 Liisa ma 19.05.2014 |
Jos meidän Italian matkoista tekisi soundtrackin, olisi ”nami, nami, NAMI!” aika kova vaihtoehto sen tunnariksi. Paikallisesta ruoasta nauttiminen on yksi saapasmaassa lomailun ehdottomia kohokohtia, eikä Firenze (onneksi!) muodosta tässä suhteessa poikkeusta sääntöön. Ravintolat, kahvilat, kaupat ja katuruokakojut notkuvat herkkuja, ja joskus voi olla vaikea valita, minne sitä oikein suuntaisi lounaalle tai illalliselle. Siksi päätin paljastaa muutaman oman lempparini kaupungin laajasta ravintolatarjonnasta. Lista on koottu kuuden kuukauden paikallistuntemuksella, ja kaikki tämän postauksen paikat sopivat paremmin kuin hyvin myös opiskelijan kukkarolle. Oliko tästä hyötyä? Puuttuuko joukosta joku superkiva paikka? Odotan innolla kommentteja & lisävinkkejä! If, for some weird reason, someone wanted to record & analyse the conversations we have during our trips to Italy, they’d find ”yummy!” an essential part of our vocabulary. Who could blame us – food is one of the many delights awaiting voyagers in the Bel Paese. Florence is no exception to the rule: you’ll be spoilt for choice. To help out, I decided to reveal some of my favourite Florentine eateries. These are places that I learned to love during my six-month exchange in Università degli Studi di Firenze in 2011 or (re-)discovered when I was lucky enough to return for a long weekend this April. All of them suit travellers on a budget. Did you find the list useful? Or have you got something to add? Please leave a comment! :) Sitten asiaan! / Here we go!
Mostodolce – Via Nazionale Yksi mun lempiravintoloista – ei vain Firenzessä, vaan koko maailmassa. Herkullinen ruoka ja edulliset hinnat saavat asiakkaan kuin asiakkaan iloiseksi, välitön ja ystävällinen tunnelma vielä iloisemmaksi. 11 pistettä & monta, monta papukaijamerkkiä. One of my favourite restaurants ever & the place to go if you like your beer – and pizza, and pasta, and panini. Simply delicious. Festival del Gelato – Via del Corso Jätskipaikan etsimininen on Italiassa tosi helppoa: gelateriat koristavat jokaista kadunkulmaa, ja mihin tahansa niistä meneekin, saa varmasti parempaa jäätelöä kuin missään muussa maassa. Festival del Gelaton superherkulliset maut, laaja valikoima ja ystävällinen palvelu kuitenkin varmistavat sen, että se erottuu edukseen lukuisista loistavista kilpailijoistaan huolimatta. Siksi suuntaan aina Via del Corsolle, kun haluan jäätelöä, Noin viisi kertaa päivässä, siis :p. When it comes to ice cream in Italy, you can’t get it wrong. But if you want to get it really, really right, head to Festival del Gelato. You’ll be running back for more. Like I do. Five times a day. At least.
Mercato Centrale Mercato Centrale ei nimensä mukaisesti ole ravintola tai kahvila, vaan Euroopan suurin katettu tori. Täältä myydään kaikkea hedelmistä juustoihin ja oliiviöljystä miljoonaan eri pastalaatuun. Lisäksi asiakaskunta ei koostu suinkaan pelkistä turisteista, mikä on aina plussaa Firenzen kaltaisessa kaupungissa. Aurinkoisena päivänä ei kannata etsiä tämän parempaa lounasvaihtoehtoa vaan ostaa korin täydeltä mieleisiään herkkuja ja siirtyä nauttimaan niitä Arnon rantaan. Täydellistä! Europe’s grandest indoor market has everything and anything a foodie could wish for, from dozens of different types of prosciutto to fresh and delicious frutte e verdure. It’s also the perfect destination for a DIY lunch: fill your basket with Florentine delicacies, take them down to Arno & enjoy. Da Nerbone - Mercato Centrale Tämä paikallisten suosima, firenzeläisiä erikoisuuksia valmistava ruokakoju sijaitsee Mercato Centralen kauniiden holvien alla. Da Nerbonesta ostetut herkut voi nauttia seinustalle asetetuilla yksinkertaisilla penkeillä tai ottaa mukaan kaupungille, mutta kummassakin tapauksessa kannattaa varautua jonottamaan. Odotus kyllä palkitaan – ruhtinaallisesti! This small food stall, located within the beautiful Mercato Centrale, is loved by locals and tourists alike. No wonder: it offers great Florentine fare for budget-friendly prices. You can sit down or take the food with you, but either way, be prepared to queue. It’s definitely worth it.
Il Bufalo Trippone – Via dell’Anguillara Tämä suloinen ravintola on niin pieni, että sen ohitse on helppo kävellä. Ei kannata tehdä sitä virhettä – Il Bufalo Tripponen täytetyt leivät ja antipastolautaset etsivät vertaistaan. Tämä on myös loistavia paikka tuliaisostoksille: tarjolla on kauniisti pakattuja italialaisen keittiön kulmakiviä oliiviöljystä orgaaniseen balsamicoon. Pay attention or you could easily walk past this tiny sandwich shop – and come to regret it. In addition to truly delicious panini, they make oh-mazing antipasti platters and sell organic goodies to take home. Sit down behind the pocket-sized table, chat to the friendly owners while they prepare your food, then close your eyes, take a bite and get ready to fall in love with Italy all over again. Salumeria Verdi – Via Verdi Edulliset hinnat, ystävällinen palvelu ja herkullinen ruoka – siinä täydellisen välipalapaikan resepti. Varoituksen sana: meillä kesti 15 minuuttia päättää, mitä laajan listan toinen toistaan herkullisemman kuuloisista täytetyistä leivistä kokeilisimme. Näyttää hyvältä ja maistuu vielä paremmalta. Salumeria Verdi is the perfect place for a quick bite: the prices are great, the service is friendly and the food is simply delicious. Just so you know, it took us 15 minutes to decide which panino to go with… they look good and taste even better! |
|
Liisa ke 07.05.2014 |
On ihana herätä Firenzessä. Etenkin, kun näkee ikkunaverhojen välistä lattialle viivoja piirtävät auringonsäteet ja muistaa. että päivän saa tälläkin kertaa aloittaa vertaistaan hakevalla herkkuaamiaisella. Hitaasti nautitun aamupalan jälkeen tekee mieli istahtaa hotellihuoneen ikkunan eteen ja uppoutua pariksi tunniksi tarkkailemaan Piazza Signorialla vaeltelevaa väenpaljoutta. Tämän jälkeen voi vaikka kävellä Piazza San Marcolle, ostaa sen laidalla sijaitsevasta pikkuliikkeestä kolmen vuoden takaisissa hinnoissa pysyneet bussiliput ja astua Fiesoleen vievään linja-autoon. Muutaman tunnin kukkulalla sijaitsevassa villassa vietettyään ja alhaalla avautuvaa kaupunkia ihasteltuaan on aika lähteä takaisin keskustaan. Ohjelmassa on iltapala pienessä kortteriravintolassa ja kävely salaperäisessä Santa Crocessa. Illalla saan idean: haluan ehdottomasti käydä suosikkiravintolassamme vielä kolmannen kerran 48:n tunnin sisään. Pizzoja odottaessamme bongaamme naapuripöydästä tuttuja. Kyllä, Firenze on pieni – mutta miten kiinnostava, miten monipuolinen kaupunki se onkaan!
|
|
Liisa la 26.04.2014 |
Maanantai, toinen päivämme Firenzessä, oli myös reissun ainoa kokonainen vapaapäivä. Sen kunniaksi heräsimme ennen auringonnousia ja kipusimme kaupungin ylle Piazzale Michelangelolle vastaanottamaan viikon ensimmäisiä päivänsäteitä. Tämä kaupunki on kaunis aina, mutta nousevan auringon alla se on yksinkertaisesti mieletön. Koska olimme päässeet ylös niin aikaisin, olimme pikku retkestämme huolimatta ensimmäiset asiakkaat kahdeksalta alkaneella aamiaisella. Söimme mahat täyteen hedelmiä ja muita herkkuja ja joimme kahteen pekkaan kokonaisen karahvin tuorepuristettua appelsiinimehua. En kyllä laittaisi vastaan, jos saisin aloittaa vaikka joka aamun yhtä herkullisella annoksella vitamiineja! Aamupalan jälkeen kapusimme takaisin huoneeseemme – ja suoraan sänkyyn lepäämään. Torkkumisen välissä katsoimme sivusilmällä italialaista televisiota – aivan mahtavaa viihdettä. Vaikka poikaystäväni ei osaakaan paikallista kieltä, ovat käsieleet yleensä sen tasoisia, ettei sanottu jää epäselväksi edes ummikolle, haha. Erityisen innolla seurasimme paikallista Junior Masterchefiä – tällaiselle keittiön ja ruoanvalmistuksen välttelijälle oli aika hyödyllistä katsoa, miten mua 15 vuotta nuoremmat lapset taikoivat tuomariston eteen tunnissa paitsi herkullisia, myös hauskan näköisiä annoksia. Okei, he ovat tietysti erityislahjakkuuksia, mutta mulle riittäisi edes se, että osaisin laittaa illallista keittokirjaan tai omaan keittiömuistivihkooni turvautumatta. Ja illallisen valmistamisella tarkoitan jotain muuta kuin nuudelipussin keittoa, kiitos vain. :p Paikallisen tv:n kiinnostavuudesta huolimatta päätimme pian lähteä katsomaan jotain moninkertaisesti kiinnostavampaa ja palasimme kaupungille. Meillä ei ollut sen suurempia suunnitelmia, mutta kummankin teki mieli kierrellä entisillä kotikulmilla. Niinpä löysimme itsemme ensin kuuluisan katetun ruokatori Mercato Vecchion edestä ja sitten kolmen vuoden takaisesta kantapuistostamme Piazza dell’Indipendenzalta. Loikoilin penkillä pari tuntia, ja aina välillä silmät avatessani ja kaistaleen sinistä taivasta sekä tuttuja rakennuksia nähdessäni meinasin unohtaa, että olemme jo vuodessa 2014. Jatkoimme vanhoja perinteitä myös lounaalla lempiravintolassamme. Sen jälkeen mun oli ihan pakko päästä käymään vanhan kotiovemme luona. Leikittelin hetken ajatuksella, että olisin painonut asuntomme summeria, mutta onnistuin vastustamaan mielitekoani: mitä olisin muka sanonut, jos joku olisikin vastannut? Ciao, asuin täällä kolme vuotta sitten - pääsenkö vielä sisälle? Iltakävelylle lähdimme tällä kertaa joen toiselle puolelle, kauniiseen ja keskustaa huomattavasti rauhallisempaan Oltrarnoon. Kävimme samalla hakemassa kaupasta iltapalaa, jonka söimme hotellihuoneemme pienen pöydän ympärillä. Ricottaa, focacciaa, oliiveja ja aurinkokuivattuja toimaatteja – Italiassa ei todellakaan tarvitse olla mikään masterchef päästäkseen nauttimaan herkullisesta ruoasta. :)
Muuten, latautuvatko teillä näinkin monikuvaiset postaukset hyvin, vai onko vähemmillä kuvilla parempi? :) |
