 Liisa to 19.06.2014 |
Välillä tuntuu, että bloggaajana toistaa jatkuvasti samoja juttuja. Niiden kärjessä on varmastikin ”Lontoossa on niiiiiin paljon tehtävää!”-hehkutus. Mutta kun se pitää paikkansa :D Täällä tosiaan tapahtuu koko ajan niin paljon kaikkea, että ”on vaikea pysyä menossa mukana!” (klisee 2). Viime viikonloppuna ”sain mahdollisuuden tehdä jotain, mikä on kiinnostanut mua jo pitkään” (klisee 3). Kaikki kolme klisettä toistuvat täällä niin usein siksi, että ne pitävät paikkansa, mutta välillä mietin, onko mun oikeasti ihan pakko selittää ne joka postauksen alussa vai voisinko siirtyä suoraan asiaan, eli siihen että… Viime viikonloppuna pääsin Open Garden Squares Weekendin merkeissä tutustumaan Lontoon salaisiin puutarhoihin. Lontoo on ehkä vehrein kaupunki, jonka tiedän – mutta viikonlopun aikana ymmärsin, että oikeastaan tiedän sen vehreydestä aika vähän. Kaikille avoimien maailmankuulujen puistojen (Hyde Park, Regents Park, Hampstead Heath), kaupunkiaukioiden (suosikkeihini kuuluvat esim. Soho Square ja Russel Square) sekä ihanien paikallispuutarhojen lisäksi täällä on nimittäin todella paljon salaisia tai ainakin suurelta yleisöltä suljettuja viheralueita. Väärinkäsitysten välttämiseksi on pakko tähdentää, että tapahtumassa mukana olevat yli 200 puutarhaa eivät ole mitään Virtasten (tai Jonesien) yksityispihoja, vaan esimerkiksi taloyhtiöiden, asukasjärjestöjen, hotellien, yritysten, museoiden, vankiloiden ja koulujen vihreitä kaistaleita (synonyymisanakirja tulisi nyt tarpeeseen – musta nimittäin tuntuu, että ’vihreä kaistale’ ei välttämättä ole se kaikkein osuvin kiertoilmaus puutarhalle :p). Itse pyrin viikonlopun aikana vierailemaan erilaisissa, eri tarkoituksiin käytetyissä kohteissa. Listalleni päätyneet Bedford Square ja Thurloe Square ovat yksityisaukioita, joita pääsee tavallisesti ihailemaan vain rauta-aidan takaa, The Academy Gardens ja White Hall Hotel Garden taas hotellien sisäpihoja – piilossa maailmalta, mutta hotellivieraiden käytössä. Ridgmount Garden on ns. ’residential garden’, The Phoenix Garden taas ’community garden’, erona se, että ensimmäinen on avoinna vain tiettyjen talojen asukkaille, toinen koko yhteisölle. The Ismaili Centre Roof Garden on nimensä mukaisesti kattopuutarha, MaRoCoCo Garden suklaamyyälän pieni ja herkullinen takapiha. Kävellessäni kaupunkia pitkin tapahtumajärjestäjän aarrekartta kädessäni en voinut olla yllättymättä kerta toisensa jälkeen: tämän seinän takaa paljastuukin aidattu puutarha, tälle pikkuiselle takapihalle taas on saatu rakennettua kukkakeidas. Hämmästyksen lisäksi ajatukseni valtasi aina välillä myös hämmennys: onko muka ihan reilua rajata keskeltä Bloomsburyä, ihan British Museumin vierestä, jättimäinen aukio pelkästään parin luksustalon asukkaiden käyttöön? Mitä mieltä olet – tulisiko yksityiset kaupunkiaukiot avata kaikkien kaupunkilaisten käyttöön? Entä osallistuiko joku muu Open Garden Squares -viikonloppuun?
Ps. Kuka tunnistaa vikan kuvan tyypit tästä postauksesta? ;) |
|
Liisa la 12.04.2014 |
Miten voisin kuvailla sitä tunnetta, jonka koin astuessani melkein kolmen vuoden tauon jälkeen Santa Maria Novellan rautatieaseman edustalle? Heinäkuussa 2011 lähdin täältä kohti Gardajärvellä vietettyä kuukauden kesälomaa ja sitten Lontoota ja suurkaupungin seikkailuja. Olin odottanut, että näin pitkän ajan jälkeen Firenze tuntuisi erilaiselta, muuttuneelta. Olin väärässä. Eikö tämä olekin sama kioski, josta hain aina lehteni? Eikö tämä rakennusmaa ollut tässä jo mun vaihtokevään aikana? Jopa julkisen liikenteen hinnat ovat pysyneet samana. Illalla kiirehdimme kauppaan. Se on jo menossa kiinni, Katson lasiseinän läpi pimeältä kadulta kirkkaasti valaistuun liikkeeseen ja hätkähdän: tunnistan turvamiehen kolmen vuoden takaa. Kävelemme illalliselle vanhaan, tuttuun suosikkipizzeriaamme. Istumme kulmatiskillä ja nauramme: ruoka on jopa parempaa kuin olimme muistaneet. Olen ylpeä meistä – olemme yhdessä tehneet niin paljon kaikenlaista, asuneet niin monessa eri paikassa. Siinä on yhteisen seikkailun tuntua. Duomon kupoli saa minussa edelleen aikaan saman reaktion kuin sen ensi kertaa nähdessäni. En voi ymmärtää, miten kukaan on onnistunut rakentamaan jotain niin suurenomaista. Miten hassua olikaan kuvitella, että tämä vuosisatoja ihmisiä ihastuttanut kaupunki olisi muuttunut kolmessa vuodessa.
|
|
Liisa pe 21.03.2014 |
Lissabon. On kulunut jo kuukausi siitä, kun kuljin pitkin sen kauniita katuja, ja nyt uskallan jo sanoa, että Portugalin pääkaupunki onnistui todella tekemään muhun suuren vaikutuksen.
Miksi? Mikä tekee juuri Lissabonista niin erityisen, etten saa sitä mielestäni? Miksi haluan palata sinne, kun tiedän, että maapallo on täynnä toinen toistaan kauniimpia paikkoja?
En osaa vastata itse asettamiini kysymyksiin, tai selittää Lissabonin taikaa sanoiksi. Ehkä se on juuri sopiva yhdistelmä kauneutta ja karuutta. Ehkä se on tarpeeksi eksoottinen tuntuakseen jännittävältä, mutta tarpeeksi eurooppalainen tuntuakseen tutulta. Ehkä se on tarpeeksi iso ja vilkas pitääkseen matkailijan mielenkiinnon yllä, mutta tarpeeksi pieni ja rauhallinen sopiakseen jalan valloitettavaksi.
Mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin jostain muusta, tunnelmasta ja henkilokohtaisista mieltymyksistä. Kauniita siiltoja, hämyisiä kujia, kulman takaa paljastuvia pieniä aukioita… Lissabon tarjosi kaikkea sitä, mitä kaupungeissa rakastan.
Värikkäitä taloja unohtamatta. Onhan omistajien nyt pakko olla aika kivoja, jos he maalaavat ulkoseinänsä pääsiäistipunkeltaisiksi tai hattaranpinkiksi.. :)
Tai istuttavat ikkunalaudalle kukkia… mutta niin fiiliksissä kun sitä itse turistina tällaisista pienistä yksityiskohdista on, ja niin mielellään kuin sitä matkabloggaajana omistaisikin kaikki postaukset niiden jakamiselle, tiedän, että reissua suunnitellessa haluan lukea myos niistä isoista linjoista: mitä kohteessa voi tehdä? Mitä siellä on pakko tsekata? Millaista paikallinen keittio on? Kuinka ison budjetin lomalle tarvitsee?
Jos haluaa saada vähän paremman yleiskuvan Lissabonista, kannattaa kavuta mäelle. Kaupunki ei ole turhaan saanut lempinimeä cidade das sete colinas, seitsemän kukkulan kaupunki. Niiltä loytyy useampi mirador eli näköalapaikka, joilta avautuvat huikeat maisemat tuntuvat jatkuvan silmänkantamattomiin.
Ratikan kyytiin kiipeäminen on toinen hyvä tapa tututua Portugalin pääkaupunkiin. Epävirallisena turistiratikkanakin tunnettu reitti 28 kiertää tärkeimmät turistinähtävyydet. Emme tämän matkan aikana ehtineet raitiovaunuajelulle – vielä yksi juttu jonka haluan tehdä jos KUN palaan Lissaboniin!
Ruoka on Lissabonissa paitsi superherkkullista, myos superedullista, ja toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita on ihan joka kulmassa. Pakko tosin myontää, että itse ihastuimme heti ekana päivänä bongaamaamme tavernaan niin totaalisesti, että emme edes testanneet muita paikkoja. Nam!
Itselleni yksi muutenkin mahtavan reissun ehdottomia kohokohtia oli ”eksyminen” vanhaan kaupunkiin. Vaeltelin päämäärättomasti toinen toistaan suloisemmilla mukulakivikaduilla, poikkesin aina välillä johonkin kaupungin lukuisista kauniista kirkoista, ihastelin vapaana kulkevia koiria ja muistelin joskus kauan sitten kuulemaani teoriaa, joiden mukaan ihmiset viihtyvät parhaiten juuri tiiviisti rakennetuissa, keskiaikaisissa kaupungeissa.
Jos teoria pitää paikkansa, ei ole ihme että minä ja oikeastaan kaikki paikan päällä vierailleet kaverini ovat ihastuneet Lissaboniin. Kuten jo aiemmin mainitsin, se on todella kompakti kaupunki, jossa kaikkialle voi kävellä. Me vieläpä majoituimme aivan ydinkeskustassa, Rossion torin kupeessa. Ihan asunntomme vieressä sijaitsi monta mielenkiintoista vierailukohdetta, muiden muassa yksi kaupungin kuuluisimmista maamerkeistä, Elevador de Santa Justa. Nimensä mukaisesti rakennelma tosiaan toimii hissinä ja vie matkalaiset kauniille ylätasanteelle ihailemaan alle avautuvia maisemia. Mulle tuli tästä heti ekaksi mieleen Tour de Eiffel, ja vähän myöhemmin luin paikallisesta turistioppaasta, että elevadoria pidetäänkin Lissabonin omana Eiffel-tornina! :)
IHANA PAIKKA, eikö? Mikä teille on matkustaessa se juttu, joka erottaa jyvät akanoista tai kertakäyntikohteet sellaisista, jonne tekee aina mieli palata? Onko lukijoiden joukossa muita Lissaboniin hullaantuneita? Hauskaa viikonloppua kaikille! |
