kommentteja? Yhteydenottoja? Hyväksyntää? Onko heillä vaan yksinkertaisesti niin heikko itsetunto ja epävarma olo itsestään, että he sen vuoksi julkaisevat itsestään kyseenalaisia kuvia saadakseen tykkäysten myötä buustia itsetunnolleen? Mun mielestä yksinkertaisesti todella, todella surullista.

Nyt siellä ruudun toisella puolella joku ajattelee että olen vain tekopyhä vikisijä. Kyllähän sulla itelläskin on kuvia, joissa pääosassa on sun perse. Ja mites kisakuvat? Niissähän sä hillut puolialastomana, haahaa, puhuit ittes pussiin! Joo, olen julkaissut kuvia somessa, joissa fokus voi olla mun hanurissa. Mutta niissä kaikissa mulla on kyllä housut jalassa. Musta on kuitenkin eri asia jakaa treenin jälkeen otettu kuva itsestä, jossa on treenivaatteet päällä ja kirjoittaa kuvatekstiksi että olipas muuten hemmetin hyvä jalkatreeni kuin jakaa kuva itsestään (tai itseasiassa pelkästä pyllystään) pitsistringeissä niin että kriittiset alueet melkein näkyvät. Sanokaa vaan tekopyhäksi, mutta tämä on mun näkökulma. Jos treenaan olkapäitä, on kiva joskus ottaa kuva kun olkapäät erottuvat paremmin pumpin vuoksi ja jos treenaan pakaraa, on syy ajoittaiseen kuvan ottamiseen ihan sama. Lihas kuin lihas. Näin mä sen nään.

Kisakuvat ovat mun mielestä asia erikseen. Niistä käy ilmi lajini ja suurin osa niiden kuvien katsojista tietää, mistä on kyse. Ne ovat paljastavimpia kuvia mitä mun blogissa/instagramissa tullaan näkemään. Vaikka niissäkin kropan esittely on pääosassa ja varsinkin lajista tietämättömän silmiin esimerkiksi takaposeeraus voi näyttää melkoisen kyseenalaiselta, niistä kuitenkin käy ilmi että kyse on fitness-kisasta. Kyllähän muakin tosin välillä mietityttää, että millaiset henkilöt niitä kuvia katselee. Se oman kropan esilletuominen on vaan osa tätä lajia ja jos kokisin sen ongelmana, en olisi lajin pariin koskaan lähtenyt. Mutta mulle riittää se, että tuon sen esille vain kisatilanteessa. Ja silloinkin kropan esittelyn sijaan koen esitteleväni treenaamiseni tulosta. Tavoitteeni ei todellakaan ole silloin näyttää mahdollisimman seksikkäältä tai siltä, että pääsisin mahdollisimman monen vastakkaisen sukupuolen edustajan päiväunien kohteeksi. Ei todellakaan.

Tämän postauksen tarkoituksena oli lähinnä muistuttaa kaikkia nuoria naisia siitä, että kannattaa miettiä kaksi kertaa millaisia kuvia itsestään somessa julkaisee ja miksi. Jos tarkoituksena on pönkittää itsetuntoa, voin kertoa, että siihen löytyy todennäköisesti paljon parempiakin keinoja. Ja kuten tuossa linkkaamassani artikkelissakin todettiin; niillä kuvilla todennäköisesti herätät vain vääränlaisten miesten kiinnostusta. Netissä pyörii ties minkälaista perverssiä. Kaikki eivät todellakaan katso niitä kuvia ”fitness-lasien” läpi, keskittyen lihaksiston muotoon ja kehittymiseen. Tämä olisi jokaisen hyvä muistaa kuvia julkaistessaan.

Tahdon muistuttaa, etten ole osoittanut tätä postausta kellekään tietylle henkilölle eikä tarkoitus todellakaan ole loukata ketään. Tämä oli vain ja ainoastaan mun näkemys tästä asiasta. Jos edelleen koet tärkeäksi julkaista kuvia itsestäsi puolialastomana kyseenalaisissa poseerausasennoissa, go for it. 

Joku kyseli ruokapostauksen yhteydessä ohjetta sushin tekemiseen, joten täältä pesee! Tämä on siis omaan ruokavalioon sopivaksi sovellettu versio makirullista. Dieetillä ollessani yksi pahimmista mieliteoista oli juurikin sushi, kunnes eräänä päivänä tajusin että mikään ei estä mua soveltamasta sushia ”sallituista raaka-aineista”! Sushia menikin dieetillä sen päivän jälkeen melko reilusti Sushiriisi korvautuu helposti basmatiriisillä, kun sitä keittää hieman normaalia pidempään. Lohen korvasin välillä seitillä tai katkaravuilla ja muut täytteet voi soveltaa oikeastaan juuri omien mieltymystensä mukaan.

Tämän voisi varmasti tehdä oikeaoppisemminkin, mutta ei ole tarkoituskaan esittää mitään sushigurua. Tarkoitus on jakaa helppo ohje tehdä lohesta, riisistä ja kasviksista hippasen erilainen ja eksoottisempi ruoka-annos
Määrät voi helposti soveltaa oman ruokavalion määrien mukaisiksi; riisiä kuitenkin arvioisin tarvittavan vähintään 30g/merileväarkki, jotta rullat pysyvät kasassa.

Tarvitset:

• lohta
• basmatiriisiä
• porkkanaa
• kurkkua
• merileväarkkeja

 

1) Keitä basmatiriisiä reilut 20min, niin että riisi on hyvin ”puuroutunut”. Jäähdytä.
- Tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin niin että riisi on oikeastaan jääkaappikylmää

2) Kypsennä lohi. Jäähdytä.
- Vaihtoehtoisesti voit käyttää seitä, katkarapuja, tonnikalaa, graavilohta…. mielikuvitus rajana!

3) Pilko porkkanat ja kurkut ohuiksi tikuiksi.
-Ylimääräiset voi sitten syödä lisukkeena rullien kanssa Btw, paprika sopii näihin myös vallan mainiosti!

4) Ota merileväarkki ja aseta se leikkuulaudalle kiiltävä puoli alaspäin
- Käytä leikkuulaudan tilalla bambumattoa, jos sellaisen omistat. Ite oon onnistunut niin hyvin ilmankin, etten ole nähnyt tarpeelliseksi sellaista hankkia

 

5) Kastele kädet. Näin riisi ei tartu niin pahasti sormiin.

 

6) Levitä riisiä ohut kerros arkille ja jätä sekä ylä- että alapäähän tyhjää, ettei täytteet tursu ulos rullatessa. Tee täytteitä varten riisikerrokseen ”lovi” hieman puolivälin alapuolelle.
– Itse jätän myös reunoihin hieman tyhjää, ettei täytteet tule sieltäkään päästä rullatessa ulos Ihan noin paljon ei kuitenkaan tarvitse jättää varaa, mitä alla olevassa kuvassa on

 

7) Lado täytteet loveen kuvan mukaisesti.
– Täytteiden kanssa ei kannata ahnehtia, muuten ei rulla mahdu kiinni

 

8) Rullaa arkki tiukalle rullalle!
– Kannattaa käyttää molempia käsiä apuna, jotta rullaus tapahtuu tasaisesti. Rullaa mahdollisimman tiiviiksi, muuten ei pysy kasassa

9) Ennen kuin rullaat loppuun asti, kastele märillä sormilla leväarkin tyhjäksi jätetty kohta.
- Vesi toimii ”liimana” ja pitää rullan näin kiinni

10) Ota terävä veitsi ja kastele terä. Leikkaa rulla sopivan kokoisiksi pätkiksi (n. 3-4cm). 
– Liian tylsä veitsi painaa rullan kasaan. Veitsen kasteleminen taas estää terän tarttumisen rullaan. Jos veitseen tarttuu paljon riisiä, huuhtele terä jokaisen leikkauksen jälkeen

 

11) Ready! Tarjoile esimerkiksi salaatin kera Lisäksi voit raastaa inkivääriä ja halutessasi kaataa päälle hieman soijakastiketta.

Ei todellakaan ole niin vaikeaa kuin voisi kuvitella, pitää vaan lähteä rohkeasti kokeilemaan. Eikä myöskään vie paljoa aikaa; tein tänään itselleni ja poikaystävälleni näitä lounaaksi (neljä merileväarkkia -> n. 24 makia). Aikaa koko touhuun meni vain kymmenen minuuttia! Riisit ja lohi kun odottelivat jo valmiina kaapissa, ne kun olin tehnyt jo etukäteen valmiiksi . Ajanpuute ei siis ole tekosyy olla kokeilematta näitä herkkuja!

Itse ainakin saan sushihimoni tyynnytettyä näin varsin hyvin. Lisäksi itseään ei tarvitse maksaa kipeäksi ravintolassa ja tietää tasan tarkkaan mitä suuhunsa pistää. Makrotkin pysyy nätisti tismalleen ruokavalion mukaisina!
Toivottavasti joku muukin innostuu näiden ohjeiden myötä kokeilemaan!

Saanen esitellä uuden lisäravinnesponsorini Skipin! Monille Skip on melko vieras lisäravinnemerkki ja harva, jolle olen kertonut uudesta sponsoristani, on tiennyt merkistä entuudestaan. Itsekin tutustuin merkkiin vasta tänä syksynä, mutta kokemukseni ovat olleet äärimmäisen positiivisia. Haluan seistä edustamieni tuotteiden takana, enkä olisi yhteistyöhön lähtenyt ellen olisi 100% varma ja vakuuttunut merkistä. Saan lisäksi asiantuntevaa ohjeistusta ja suosituksia lisäravinteista Harri Kokkoselta, jolla on vuosien kokemus lisäravinnealalta. Lisäravinteiden käyttöni on siis hyvissä käsissä!

Mikä ihmeen Skip?

”Skipin lisäravinteet ovat ruotsalaisvalmisteisia ja säännöllisesti tarkastettuja luontaistuoteneuvoston toimesta. Lisäravinteet sisältävät ainoastaan luontaisia aineksia ja sopivat sekä kuntoliikkujille että eliittiurheilijoille. Lisäravinteet valmistetaan Skipin omalla tehtaalla Ruotsissa ( huom. ei pelkästään pakata). Lisäravinteiden kehitystyössä on mukana mm. Karoliininen instituutti ja ruotsalaisia ja norjalaisia tiedemiehiä. Skip on euroopan vanhin lisäravinteiden tuotemerkki ja yksi maailman vanhimpia.”

Heti kun kuulin tuotteiden lisäaineettomuudesta ja siitä, ettei valmistuksessa ole käytetty keinotekoisia makeutusaineita, kiinnostukseni heräsi. Mua on vähitellen alkanut etoa lisäravinteiden keinotekoinen maku ja juurikin noiden lisäaineiden määrä. Monet markkinoilla olevista tuotteista on makeutettu esim. suklaroosilla, aspartaamilla tai asesulfaami-K:lla. Joissain tuotteissa näitä löytyy enemmän, joissain vähemmän, mutta suosittelen tarkistamaan välillä tuotesisällöstä mitä kaikkea tuotteesta löytyy. Varsinkin jos esimerkiksi proteiinijauheita tulee nautittua päivittäin, mahdollisesti useita kertoja päivässä, kannattaa olla entistä tarkempi.

Itse huomasin todella ison eron kun vaihdoin palkkarin entisen heraproteiinivalmisteen Skipin Top Fueliin. Dieetillä mulla ei ollut palkkarissa heraprotskua, mutta kehityskauden alkaessa se tuli taas kuvioihin. Ensimmäisten treenien yhteydessä huomasin, että pian palkkarin juomisen jälkeen alkoi turvottaa ja mahaan sattui hieman. Tunne meni suhteellisen nopeasti ohitse, mutta tuli aina palkkarin nauttimisen jälkeen. Kun vaihdoin Top Fueliin, ei mitään vastaavaa ole ilmennyt. En tiedä onko mun vatsa sitten herkistynyt dieetillä lisäaineille vai mistä on kyse, mutta pääasia on että palkkarista ei aiheudu mitään vatsavaivoja Lisäksi TODELLA iso plussa tuotteen mausta! Ei tietoakaan siitä keinotekoisuudesta, joka suurimmassa osassa aiemmin käyttämiäni tuotteita on ollut. Ei yhtään liian äklömakea, vaan todella luonnollinen hedelmäinen maku. Tällä hetkellä olen maistanut vasta trooppiset hedelmät -makua, mutta postissa on jo tulossa päärynän ja suklaan makuiset. Infoan sitten kun olen testannut mikä maku on paras

Skipissä vakuutti myös se, että tuotteiden valmistus tapahtuu alusta loppuun Ruotsissa Skipin omalla tehtaalla. Monet muut lisäravinnevalmistajat tilaavat raaka-aineet halvalla muualta (esim. Kiinasta) ja tuotteet ainoastaan ”kootaan” tehtaalla. Eli kun tuotetta markkinoidaan ”kotimaiseksi”, voipi olla että se on ainoastaan kasattu Suomessa. Kuluttajaa viilataan linssiin monessa asiassa

Jatkossa siis tulen käyttämään Skipin lisäravinteita parhaan mahdollisen kehityksen tukemiseksi Tulen postailemaan vielä tarkemmin tuotteista sitä mukaan mitä niitä testailen!

P.S. Tässä linkki Skipin jälleenmyyjiin! Lisäksi Skipiä voi tilata netistä mm. osoitteesta www.voimapuoti.com !