Enpä olisi uskout eilen iltapäivällä uupuneena flunssapotilaana sänkyy asettuessani, että pian mua sattuisi kurkun lisäksi myös poskiin. Hymyilemisestä. :)

Kerroin synttäripostauksessani isoäitini pyrkimyksistä saada mut pikimmiten naimisiin. Olen monesti selittänyt mummolle, että täällä lännessä naimattomuus ei parikymppiselle naiselle ole mikään häpeä Olen myös monta kertaa painottanut, ettei ystäväpiiristänikään kukaan ole vielä juhlinut tai edes suunnitellut häitä. Se on ollut ihan totta: minulla on pari naimisissa olevaa ystävää, jotka olen tavannut heidän ollessaan jo rouvia, ja yksi hyvä kaverini meni pari vuotta sitten naimisiin, mutta pienessä seremoniassa ja vasta lapsen saamisen jälkeen,

Mutta arvatkaa mitä: pian en voi enää käyttää tätä selitystä. Siinä nenäliinojen ja flunssalääkkeiden ympäröimänä sängyssä istuessani sain nimittäin yhdeltä parhaista ystävistäni jännittävän viestin, hän menee poikaystävänsä kanssa naimisiin tänä kesänä!

Kyseessä on tosiaan ensimmäinen häitään juhliva ystäväni, enkä ollut aikaisemmin edes tajunnut, miten iloiseksi tuollainen uutinen voi tehdä. Mun olisi tehnyt mieli nousta tanssimaan ja pomppimaan keskelle sänkyä. Koska olin kipeä, tyydyin kuitenkin vain nauramaan ja kiljahtelemaan ääneen samalla kuin vaihdoimme ystäväni kanssa kymmeniä fiilistelyviestejä.

En ole vielä kertonut uutista mummolleni, mutta epäilen, että hän tulee olemaan yhtä riemuissaan kuin minäkin, tosin eri syistä :P. Mutta vaikka ihana uutinen ei ole ainakaan vielä saanut mussa aikaan omaa hääkuumetta (kunhan saisin nyt mahdollisimman pian tämän oikean kuumeen hoidettua pois), olen yht’äkkiä noin 1000 kertaa kiinnostuneempi hääjuhlista ja niiden järjestelyistä kuin ennen ystävältäni saamaani viestiä.

Voin vain kuvitella, miten upeat juhlat ystäväni järjestää, ja on aivan mahtavaa, että saan olla mukana järjestelyissä. Sekä tietysti myös suunnittelemassa polttareita. ;)

Onko jollain kokemusta ystävien häistä tai polttareiden järkkäämisestä?