 Liisa su 23.02.2014 |
Ulkomaille muuttoon liittyy aina paljon odotuksia. On todennäköistä, että osa niistä jää täyttymättä. Tässä viisi juttua, joiden mukaiseksi kuvittelin elämäni Lontoossa ennen tänne muuttoa.
1. Tulen asumaan keskustassa.
Keskusta on Lontoon mittakaavassa aika laaja alue, ja sanoisin nytkin asuvani todella keskeisellä paikalla. Ennen Lontooseen muuttoa tarkoitin kuitenkin keskustalla sellaista sijaintia, josta olisi kävelymatka niin kouluun kuin kaikille parhaille klubeille. Bloomsbury voisi olla ihan kiva. Jossain vaiheessa – T:n toistettua n. 10 kertaan, että ei, meillä ei olisi varaa asua kivenheiton päässä British Museumista, ellemme halua jakaa huonetta jonkun toisen pariskunnan kanssa – päätin, että OK, voin tehdä myönnytyksiä: Mornington Crescentin, Camdenin, London Bridgen tai King’s Crossin alueetkin kävisivät kyllä. Ahahahahahahah. Needless to say, tämä harhakuva karisi aika nopeasti siinä vaiheessa, kun avasin Gumtreen ja näin omin silmin, millaisista summista Lontoon asuntomarkkinoilla puhutaan. Mutta arvatkaa mitä? Vaikka Bloomsbury yhä edelleen kuuluu mun ehdottomiin suosikkipaikkoihin Lontoossa, niin aina ruuhkaisen Camdenin läpi kävellessäni mietin, että huh, onneksi ei asuta täällä.
2. En tule juurikaan käyttämään metroa.
Tämä liittyi tietysti tiiviisti harhakuvaan 1. Nykyisin tosin tiedän, että asui sitä kuinka keskustasssa tahansa, metron välttely on vaikeaa (toiselle puolelle sitä samaa keskustaa kun on kuitenkin aika pitkä matka). Ja ennen kaikkea tarpeetonta – tube on aivan superihana, -kätevä ja -hauska tapa liikkua paikasta toiseen. Ainakin ruuhka-aikojen ulkopuolella. Yritän kuitenkin edelleen aina mahdollisuuden tullen välttää liikennevälineitä ja suosia kävelyä. Totuin Firenzessä ja Helsingissä asuessani siihen, että melkein kaikki kiinnostava oli kävelymatkan päässä – ja jos mun pitäisi keksiä joku hyvä puoli pienissä kaupungeissa metropoleihin verrattuna, niin se olisi juuri mahdollisuus asua ydinkeskustassa ja kävellä kaikkialle.
3. Käyn katsomassa kaikki Lontoon musikaalit ja näytelmät.
Lottovoittoa ja aikakonetta odotellessa. :P
4. Voin jättää talvitakit varastoon.
Ihmisen, joka pukee stadissa toppiksen jo syyskuussa (okei, tämä on tapahtunut ehkä kerran, mutta silti), oli vähän hassua edes kuvitella mitään tällaista. Suomessa toppatakki mahdollistaa sen, että käveltyäsi Kampista yhdyskäytävän kautta Rautatieasemalle, uskallat juosta torin yli Kinopalatsin lämpöön ilman sen suurempia suostutteluja. Lontoossa toppatakki mahdollistaa sen, että voit istua keskellä yötä monta tuntia Thamesin rannalla juomassa kaakaota. Tarpeellinen se on molemmissa tapauksissa.
5. Sosiaalinen kalenterini tulee olemaan aivan täynnä.
Ja opiskelu tulee olemaan mulle yhtä helppoa kuin ennenkin. Kyllä, nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa: kalenterini on täällä asuessani nimittäin täyttynyt vähintään yhtä tehokkaasti koulutöillä kuin kulttuuririennoilla. Taas kerran kova kontrasti niin Firenzeen kuin Helsinkiinkin, joissa asuessani aikataulutin koulutyöni kaikkien kivojen tapahtumien perusteella. UCL:llä sellainen ei yksinkertaisesti onnistuisi, ainakaan jos haluaa saada sen Distinctionin. Mutta asiassa on myös toinen puoli: Lontoon tahti on todella kova melkein kaikille, ja mun lisäksi myös suurin osa lontoolaisista kavereistani on superkiireisiä. Siksi treffit eivät yleensä onnistu ex tempore, ja kasuaaleimmatkin hengailut saatetaan merkata kalentereihin jo viikkoja etukäteen. Tällainen tyyli ei oikein sovi minulle: mistä voin muka tietää maanantaina, jaksanko torstaina lähteä töiden jälkeen drinkeille tai sunnuntaina kävelylle? Siispä huomio lontoolaiset: jos teillä on samanlaisia fiiliksia, niin ottakaa yhteyttä – perustetaan joku oma ”ex tempore -tapaamiset kunniaan” -verkosto! :p
Muut ulkosuomalaiset, millaisia odotuksia teillä on ennen ulkomaille muuttoa ollut? Miten hyvin ne ovat toteutuneet? Ulkomaille muutosta haaveilevat, millaiseksi kuvittelette arkenne muuton jälkeen?
|
|
|
